Internetin ravitsemuskeskustelu tarvitsee jokaisen näkökulmaa

Maanantai 9.8.2010 klo 14:48 - Maria Mukkala

Tämän vieraskirjoituksen laatija on ravitsemusterapeutti Maria Mukkala. 

Piiri pieni pyörii -jokaisen näkökulmaa tarvitaan 

Ravitsemuskeskustelu käy vilkkaana blogeissa ja muilla ravitsemusaiheisilla nettisivustoilla. Koulutetut ravitsemusasiantuntijat eli laillistetut ravitsemusterapeutit tai muut ravitsemustieteen yliopistokoulutuksen saaneet loistavat kuitenkin poissaolollaan (toki pari poikkeusta löytyy). Osasyynä on varmastikin ravitsemusterapeuttien työn kiireisyys - netin ravitsemuskeskusteluiden seuraaminen ja niihin osallistuminen tuskin lukee kovinkaan monen työsopimuksessa työtehtävien kohdalla. Toisaalta ravitsemusaiheiselle keskustelulle on usein tyypillistä ravitsemusasiantuntijoiden ja ns. maallikoiden tietämyksen vastakkainasettelu, mikä ei välttämättä innosta kommentoimaan.

Miten keskustella ravitsemuksesta?

Ruoka ja siihen liittyvät päivittäiset valinnat ovat henkilökohtaisia, omaan minäkuvaan liittyviä asioita. Sen takia koemme usein vastakkaiset mielipiteet ruokavaliomme tai näkemyksemme oikeellisuudesta henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Se on inhimillistä, normaalia ja kuuluu asiaan, mutta keskustelun kannalta ei välttämättä kovin hedelmällistä.

Onnistuessaan erilaisten näkemysten esittämisestä on kuitenkin hyötyä: se vie keskustelua eteenpäin, kyseenalaistaa tietoa ja parhaimmillaan laajentaa ymmärrystämme ravitsemuksen monimutkaisista ilmiöistä. Mustavalkoinen ajattelu ei opeta kenellekään mitään ja siksi myös omia ajatuksia on hyvä säännöllisesti kyseenalaistaa vaikka tuloksena olisikin niiden oikeaksi toteaminen. Hyvänä tavoitteena ravitsemusasioihin liittyvissä keskusteluissa voisi mielestäni pitää tiedon jakamista ja toisen kuuntelemista.

Kaikkien Internetissä ravitsemuksesta ja muistakin aiheista keskustelevien on hyvä pitää mielessä muutama asia, joita noudattamalla mielipiteiden vaihto on kaikille mukavampaa:

• Kunnioita toisia keskustelijoita ja heidän mielipiteitään
• Perustele mielipiteesi
• Älä mene henkilökohtaisuuksiin
• Ihmisten väliset käyttäytymissäännöt pätevät myös virtuaalimaailmassa

Mistä tietää ketä ja mitä uskoa?

Luotettavan tiedon poimiminen netistä on haastavaa, koska verkossa tiedon on tapana olla sirpaleista ja näin ollen se on vaikea sijoittaa kokonaisuuksiin. Hyvänä esimerkkinä lukuisat tutkimustulokset, joita on vaikeaa tulkita ilman laajaa kokemusta aiheesta. Ei ole myöskään helppoa tietää, kenellä on riittävästi kokemusta kirjoittaa luotettavaa tekstiä, koski se sitten kasvihuoneilmiötä, elintarvikkeiden lisäaineita tai tyydyttyneen rasvan vaikutusta sydän- ja verisuonisairauksien riskiin. Juuri tämän vuoksi ravitsemusasiantuntijoita tarvitaan myös nettiin. Ravitsemusterapeuttien ammattieettisissä säännöissäkin sanotaan: ota aktiivisesti ja vastuullisesti kantaa ravitsemusta koskeviin kysymyksiin. Nykyaikana tämän lauseen voi varmastikin laajentaa myös virtuaalimaailmaan.

Toisin kuin toisinaan saatetaan luulla, ravitsemusterapeutin tehtäviin ei kuulu tietynlaiseen ruokavalioon käännytys ja koko ruokavalion mylläys, vaan tavoitteena on kertoa ruoan vaikutuksista terveyteen ja miettiä yhdessä asiakkaan kanssa, mitä se tarkoittaa juuri hänen kohdallaan. Kyse on siis yksilöistä ja ihmisten tavoitteista sekä pienistä muutoksista - voita tai punaista maitoa ei tarvitse jättää pois jos kokee hyvinvointinsa olevan niistä kiinni. Ravitsemusterapeutin velvollisuus on kuitenkin kertoa, mikä tähän hetkinen tietämys esimerkiksi kuidun tai rasvan laadun merkityksestä terveydelle on.  Netissä tämä voisi tarkoittaa asioiden objektiivista kommentointia ja tutkimusten asettamista laajempaan kokonaisuuteen.

Tieto vs. kokemus

Ihmisten henkilökohtaiset kokemukset erilaisista ruokavalioista ja niiden vaikutukset mm. yleiseen hyvinvointiin ja painonhallintaan puhututtavat netissä usein. Positiivisia tai negatiivisia kokemuksia ei tietenkään käy kiistäminen. Keskusteluissa on kuitenkin hyvä muistaa, että se mikä käy yhdelle, ei välttämättä käy toiselle. Ihmisten elimistöt toimivat yksilöllisesti eikä esimerkiksi ruokavalion kolesterolin tai tyydyttyneen rasvan määrä vaikuta kaikilla veren kolesterolipitoisuuteen samalla tavalla. Edelleen voidaan kuitenkin sanoa, että enemmistölle suositusten mukainen ruokavalio käy kuitenkin hyvin.

Hurjimmat salaliittoteoreetikot ovat pohtineet mahdollista salaliittoa ravitsemusterapeuttien, suosituksista päättävien ja elintarviketeollisuuden välillä, koska ravitsemusohjauksessa painotetaan liikaa viljatuotteita. Oikea viljatuotteiden (ja hiilihydraattien) määrä onkin tällä hetkellä yksi suosituimmista puheenaiheista rasvan laadun lisäksi. Voin luvata, ettei yhdelläkään ravitsemusasiantuntijalla ole tarkoitus aiheuttaa kenellekään diabetesta tai ylipainoa.

Ravitsemusterapeutit noudattavat ammattieettisiä sääntöjä, joista yhdessä velvoitetaan ravitsemusterapeutin työskentelevän uusimpaan tutkimustietoon, hyväksyttyihin hoitokäytäntöihin ja luotettavaan kokemukseen nojautuen. Tutkimustiedon lisäksi on siis muitakin tekijöitä, jotka pitää ottaa huomioon. Mitä hiilihydraattien määrään ja rasvan laatuun tulee, on jokaisen itse päätettävä mitä uskoa ja millä tavalla haluaa syödä.

Syömään! (ja kirjoittamaan)

Mielestäni edelleen tärkeintä on muistaa, että syömisen on tarkoitus olla mukavaa. Jos kaikki ajatukset pyörivät ruokavalion terveellisyyden tai epäterveellisyyden ympärillä, tai jos ruoka on vain sairauksilta suojaavaa tai niiden riskiä lisäävää tavaraa, on menty metsään. Liiallinen tiukkapipoisuus ei aiheuta muuta kuin mahahaavan ja pahan mielen. Jokainen elää kuitenkin tavallaan ja sitä tulee muiden kunnioittaa. Rakentava, toisten mielipiteitä kunnioittava keskustelutyyli rohkaisee ujompiakin kommentoijia osallistumaan, eli ravitsemusasiantuntijat rohkeasti lusikka soppaan! Kaikki muut ovat jo täällä, miksi emme myös me?  

Maria Mukkala