Lääkkeet vai ruoka?

Lääkkeet ovat eniten tutkittuja terveystekijöitä. Niitä on helpompi tutkia kuin ravintotekijöitä. Niiden markkinoille pääsy edellyttää myyntilupaa. Myyntiluvan saamisen taustalla on usein jo n. 2000 potilasta kattavat tutkimukset. Lääketutkimusta rahoittaa pääasiassa lääketeollisuus. Lääketutkimukset ovat kalliita. Tyypillisesti faasin 3 tutkimukset (suurehkot ihmiskokeet ennen myyntilupaa) saattavat maksaa 10-20 miljoonaa euroa. Tämä antaa kuvan siitä millaisia panostuksia lääkkeiden tutkimiseen laitetaan. Kaikkein suurimmat myyntiluvan jälkeiset tutkimukset saattavat maksaa 100 miljoonaa euroa tai enemmänkin, esimerkkinä tästä Allhat -verenpainetutkimus .Lisää lääketutkimuksista Lääketietokeskuksesta. On siis selvää, että tällaisia tutkimuksia voivat tehdä vain vakavaraiset yritykset eli käytännössä maailman luokan lääkeyritykset.

Lääkehoidolla on toki lähes aina myös joitakin haittavaikutuksia, siksi lääkkeiden määräminen onkin jätetty asiantuntijoiden, lääkäreiden haltuun, jotka punnitsevat hyötyä ja haittaa.

Ravintotutkimusten määrä on selvästi vähäisempää ja usein, mutta ei aina, heikkolaatuisempaa kuin lääketutkimusten. Ravintotutkimuksissa satunnaistettujen eteenpäinsuuntautuvien suurien seurantatutkimusten tekeminen on vaikeata.

Julkinen sektori rahoittaa jonkin verran yliopistojen ja tutkimuslaitosten kautta (esim. KTL) ravintotutkimuksia. Eteneminen on kuitenkin hidasta verrattuna lääketutkimuksiin. Tämä ei tietenkään tarkoitaa sitä etteikö ravintotutkimukset olisi tärkeitä. Päinvastoin, jotkut ovat olleet käänteentekeviä. Esimerkiksi suomalainen diabeteksen ehkäisytutkimus, DPS ry, joka osoitti että diabeteksen voi ehkäistä elintapamuutoksin. Setti-tutkimus puolestaan osoitti, että pillereinä beeta-karoteenista ja E-vitamiinista ei ole hyötyä, sekin erittäin tärkeä tulos -kenenkään ei tarvitse tuhlata rahojaan näihin lisäravinteisiin. Suomessa toimii ravitsemustutkijoiden yhdistys, jossa toimii asian vakavasti suhtautuvia ja tutkimuksessä pätevöityneitä henkilöitä, kts. Suomen ravitsemustieteen yhdistys ry

Monet tekijät johtavat siihen, että ravintotekijöistä keskustellaan vilkkaasti maallikoiden keskuudessa, mutta vähemmän lääkäreiden keskuudessa. Maallikot saattavat innostua liikaa yksittäisistä uutisista, koska eivät tunne kontekstia ja asiaa laajemmin. Lääkäreiden koulutuksessa ravitsemusasiat eivät ole etusijalla. Koska yksittäisen ravintotekijän vaikutus on usein pienempi kuin lääkkeen (esim. kolesterolin tai verenpaineen hoidossa), ammattilaiset voivat vähätellä niitä.

On hyvä kuitenkin muistaa, että ruokavaliota modifioimalla usean tekijän suhteen voidaan saada aikaan yhtä lääkettä tehokkaampi vaikutus. Esimerkiksi, suolan saannin rajoittaminen viidellä grammalla, tumman kaakaon runsas käyttö, lakritsin/salmiakin välttäminen, painon alentaminen 5 %:lla ja kasvisten käytön runsas lisääminen johtaa todennäköisesti suurempaa verenpaineen alenemiseen kuin yhden verenpainelääkeen käyttö.

Lääkkeitä ja ruokavaliota tarvitaan yhdessä. Sairauksien puhjetessa on usein viimeistään pakko turvautua lääkkeisiin. Sairauden ehkäisyssä, terveyden ylläpidossa vanhuuteen saakka ja tukihoitona lääkkeiden kanssa ruokavaliolla on aivan oleellinen merkitys.