Kalakannat ehtyvät ja kysyntä lisääntyy

Perjantai 5.3.2010 - Reijo Laatikainen

Kala on hyväksi sydämelle, muistille, luille, mielelle, tulehduksellisille sairauksille, sikiön aivojen kehitykselle... Niinpä, kalalla on runsaasti terveyshyötyjä. Riskejäkin kalan käytöön saattaa liittyä, mutta niiden on katsottu lähes poikkeuksetta olevan pieniä verrattuna saavutettuihin hyötyihin (ne joita kiinnostaa punnittu puhe hyödyistä ja riskeistä voivat lukea esim. Mozaffarian et al. 2006 katsauksen) 

Kalan kulutus lisääntyy voimakkaasti maailman laajuisesti. Kalan terveyshyödyt, parantunut saatavuus, ryöstökalastus ja tehokkaat kylmäkuljetukset maailman ympäri ovat merkittäviä tekijöitä kalan kulutuksen lisääntymiselle. Tieysti vaurastuminen ja ehkäpä myös se, että kala- ja äyriäisruuat ovat trendikkäitä vaikuttaa osaltaan kysynnän kasvuun. Kalan syönnistä kieltäytyminen saattaa aiheuttaa pöytäseurueessa kulmakarvojen kohottelua -ellei kiirehdi sanomaan kärsivänsä kala-allergiasta. 

Kalakannat ovat kuitenkin ehtymässä uhkaavasti. Useat peto- ja suurikokoidet kalat ovat uhanalaisia. TV1:n Ulkolinja raportoi torstaina 4.3.2010 kalakantojen romahtamisesta. Ohjelma on nähtävissä Ylen Areenassa 30 päivän ajan. Yksi suurimpia syitä on ryöstökalastukseen liittyvä ahneus ja piittamattomuus. Erityisesti pohjatroolilla kalastaminen saa suurta hävistystä aikaan. Pohjatrooli kyntää merenpohjassa kaapaten mukaansa paitsi kaloja myös kasvillisuutta ja äyriäisiä. Pohjatroolaus köyhdyttää merenpohjan pitkäaikaisesti ellei pysyvästi. Uhkana on, että meret täyttyvät meduusoista, madoista ja levästä -ja tyhjenevät kaloista. 

CBS-uutistoimiston nettiuutisen mukaan valtamerien kala loppuu 2048. Saman uutisen mukaan 29 % kalalajeista on sellaisia joiden saaliit ovat vähentyneet enemmän kuin 90 % . Guardian -lehden mukaan usean kalalajin kannoista yli 90 % on menetetty.Yksi uhanalaisimmista kalalajeista on tonnikala. Jos nykyinen tahti jatkuu niin sinievätonnikala on hävinnyt kahden vuoden sisällä täysin, toteaa World Wildlife Fund (WWF). 

Tanskalaisen puolueettoman, ennustuksiltaan optimistisemman, vesien tutkimuslaitoksen DHI:n  mukaan kalan kysyntä on kasvanut kolminkertaiseksi 1970 -luvulta. Sen ennustetaan kasvavan vuoteen 2030 mennessä n. 50 %. Kalasaalit ovat puolestaan DHI:n mukaan pysyneet ennallaan n. 10 vuoden ajan. Kulutuksen kasvu on katettu kalan kasvatuksella. Kalan kasvatuksen tuottaman kalamäärän pitäisi ennustuksen mukaan ylittää kalasaaliiden määrän n. vuonna 2020. DHI:n kotisivuilla oleva kuva kertoo havainnollisesti tilanteesta. DHI taitaa siis todellakin edustaa optimistista linjaa kalan riittävyyden arvioinnissa.

Ulkolinjan raportin mukaan kalankasvatus on ongelmallista, sillä kalan viljelyyn tarvitaan kalarehua. Kalarehun tuottaminen pienistä kaloista tuhoaa enemmän kuin pystyy tuottamaan isojen kalojen kasvuna. Yhden lohikilon kasvattamiseen tarvitaan 4-5 kiloa sardelleja tai muuta pientä kalaa. Pienkalakin uhkaa ehtyä merestä, kun pyritään kattamaan voimakkaasti lisääntyvän kalankasvatuksen tarpeet. 

Asialla on myös valoisa puoli. Kehityksen kelkka on käännettävissä suhteellisen nopeasti, ehkä jopa 10-15 vuodessa jos halutaan. Rauhoutettuja merialueita on maailmassa n. 1 % ja niillä kalakannat ovat lähteneet runsaaseen kasvuun. Tärkeää on siis lisätä rauhoitettujen merialueiden määrää, lopettaa ryöstökalastus, vaatia tiukempia kalastuskiintiöitä ja säästää uhanalaiset lajit kalastamiselta. Nopeilla ja riittävän voimakkailla toimenpiteillä voimme välttyä merikalakantojen ehtymiseltä. Kysymys kuuluu onko meillä siihen riittävästi tahtoa? 

Uhkana on, että 1950 -luvulla alkanut teollinen kalastus tyhjentää meret kalasta vuoteen 2050 mennessä. Tämä olisi äärimmäisen surullista ja katastrofi. Meidän aika toimia tuhon ehkäisemiseksi.

Mitä voimme asialle tehdä? Meidän olisi syytä oppia valmistamaan kala-aterioita kotimaisista ali-arvostetuista kaloista, kuten mm. hauesta, silakasta, särestä ja lahnasta. Näiden kalojen ruokakäytön lisäämisestä pitäisi järjestää suurempi kampanja.

Muutama muu keskeinen neuvo:

1. vähennä suurten ja lisää pienten merikalojen käyttöä
2. varmistu ettei kala ole uhanalaisten kalojen listalla (kts.lista alla)
3. varmistu, että kala on pyydetty laillisin keinon eli se on MSC-merkitty 
4. vaadi toimia laittoman ja ryöstökalastuksen lopettamiseksi
5. suosi järvikaloja

Uhanalaisia kaloja Suomessa (perustuu WWF:n listaukseen): 

1. Ankerias
2. Meritaimen
3. Saimaan Nieriä
4. Villi Itä-meren lohi

Uhanalaisia kaloja muualla:

1. Haikalat (Sharks)
2. Itämeren läntisen populaation turska (Cod)
3. Merikrotti (Monkfish)
4. Miekkakala (Swordfish)
5. Puna-ahven (Deep water redfish, Ocean perch)
6. Ruijan pallas (Atlantic Halibut)
7. Villi sampi (Sturgeon)
8. Villi taimen (Trout)
9. Tonnikala (Tuna), tonnikalasäilykkeen ostaessani varmistu MSC-merkinnästä)

Lisätietoa

• Marine Stewardship Council
• Ulkolinja: Kalastuksen loppu
• MTV3: Uhanalaiset kalat pois lautaselta
• WWF: Meren herkkuja, kuluttajan kalaopas (sisältää kalojen luokittelun uhanalaisuuden mukaan)

1. suomenkielinen "kaloritaulukko"?

Lauantai 20.2.2010 - Reijo Laatikainen

28.2.2010 on kulunut 157 vuotta, kun suomalaisen ravitsemusfysiologian pioneeri Robert Tigerstedt syntyi. Tigerstedt tunnetaan maailmalla reniinin keksijänä. Keksinnön myötä vuosikymmeniä myöhemmin täydentyi käsitys yhdestä verenpainetta kaikkein keskeisimmin säätelevästä järjestelmästä: reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmästä. Jälkeenpäin ollaan oltu sitä mieltä, että Tigerstedtille olisi kuulunut lääketieteen Nobel-palkinto. 

Mutta Robert Tigerstedt oli myös ravitsemustieteen pioneeri. Vuonna 1893 julkaistussa kirjassa Kuvallinen terveydenhoito-oppi löytyy ilmeisesti ensimmäinen suomenkielinen ravintoainesisältö "tietokanta". Tietokanta, "Luettelo ravintoaineiden kemiallisesta kokoomuksesta" on käytännössä kolmesivuinen taulukko, jossa esitellään silloisten keskeisimpien ruoka-aineiden sisältöjä. Se sisältää 85 ruoka-aineen tai juoman hiilihydraatti-, rasva- ja proteiinisisällöt tiedot. Energiamääriä taulukossa ei ilmoitettu, joskin tekstissä kerrottiin seikkaperäisesti "munanvalkuaisen", rasvan ja hiilihydraattien energiamäärät. Yllä olevassa kuvassa muutama poiminta taulukon sisältämistä ruoka-aineista. 

Ravintoainetaulukko on hämmästyttävän tarkka. Useiden ruoka-aineiden ravintoainesisällöt vastaavat lähes Finelin tietoja. Joukkoon mahtuu erikoisia ruoka-aineita, kuten aivot ja kastanjat. Alkoholijuomia mahtuu taulukkoon useita.

Tigerstedt perustelee Kuvallisessa terveydenhoito-oppi -kirjassa kappaleessa "Muutamia yleisiä mietteitä ravinnosta", kuinka on mahdotonta saada kaikkia energiaravintoaineita yhdenlaisista ravintoaineista. "Hyvän ruokajärjestyksen laadinnassa" (ruokavalion suunnittelussa) on lähtökohtana riittävä monipuolisuus ja oikeat suhteet rasvan, hiilihydraattien ja munanavalkuaisen (proteiini) suhteissa. Kovaa työtä tekevälle, täyskasvuiselle miehelle Tigerstedt suosittelee: 118 g munanvalkuaista, 56 g rasvaa ja 500 g hiilihydraatteja päivää kohden, miehen painoa tai ikää ei ole huomioitu suosituksessa. Energiaprosentteina suositus vastaisi proteiinista 16 E %, rasvasta 17 E % ja hiilihydraateista 67 E %. Tämä suositus on energiaravintoainesisällöltään vielä vähärasvaisempi kuin nykyinen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositus (rasvasta 25-35 E%). Kirjassa ei pohdita mikä mahtaa olla silloisen väestön energiaravintoaineiden jakauma.

Ravintoainetaulukon kostaamisesta todetaan: "tavattoman ahkerain töiden kautta on määrätty kaikenlaisten ravintoaineiden , sekä kasvikunnasta että eläinkunnasta, kemiallinen koostumus" . Epäselväksi jää miten tiedot on hankittu ja analysoitu.

Kuvaavaa Tigertstedtin kirjoituksessa on myös ravintoaineiden ja ruuan hinnan välisten suhteiden pohdinta. Esimerkiksi "Ravintoarvoonsa nähden ovat seuraavat ravintoaineet kalleimmat, niiden ostohinta nousee enemmän kuin 3 kertaa yli niiden ravintoarvon, nimittäin eläimellistä ravintoaineista: ahven, hauki, turska, lohi, munat ja kasvillisista: saagoryynit, suklaati, hunaja, sokeri, sokerisiirappi." Tälläistä pohdintaa soisi olevan enemmän nykyaikaisissakin ravitsemussuosituksissa, sillä onhan ruuan hinnalla osoitettu olevan suuri merkitys sille, mitä ruoka-aineita ruokakoriin valitaan. 

Ruuan vaikutuksia eri sairauksiin syntyyn ei tarkemmin pohdiskella. Keskiössä on lähinnä energian tarpeen tyydyttäminen, ja kaikkien energiaravintoaineiden tasapuolinen saanti. Hieman huvistusta herättävää on pohdinta siitä, mikä olisi ruuan ja juoman oikea tarjoilulämpötila terveyden kannalta. Esimerkiksi "kahvia ja teetä älkööt juuri juotako lämpimämpänä kun 43°" . Tosin, äskettäin julkaistu meta-analyysi osoittaa, että erittäin kuumana juotu kahvi tai tee altistaa ruokatorven syövälle (Islami et al. 2009), joten olisiko Tigerstedt sittenkin ollut oikeilla jäljillä?

Tigerstedt tunnettiin raittiuden kannattajana. Hän kirjoitti useita kirjoja viinan kiroista mm. Väkijuomakysymyksen, 1922. Ruotsin- ja suomenkielisiä versioita kirjasta "Om spritdryckernas inverkan på kroppens normala förrättningar" painettiin joidenkin lähteiden mukaan ainakin 140 000 kpl .

Tigerstedt tunnettiin myös humanistina. 1918 Tigerstedt toimi ylilääkärinä punaisten vankileirillä Tammisaaressa ja hänen ansioistaan aliravitsemus leirillä korjaantui merkittävästi. 

Tigerstedt teki suuren työn suomalaisten terveyden ja ravitsemuksen eteen. Hän oli yksi suurista ravitsemustieteen pioneereistamme.  

Lisätietoa: Ahlström A 1997. Forsius A 2000. Fyhrqvist F 2000. 

Lähde. Kuvallinen terveydenhoito-oppi, toim. Robert Tigerstedt. Lääkäriseura Duodecim 1893. Kirjaa voi etsiä esim. Kansalliskirjastosta Helsingistä tai Helsingin yliopiston Terkko-kirjastosta. 

Lue lisää »

Ksylitoliviikko

Torstai 11.2.2010 - Reijo Laatikainen

Ksylitoli tunnetaan tehokkaana aseena hampaiden reikiintymistä vastaan. Jopa EFSA on hyväksynyt ksylitolille väittämän "vähentää hampaiden reikiintymisen riskiä". Onko ksylitolia muutoin aihetta juhlia tällä viikolla? 

Ksylitolin runsas käyttö (n. 8-10 g viiteen annokseen jaettuna) on vähentänyt pikkulasten korvatulehduksia n. 40 % (Uhari et al 2000). Putkitettujen lasten korvatulehdukset eivät esty samassa määrin. 

Sekä korvatulehdusten että hampaiden reikiintymisen osalta ksylitolin teho selittyy sillä, että estää patogeenisten bakteerien kasvua. Patogeenit eivät voi suussa ja hengitysteissä käyttää ksylitolia ravintonaan, vaan ksylitoli vahingoittaa niitä. 

Ksylitoli imeytyy puuttellisesti. Se ja muut sokerialkoholit ovat puolestaan maha-suolikanavan bakteerien herkkua. Ne pystyvät fermentoimaan ksylitolia, samalla syntyy kaasuja. Imeytymätän ksylitoli vetää suoleen myös nestettä, ja yhdessä nämä vaikutukset saavat aikaan laksatiivisen vaikutuksen. Ihmettelen hiukan, miksi ksylitolilla ei ole tehty juurikaan ummetuksen hoitotutkimuksia. Ksylitoli on ilmeisen turvallinen ja tasaisesti päivää kohden kulutettuna siitä saattaisi olla apua ummetuksessa. Moni saattaisi välttää apteekkireissun nauttimalla ksylitolipastillia -ja hampaatkin tulisi hoidettua samalla. Kovin suuria annoksia lienee paras välttää (>30 g), koska ne aiheuttavat erittäin todennäköisesti ripulia.

Ksylitoli saattaa olla prebiootti, eli auttaa kehon normaalin, terveyttä edistävän bakteerifloran kasvua (Tomasik et al. 2003). Tässä suhteessa ksylitolia on tutkittu vielä vähän, tosin suomalaiset ovat tässäkin uranuurtajia (Mäkeläinen et al. 2007). 

Ksylitoli on viikkonsa ansainnut. Samalla kunniamaininta Turkuun, josta kaikki lähti liikkeelle 1970-luvulla. Toivomme lisää samankaltaisia suomalaisia menestystarinoita. 

Lisätietoa Wikipedia 

Siirtymä on ohi terveysväittämien maailmassa

Tiistai 2.2.2010 - Reijo Laatikainen

EFSA (European Food Safety Authority) ja sen suomalainen sisarjärjestö Evira (Elintarviketurvallisuusvirasto) ovat aiemmin ilmoittaneet, että 31.1.2010 oli päättyvä elintarvikkeita markkinoivien yritysten siirtymäaika ravitsemus-, terveys- ja lääkkeellisten väittämien käytön osalta. Tämä tarkoittaa, että tästä eteenpäin EU:n alueella saa käyttää terveysväittämiä elintarvikkeiden markkinoisissa, siis myös ravintolisien ja luontaistuotteiden markkinoinnissa, vain jos väittämillä on EFSA:n etukäteishyväksyntä. Hyväksyntäprosessin tarkoitus on helpottaa kuluttajia arvioimaan onko väitetyillä terveyshyödyillä todenperää. Prosessin aikana terveysväittämän takana oleva tieteellinen näyttö punnitaan huolellisesti. 

EFSA:n hyväksymiä väitteitä voi tutkia EFSA:n ylläpitämästä tietokannasta. Nopea silmäys internetissä toimivien ravintolisiä markkinoivien yritysten kotisivuille osoittaa, että terveysväittämiä ei oltu karsittu eiliseen mennessä, ainakaan laajmittaisesti. Mutta joukkoon mahtunee niitäkin, jotka ovat siivonneet väittämien käyttöä. Hatun nosto niille! 

Suuret elintarvikeyritykset, kuten Valio ja Arla,  ovat hakeneet EFSA:sta hyväksyntää toivomilleen terveysväittämille. Moni hakemus on hylätty, mutta osa on myös hyväksytty. Suurten yritysten etiikka ei antane periksi käyttää tästä edes liioiteltuja väitteitä, mikä on puolestaan eduksi kuluttajalle. Mutta miten on pienten ravintolisien, esim. laihdutusvalmisteita, markkinoivien yritysten laita? Osa ei ehkä tunne koko säädöstä, osa ei välitä. Kyse on myös siitä, mitä kilpailijat tekevät samalla toimialalla. Jos yksi yritys muuttaa toimintaansa lain mukaiseksi, ja muut eivät, koituu siitä kilpailutilanteessa haittaa lakia noudattavalle. Kyseessä on tavallaan pattitilanne, koska koko säädös ja systeemi tunnetaan huonosti kansalaisten keskuudessa ja julkista painetta muuttaa kaikkien toimijoiden käyttäytymistä ei käytännössä ole, eikä julkinen tai alan sisäinen valvonta toimi. 

Evira ja EFSA eivät ole tähän päivään mennessä päivittäneet vielä internetsivustoilleen kattavaa listaa hyväksytyistä terveysväittämistä. Toivottavasti sellainen ilmestyy pian. Toivottavasti listasta saisi kuvan millaisille tuotteille ylipäätään on olemassa EFSA:n hyväksyntä ja mitä terveysvaikutusta väittämä koskee. Koko terveysväittämä uudistus on monimutkainen, ja sen valvonta järjestämättä. Ajatus uudistuksen taustalla oli hyvä, mutta miten toimii sen soveltaminen käytännössä? Aika näyttää. 

Tästä monimutkaisesta uudistuksesta lisää aiemmassa blogikirjoituksessani. 

Katso myös Juuso Reinikaisen blogi. 

Sisätautilääkäri Tuula Tikkasen neuvot verenpainepotilaalle (video)

Lauantai 23.1.2010 - Reijo Laatikainen

Haaastattelu tavallisimmista verenpaineen ravintotekijöistä

Tuula Tikkanen on tehnyt pitkään työtä verenpainepotilaiden kanssa. Hän on Kohonneen verenpaineen Käypä hoito -suosituksen ja Suomen verenpaineyhdistyksen hallituksen jäsen. Tuula Tikkanen työskentelee Laakson sairaalassa Helsingissä.

Hänen arkityöhönsä kuuluu verenpainepotilaiden vastaanottotyö, lääkäriopiskelijoiden ohjaaminen ja terveyskeskuslääkäreiden erikoissairaanhoitoon lähettämien sisätautipotilaiden konsultaation järjestäminen. Lisäksi hän luennoi sydän- ja verisuoniterveyteen liittyvistä asioista ja erityisesti verenpaineen hoidosta. 

Haastattelun aluksi keskustellaan lyhyesti ideaalisesta verenpaineesta ja hoidon merkityksestä. Lataa video kohonneen verenpaineen hoidon merkityksestä tästä 

Toisessa videossa puhutaan lähinnä alkoholin, suolan ja lakritsin sekä salmiakin merkityksestä verenpaineelle. Lataa video kohonneen verenpaineen ravintotekijöistä klikkaamalla tästä  tai klikkaa alla olevaa kuvaketta. 

Kohonneen verenpaineen ravintotekijöistä from Reijo Laatikainen on Vimeo.

Lisätietoa salmiakista, alkoholista ja suolasta tältä sivustolta. Kaakaopavusta valmistetut tuotteet (tumma suklaa/kaakaojuoma) saattavat myös laskea verenpainetta. 

Lisätietoa kohonneen verenpaineen ja ravintotekijöiden yhteyksistä

Kohonnut verenpaine (Terveyskirjasto)

Kohonnut verenpaine (Suomen sydänliitto) 

Suolan käyttö suurennuslasin alla (Ravitsemusuutiset)

Auttaako energiajuoma jaksamaan?

Sunnuntai 17.1.2010 - Reijo Laatikainen

Energiajuomat juomat ovat tulleet jäädäkseen. Niitä on tarjolla useita eri merkkejä, ja uusia väri- ja makuvariantteja ilmestyy kaupan hyllyille jatkuvasti. Pääasiallinen niiden piristävä aineosa on kofeiini, jota on myös runsaasti kahvissa, kolajuomissa sekä jossakin määrin teessä, kaakaossa sekä suklaassa. Muiden ainesosien kuten tauriinin, guaranan ja glukuronolaktonin itsenäistä piristävää vaikutusta ei ole voitu osoittaa.

British Medical Journal -tiedelehden (BMJ) pääkirjoitus otti joulukuussa 2009 myös kantaa energiajuomien terveysvaikutuksiin. Tunnettua on, että kaikki sokeripitoiset ja/tai happamat juomat liuottavat kiillettä ja aiheuttavat hampaiden reikiintymistä, niin energiajuomatkin. Sokerilla makeutetuissa energiajuomissa on myytävää annosta kohden sokeria 25-50 grammaa eli n. 10-20 sokeripalaa. Tässä kirjoituksessa keskityn kofeiniin.

BMJ:n mukaan USA:n teineistä 31 % ilmoittaa käyttävänsä energiajuomia. Suomessa juomavalikoiman määrä kertoo runsaasta kysynnästä, tarkkaa julkista tietoa käyttömääristä ei liene.

Energiajuomien piristävä, "energisoiva" teho perustuu siis kofeiiniin. Niiden markkinointi kaikkinensa, pullojen kokoa, muotoa ja juomien värejä myöten, vetoaa nuoriin. Mainokset korostavat jaksamista, revittelyä ja ravistavaa virkistymistä. Hyvin keksitty, sillä tutkimusten mukaan suuri osa nuorista nukkuu liian vähän ja kokee itsensä uneliaaksi. Markkinoilla oli tilaus: vetämättömät nuoret halusivat piristyä.

Jatkuu seuraavalla sivulla

Lue lisää »

Millä julkkis laihduttaa? (päivitetty 10.1.2010)

Keskiviikko 6.1.2010 - Reijo Laatikainen

Molempien suomalaisten maankattavien iltapäivälehtien Loppiaisnumero oli täynnä ravinto- ja liikuntavinkkejä laihduttajille. Uusi vuosi ja uusi vartalo, näinhän moni toivoo. Mitä kauneuden keulakuvat kertovat vartalonsa salaisuudeksi? 

Britney Spearsin, Jennifer Lopezin ja Brad Pittin sanotaan vannovan paprikan ja chilin nimeen. He kuulemma käyttävät parikasta valmistetttua amerikkalaista lisäravinnepilleriä pysyäkseen tavoitepainossaan. Tarina ei kerro miten kauan he ovat nauttineet tabletteja ja ovatko he olleet tyytyväisiä tuloksiinsa. 

Katsoin mitä tieteellisiä artikkeleja PubMed löytää parikasta ja chilisistä. Hakutuloksena löytyi puolen kymmentä artikkelia, joissa todettiin, että paprikan ja chilin kapsaisiini vaikuttaa jossain määrin ruokahaluun, ja lisää sympaattisen hermoston toimintaa (esim. Reinbach et al 2009). Sympaattisen hermoston toiminnan vilkastuessa energiaa kuluu levossa enemmmän koska sitä "tuhlataan" lämmön tuottoon, korkeampaan sydämen leposykkeeseen ja ehkä myös verenpaineen kohoamiseen. Tutkimukset olivat muutaman päivän mittaisia, joten viikkojen tai kuukausien laihdutustuloksia ei tiedetä. 

Megan Fox ja Fergie (Blacked Eyed Peas) uskovat etikan laihduttavaan voimaan. Säännöllinen runsas etiikan käyttö auttaa heidän mukaansa pitämään painon alhaalla. Tekemässäni kirjallisuushaussa jäi käteen yksi japanilainen 15 henkilön satunnaistettu ja sokkoutettu tutkimus. Siinä lähtöpainoltaan n. 75 kiloiset  koehenkilöt (BMI noin 27) laihtuivat 1-2 kiloa päivittäisellä 15-30 ml:n etikan käytöllä kolmessa kuukaudessa (Kondo et al 2009).

Millä suomalainen julkkis laihduttaa tänä vuonna? Pian sen lehdet kertovat. Markkinoijat ovat piristyneet vuoden alun myötä ja nyt kansalaisille markkinoidaan esimerkiksi 4321 Diet& Detox -valmistetta (kts. lisää). Itse valitsen kylmässä kuntoilun.

Oululaisen tutkijan Hannu Rintamäen Alaska Medicine -lehdessä (!) raportoiman tutkimuksen mukaan jokainen pukeutumiseen käytetty lisäkilo kuluttaa 3 % lisää energiaa aikayksikköä kohden ja jokainen pukeutumiskerros 4 %. Omakohtaisen kokemuksen perusteella 15 asteen pakkaseen varautuminen vaatii ainakin kolme vaatekerrosta ja vähintään kaksi kiloa lisäpainoa. Paukkupakkasilla liikkuessa siis kuluttaa helposti 15-20 % enemmän energiaa kuin kesäkelissä liikkuessa. Siis ulos ja hiihtämään, ja paprikaa evääksi! Pääsiäiseen mennessä on sitten kinkku- ja suklaakilot pudotettu. 

Lisää tietoa etikasta: You Tube (ravitsemusterapeutti kertoo omenaetikasta) 

PS. Noin kahdeksan kymmenestä sivuillani kyselyyn osallistuneesta henkilöstä käyttää tällä hetkellä jotakin lisäravinetta, kun poikkileikkaustutkimuksien mukaan noin joka toinen suomalainen käyttää lisäravinteita, kts. Kyselyn tulokset 

Lue lisää »

Juhlajuomien terveellisyys

Sunnuntai 27.12.2009 - Reijo Laatikainen

Millä äänenpainolla ravinnosta?

Maanantai 14.12.2009 - Reijo Laatikainen

Ravitsemusasiat kiinnostavat laajasti kansalaisia. Uutisia syöttää maailmalla niin mediat, lääketieteen toimittajat, kongressit, tutkijat, blogistit ja monet muut. Media uutisoi joskus kritiikittömästi myyviä ja aiempia totuuksia kyseenalaistavia tutkimustuloksia. Rottakokeen tuloksilla saatetaan haastaa useiden pitkäkestoisten ihmisillä tehtyjen tutkimussarjojen tulokset. Tutkijaa tällainen uutisointi saattaa vihastuttaa tai huvittaakin.

Tutkijat pysyvät kuitenkin useimmiten etiikalleen uskollisina ja ovat varovaisia päätelmissään. Aina tarvitaan lisää tietoa, ennen kuin voi ilmaista vahvasti oman kantansa. Lähdesuojaa tutkijan tietolähteet eivät kaipaa. Päinvastoin, kaikki lähteet on oltava julkisia ja ladattava pöytään kysyttäessä, ja niitä on oltava mielellään kymmeniä, jos ei satoja.

Mitä kansalainen muuten todennäköisemmin uskoo: Hesarin kärjistävää väitettä vai harmaansävyistä ammattilaisten jäsentynyttä tietoa? Kenen asialla media on? Osakkeenomistajien, muiden hyödyn saajien, toimittajien julkisuuden tarpeen -vaiko kansalaisten ja demokratian (joiden etua media itse sanoo ajavansa)?

Blogisteilla on kullakin oma tyylinsä. On ammattilaista, on kosiskelijaa, on barrikaadityyppiä, on ihmettelijää, on kuuntelijaa, on liittoutujaa, on jyrisevää vihasielua, on itseoppinutta asiantuntijaa jne. Ja sitten on taustalla kasvottomat kommentoijat, ja heillä kaikilla oma tyylinsä.

Onko tyyleistä jokin toista parempi? Onko vastakkainasettelu ja vastaleirin mollaaminen ok? Kuka voittaa ja kuka häviää? Nopeuttaako jyrkät asenteet ja vääristellyt uutiset uuden tiedon leviämistä, vai hidastaako ne sitä?

Tieto terveyden edistämisestä tai sairauden hoitamisesta etenee joskus liian hitaasti. Vuonna 1993 julkaistiin New England Journalissa meta-analyysi, joka todisti, että sydäninfarktin liuotushoitoon oli riittävästi lääketieteellisiä perusteita jo 1973. Liuotushoito tuli laajaan käyttöön kuitenkin vasta 1980-luvun jälkipuoliskolla. Olipa tähän viiveeseen syy mikä tahansa, viive oli potilaiden kannalta epäedullista. Samanlaisia viiveitä ei soisi ravintoasioissakaan.

Internet-aikakausi nopeuttaa tiedon leviämistä. Mutta voiko liian asenteellinen keskustelu ja ”vastaleirin” kärkevä haukkuminen hidastaa haukkujan ideologian leviämistä? Voiko vastarinta vahvistua ja hyvä tarkoitus verhoutua ja hävitä taistelun savuihin ja pauhuihin? Voiko internet ja nopea tiedonvälitys hidastaa terveystiedon omaksumista? Dialogi –mitä se olikaan?

Goji, Maca ja Spirulina -onko niitä tutkittu?

Maanantai 7.12.2009 - Reijo Laatikainen

Kuivattuja Goji-marjoja 

Goji-marjat, Maca ja Spiruliina ovat luonnontuotteita, joita on käytetty lääkinnällisesti eri kulttuureissa. Virallinen koululääketiede ei niitä tunnusta hoitomuotoina. Koska näistä valmisteista puhutaan paljon ja jotkut pitävät niitä ihmehoitoina päätin tehdä pienen kirjallisuus haun PubMed -palvelussa.

Goji -marja: Kiinalainen ravinnerikas marja, joka vaikuttaa kuivattuna punaiselta rusinalta (eng. myös wolfberry).Kts. Wikipedia 

Maca: Nauriilta näyttävä juures, jota on käytetty ravintona ja lääkinnällisesti Etelä-Amerikassa, esim. Inka-intiaanien sanotaan käyttäneen sitä. Saatavana usein jauheena tai kapselina. Kts. Wikipedia

Spirulina: Spirulina on merilevätuote, usein puristeena, kapselina tai jauheena. Kts. Wikipedia

Halusin löytää englannin kielisiä kliinisiä tutkimuksia, jotka oli tehty ihmisillä, joiden otsakkeissa oli mainittu joko "Goji (tai Lycium Barbarum), Spirulina tai Maca"*. 

Goji-marja

Goji-marjoista löytyi kaksi kliinistä tutkimusta. Kun kokeilin muuttaa Goji berry'n erääseen latinan kieliseen muotoon Lycium Barbarum, löytyi edellisten lisäksi kolme tutkimusta, joissa oli tutkittu lähinnä Goji-marjan vaikutusta ksantiinin imeytymiseen.

Ensimmäisessä, varsinaisessa Goji-,  kuukauden kestäneessä tutkimuksessa (n=50) havaittiin antioksidanttikapasiteetissa paranemista päivittäisen Goji- marjan käytön jälkeen (Amagase et al. 2009)

Toinen tutkimuksista oli saman tutkijaryhmän 16 henkilön tutkimus, jossa havaittiin pieniä edullisia muutoksia mielialaan, unenlaatuun ja stressiin vain kaksi viikkoa kestäneessä tutkimuksessa (Amagase et al 2008). Goji-marjoista löytyi muulla haulla tapausselostuksia, joiden mukaan ne saattavat lisätä verenvuototaipumusta.  Siten ne eivät oikein sovi varfariini-verenohennuslääkkeen kanssa yhtä aikaa käytettäväksi. 

Maca

Maca -hakusanalla löytyi yhteensä 22 viitettä, joista vain viisi osoittautui varsinaisiksi Maca -tutkimuksiksi. Neljä viidestä tutkimusta käsittelivät Macan vaikutusta seksuaalisuuteen halukkuuteen. Näissä lyhyehköissä kokeissa Macalla näytti olevan seksuaalista halukkuutta lisäävä vaikutus (esim. Zenico et al 2009). Yksi tutkimus käsitteli Macan turvallisuutta ja siinä havaittiin Macan nostavan diastolista verenpainetta sekä maksan toimintaa kuvaavaa AST-arvoa (osoittaa maksan rasittumista Maca-hoidolla) (Velontova et al 2008). 

Spirulina

Spirulinasta tehty kirjallisuuskatsaus tuotti vastauksena yhteensä 19 tutkimusta. Spiruliinaa oli kokeiltu kuitenkin varsinaisena hoitona 15 tutkimuksessa, ja yksi hakutuloksista osoittautui kuitenkin rottakokeeksi. Kaikki (14 kpl) tutkimukset olivat pieniä (alle 100 potilasta), ja kestoltaan tyypillisesti alle 4 kuukautta. Spirulinaa oli kokeiltu allergisessa nuhassa, veren kolesterolimittareiden alentajana ja väsymyksen sekä mielialan hoidossa. Tutkimuksissa voitiin havaita pieni LDL-kolesterolin alentuminen. Allergisen nuhan oireet olivat helpottuneet jossain määrin. Väsymyksen osalta joissakin tutkimuksissa hyötyjä havaittiin, toisissa ei. Lyhytaikaisessa käytössä haittoja ei havaittu. 

Yhteenveto

Yksikään yllä mainituista tutkimuksista ei oltu julkaistu ns. arvostetuissa lääketieteellisissä lehdissä, joilla on korkea impact factor. Voidaan siten todeta, että Goji- marjoista, Macasta ja Spirulinasta löytyy pienehköjä ihmisillä tehtyjä tieteellisiä tutkimuksia, mutta näyttö on vielä varsin puutteellinen. Vertailun vuoksi: esim. D-vitamiinista on samoilla PubMed -rajauksilla löydettävissä 2339 tutkimusta! Turvallisuudesta pitkäaikaiskäytössä ei juuri ole kunnollisia tutkimukseen perustuvia todisteita. Luonnonkansat ovat toki käyttäneet valmisteita tuhansia vuosia.  

Toivottavasti näitä kaikkia valmisteita tutkitaan enemmän, jotta saataisiin selville niiden todellinen potentiaali. Tällöin voisimme olla varmempia sekä niiden hyödyistä että haitoista. 

* Käytin PubMed rajoittimia: Humans, Clinical Trial or Randomized Controlled Trial, English text

Makeutusaineet ja terveys

Sunnuntai 15.11.2009 - Reijo Laatikainen

Tämän kirjoituksen pointti: Käytä kaikkia makeutusaineita kohtuudella.

Keinomaketusaineiden turvallisuudesta keskustellaan nettipalstoilla. Lisäaineet ja keinotekoiset makeutusaineet joutuvat helposti mediankin hampaisiin. Tulos on, että monet terveydenhuollon ammattilaiset joutuvat uuskäännyttämään sokerilimuihin ja -mehuihin takaisin siirtyneitä henkilöitä. Kohu-uutiset vailla perustaa vievät lisätyn sokerinkulutuksen tielle. Se tie johtaa väärään suntaan.

Keinomakeutusaineet

Keinomaketutusaineilla tarkoitetaan usein kalorittomia makeuttajia. Niiden makeus on satoja tai tuhansia kertoja suurempi kuin verrokkina pidetyn sokerin.  Sakariini, syklamaatti, asesulfaami K, neohesperidiini ja taumatiini ovat energiattomia makeutusaineita. Aspartaami on fenylalaniinin ja aspirgiinihapon eli aminohappojen yhdistelmä. Näitä aminohappoja saamme myös tavallisesta ruuasta. Keinomakeuttajia käytetään runsaasti makeisten, limonadien, mehujen ja jogurttien makeuttajina, nimenomaan ”kevyt” -tuotteissa.

Keinomakeutusaineille on määritelty turvallinen saanti, joka perustuu ADI -arvoon. Keinomakeutusaineiden ADI-arvot eivät ylity helposti. Jos päivittäin syö useamman kevytjogurtin, juo pari litraa kevyt-limsaa ja laittaa vielä sokerittomia makeisia kyytipojaksi saatetaan lähestyä suurinta sallittua saantisuositusta. Syklamaattia ja sakariinia ei suositella raskaana oleville tai imettäville naisille, tämän suosituksen perusta on hieman epäselvä.

Synnynnäistä fenylketonuriaa (PKU) sairastavat henkilöt ei pysty hajottamaan fenyylialaniinia, joten heidän on vältettävä aspartaamia sisältäviä elintarvikkeita. Aspartaami metaboloituu fenylalaniiksi. Nämä elintarvikkeet on siksi merkittävä tiedolla ”Sisältää fenyylialaniinin lähteen”. Muille kuluttajille tällä ilmoituksella ei ole merkitystä.

Muutoin keinotekoisilla makeutusaineilla tekemäni kirjallisuuskatsaus ei tuonut esiin ilmeisiä haittoja. Eräs katsausartikkeli esitti, että migreeniä sairastavilla keinomakeutusaineet voivat lisätä kohtauksen riskiä lievästi.

Ainoa kohtuukäyttöön liittyvä suuremman mittakaavan ongelma saattaa olla säännölliseen käyttöön liittyvä lisääntyvä makeiden ruokien haluttavuus, varsinkin jos keinomaketusaineita käytetään välipalan omaisesti ilman välitöntä ruokailua. Makeaksi maustetun ruuan syönti siis lisää makean syöntiä edelleen, vaikka kyse olisi keinomakeutusaineesta. Samanlainen vaikutus on myös sokerilla.

Toisaalta, ei ole olemassa vakuuttavaa todistusaineistoa, jonka mukaan keinomakeutusaineet auttaisivat painonhallinnassa oleellisesti. Joissakin tutkimuksissa sokerijuomien korvaaminen keinotekoisesti makeutetuilla on johtanut lievään painon laskuun, mutta väestötasolla tätä tulosta ei ole voitu vahvistaa.

Ylivilkkaus, ADHD tai levottomuus ei ole ollut yhteydessä keinotekoisiin makeutusaineisiin, mutta kylläkin kofeiini- ja sokeripitoisiin juomiin (esim. kola-juomiin).

Maissisiirappi

Maissisiirappi on erittäin yleinen sokerin korvike USA:ssa. Maissisiirapissa fruktoosin osuutta on lisätty keinotekoisesti suhteessa glukoosiin, jolloin siitä tulee makeampaa kuin sokerista. Liika keinotekoisen fruktoosin saanti saattaa johtaa epäsuotuisiin vaikutuksiin. Tällaisia ovat mm. kohonnut verenpaine, lihavuus ja munuaissairaudet. Tosin maissisiirapin merkityksestä lihavuuden, munuaissairauksien ja diabeteksen syntyy kiistellään edelleen tiedepiireissä.

Onneksi maissisiirappi on meillä harvinaisuus. Maissisiirappiin liittyvät haitat uutisoidaan mediassa välillä leväperäisesti siten, että koko keinomakeutusaineiden ryhmä joutuu huonoon valoon. Jos uutinen koskee maissisiirappia, niin suomalaisille sillä ei ole juuri merkitystä.

Sokerialkoholit

Makeutusaineet sorbitoli, mannitoli, ksylitoli, isomalti, laktitoli ja maltitoli eivät ole sokereita vaan sokerialkoholeja, joita kutsutaan myös polyoleiksi. Ne sisältävät energiaa kuten tavallinen sokeri, mutta ne imeytyvät sitä hitaammin ja epätäydellisemmin. Niillä onkin alhainen glykeeminen indeksi. Näiden tekijöiden vuoksi esim. diabeetikoille tarkoitettuja suklaita ja leivonnaisia on perinteisesti makeutettu sorbitolilla.

Epätäydellinen imeytyminen voi vuorostaan aiheuttaa ripulia, ilmavaivoja, vatsan murinaa, turvotusta ja vatsakipua. Etenkin suuri määrä mannitolia, laktitolia ja sorbitolia ja jossain määrin maltitolia ja ksylitolia saattaa siksi vaikuttaa laksatiivisesti. Sokerialkoholit on arvioitu niin turvallisiksi, ettei niille ole asetettu käyttömäärärajoituksia eikä niille ole määritelty ADI-arvoa. Suun bakteerit eivät pysty käyttämään sokerialkoholeja ravinnokseen. Siksi sokerialkoholit ovat hammasystävällisiä.

Sokeri

Sokeri ei ole keinomakeutusaine. Sokeri on ruokavaliomme todellinen ongelma. On olemassa tutkimusaineistoa, joka osoittaa, että juomien sokerina nautitut kalorit tulevat normaalin energian saannin päälle. Täten limonaadien ja mehujen sokeri aiheuttavat lihomista. Sokerissa ei ole lainkaan suojaravintoaineita ja se nostaa veren sokeria nopeasti, ja aiheuttaa siten vahvan insuliinivasteen. Suomalainen tutkimus (Montonen et al 2007) osoitti, että aikuistyypin diabeteksen riski lähes kaksinkertaistuu runsaasti sokeria käyttävillä. 

Sokeroidut juomat, erityisesti kofeiinia sisältävät, saattavat aiheuttaa levottomuutta ja yliaktiivisuutta lapsissa ja nuorissa. Keinotekoisista makeutusaineista ei ole samankaltaista näyttöä.

Suomalaiset viranomaiset ovat amerikkalaisten tavoin suunnittelemassa sokeriveroa sokerinkäytön hillitsemiseksi.

Lopuksi

Ihmisellä on luontainen mieltymys makeaan. Sen hallitseminen on monille ongelma. Erityisen ongelmallista on suuri sokerin kulutus. Keinotekoisilla makeutusaineilla (kalorittomat) ei ole erityisiä terveyshyötyjä, jos ei juuri haittojakaan.

Ihmiskokeissa ei ole saatu näyttöä syövän ja keinomakeutusaineiden välisestä yhteydestä. Keinotekoisia makeutusaineita ei voi pitää syyllisenä lihavuusepidemiaan eikä syöpäilmaantuvuuteenkaan. Sokeripitoiset juomat lisäävät lihavuuden ja aikuistyypin riskiä, keinotekoisista makeutusaineista tällaista näyttöä ei ole.

Makeuttajien käyttöä miettiessä kannattaa myös aina muistaa sokerin merkitys hampaiden reikiintymiselle. Keinotekoiset makeutusaineet eivät rasita hampaistoa. Ksylitoli ja jotkut muut sokerialkoholit jopa suojaavat hampaita, sokeri aiheuttaa kariesta.

Lisää makeutusaineista.

Eviran lisäaineopas, keinomakeutusaineet alkaen s. 39.

http://www.evira.fi/attachments/elintarvikkeet/elintarviketietoa/lisaaineet/lis__aineopas.pdf

Elintarviketeollisuus vastustaa sokeriveroa

Jyrki Katainen: Sokeriverosta Financial Times -lehdelle

Kiinnostuitko muista blogikirjoituksistani? Klikkaa tästä

Kirjallisuutta

Bosetti et al 2009. Keinomakeutusaineet eivät aiheuta syöpää kohorttitutkimus Italiasta

Brownell et al. 2009. Katsausartikkeli. Sokerin aiheuttamat kansanterveydelliset haita ja taloudelliset menetykset. Kattava kirjallisuusluettelo.

De Castro et al. 1993. Sokeripitoisten juomien kalorit tulevat tavanomaisten ruuasta saadun energian päälle.

Gallus et al 2007. Rinta ja munasarjasyöpä saattaa jopa vähentyä, tapaus-verrokkitutkimus Italiasta

Malik et al. 2006. Sokeripitoiset juomat lisäävät lihavuutta. Katsausartikkeli.

Mattes et al. 2009. Katsausartikkeli. Keinomakeutusaineiden ruuan käyttöä lisäävästä tai vähentävästä vaikutuksesta ei näyttöä, tulokset ristiriitaisia.

Lien et al. 2006. Sokeroidut juomat aiheuttavat nuorten hyperaktiivisuutta ja levottomuutta. Norjalainen väestötutkimus.

Lim et al 2006 . Kohorttitutkimus USA:sta. Keinomakeutusaineet eivät lisää aivo- tai verisyöpiä. 

Montonen et al. 2007. Suomalainen väestötutkimus, joka osoitti runsaan sokerin saannin lisäävän aikuistyypin diabeteksen ilmaantumista lähes kaksinkertaiseksi.

Raben et al 2002. Keinotekoiset vs sokerijuomat. 10 viikon satunnaistettu tutkimus. Sokerijuomat lihottavat-keinotekoiset eivät.

Stanhope et al. 2008. Maissisiirappi ja fruktoosikatsaus.

Sun-Eldstein et al 2009 . Keinotekoiset makeutusaineet saattavat laukaista joillakin ihmisillä migreenin, kuten kahvi, alkoholi tai nitraatti/nitriitti.

Terveysväite -mitä väitetään?

Maanantai 26.10.2009

Elintarvikkeiden, ravintolisien ja luontaistuotteiden terveysväittämiin osaamme kaikki suhtautua epäilevästi. Mutta toiveikkuus, sulon ja auvon etsintä saa silti monet tarrautumaan mainoslauseeseen ja kokeilemaan tuotetta. Meistä suomalaisista ainakin 50 % käyttää ravintolisiä tänäänkin. 

Terveysväitteiden määritelmä

Terveysväittämille on olemassa eurooppalaiset viralliset määritelmät, jotka on määritellyt Europaan ruokaturvaviranomainen, EFSA (European Food Safety Authority). Tässä määritelmät, jotka eivät oikein tuntuneet ainakaan minusta yksinkertaisilta.

• Lääkkeellinen väite on KIELLETTY kokonaan. Ravintolisillä ja elintarvikkeilla ei saa väittää olevan lääkkeellisiä vaikutuksia. Tällaisia kiellettyjä väittämiä ovat esimerkiksi  

Vähentää riskiä sairastua aivohalvaukseen

Vähentää sydän- ja verisuonitauteja

Estää dementiaa

Ehkäisee niveloireita

Hoitaa ripulia

Auttaa masennuksessa

Toisin sanoen minkään taudin ehkäistymistä tai lieventymistä, saati kuoleman estymistä ei saa väittää. Tämä tarkoitus on varattu yksin reseptilääkkeille, joiden markkinointia säätelee lääkelaki ja lääkemarkkinoinnin eettiset ohjeet.  

• Terveysväite  on SALLITTU, jos terveysväite on saanut EFSA:n etukäteishyväksynnän. Tällaisia väittämiä ovat sairauden ehkäisyyn tai hoitoon välillisesti liittyvät väitteet, kuten:

Auttaa painonhallinnassa

Auttaa verenpaineen hallinnassa

Vähentää vatsan turvotusoireita

Alentaa veren kolesterolia (hyväksytty Benecolille)

Terveysväitteet jaetaan edelleen kolmeen alaluokkaan:

- toiminnallisiin väitteisiin

- sairauden riskiä vähentäviin

- lasten terveyteen viittaaviin väitteisiin 

• Ravitsemusväite on SALLITTU. Tähän väitteiden "kevyeen" luokkaan kuuluu sellaisia väitteitä, kuin

Runsaskuituinen

Suolaa vähennetty

Kevyt

Kun kielenkäytössä puhutaan terveysväitteistä saatetaan siis puhua joko kaikista näistä väitteistä tai sitten vain toisen kohdan terveysväitteistä. Tällä viikolla uutisoitiin, että Valion Evolus ja Gefilus tuotteiden tietyt toiminalliset terveyväitteet eivät olleet läpäisseet EFSA:n tarkastusta.

Helmikuussa 2010 ravintolisien markkinointi muuttuu

Jos terveysväitteelle ei ole haettu eikä saatu hyväksyntää sallittujen terveysväitteiden luetteloon, sitä ei saa enää käyttää markkinoinnissa, kun hyväksyttyjen terveysväitteiden luettelo julkaistaan (30.1.2010 jälkeen). Tämä lause on suora lainaus Eviran kotisivuilta. Luovassa on siis mainosväittämien siistimistalkoot, vai onko? Kuka nimittäin valvoo, että säädäntöä noudatetaan?

Harhaanjohtaminen on kielletty nytkin, mutta EFSA:n suomalainen sisarvirasto Evira ei valvo aktiivisesti markkinointitoimia. Mahdollisista ylilyönneistä pitää Eviran mukaan  (kts. s.27) valittaa kuntiin terveystarkastajille. Tämä olisi meidän kuluttajien tehtävä. Tunnetko ketään joka olisi joskus valittanut? Minä en.

Eviralla ei liene mahdollisuutta valvoa nykyisin resurssein asiaa tehokkaasti, markkinointi on liian laajaa ja läpitunkevaa. Ainoastaan luontaisalan ja ravintolisiä markkinoivien sekä elintarvikeyritysten sisäinen valvonta voisi tuoda pysyviä tuloksia. Sellainen toimii reseptilääkkkeiden markkinoinnissa varsin tehokkaasti, mutta lienee utopiaa pirstaleisella elintarvikealalla (johon siis kuuluu ravintolisien markkinoijat).

Tulevaisuus on toisenlainen

Olisi hienoa, jos asiat muuttuisivatkin vuonna 2010 ihan oikeasti.  Parasta  on se, että kuluttaja, ravitsemuksen tai lääketieteen ammattilainen voi kohtuullisen helposti varmistaa itse jonkin elintarvikkeen tai ravintolisän terveysväittämän todenmukaisuuden EFSA:n listalta. Lienee myös niin, että hyväksytyt väitteet tuodaan markkinoinnissa selvästi esille (esim. "EU:n hyväksymä terveysväite", "EU:n tiedeasiantuntijoiden hyväksymä" jne.), ja jos tällainen slogan puutuu, voi jo melkein epäillä, että ollaan vähän joronjäljillä.

Ymmärrettävästi tämä tuottaa tuskaa ravintolisiä markkinoivien yritysten keskuudessa. Tieteellisen tutkimusnäytön kerääminen on hidasta, vaatii rahaa ja asiantuntemusta. Näitä ei löydy kaikista firmoista. Systeemi hidastuttaa tuotteiden markkinoille tuloa ja penetraatiota. Suuressa mittakaavassa tämä on kuitenkin hyvä askel, kyse on kuluttajan edusta. Ennen pitkää Valiokin löytää sopivia väitteitä, jotka menevät läpi, ja joilla voi rehdisti ja ylpeästi markkinoida sinivalkoisia keksintöjä.

Lisää elintarvikkeiden terveysväittämistä

• Evira (Kysymyksiä ja vastauksia terveysväitteistä)
• EFSA:n hyväksytyt terveysväitteet päätökset (Hakukone)
• Lääkelaitoksen Tabu-lehti. (Enkovaara A-L: Elintarvikkeiden ja ravintolisien terveysväitteet, 5-6/2009)
• MediUutisten artikkeli terveysväittämistä
• Terveysväittämien oikeellisuus tällä sivustolla

Kiinnostuitko muista blogikirjoituksistani? Klikkaa tästä

Suoliston erittämät kylläisyysaineet

Sunnuntai 18.10.2009 - Reijo Laatikainen

Suomalainen Duodecim-lääketieteen aikakauslehti on julkaissut katsauksen suoliston erittämistä peptideistä ja niiden vaikutuksista kylläisyyteen. Asia on mielenkiintoinen sillä suoliston peptidit voivat selittää osaltaan sitä, miten kauan vaikkapa proteiini, hiilihydraatti tai rasva pitävät  kylläisinä. Katsauksen ovat kirjoittaneet Kuopion ja Oulun yliopiston tutkijat (Juvonen et al 2009). Tässä katsauksesta referaatti.

Suolisto kylläisyyden säätelyssä

Kylläisyyden tunteen syntymisessä maha-suolikanavalla on keskeinen osa. Osa kylläisyyden tunteesta voi selittyä mekaanisella venytyksellä, eli käytännössä ruokamassan määrällä suolistossa. Mekaanisen ärsytyksen vaikutus ei kuitenkan voi selittää kylläisyyden tunnetta kokonaan.

Kylläisyyden tunteen kehittymiseen tarvitaan lisäksi suoliston viestiaineiden, suolistopeptidien vaikutus. Kylläisyyden tunteen säätely jaetaan pitkä- ja lyhytaikaiseen. Suolistopeptidit säätelevät lyhytaikaista kylläisyyttä. Pitkäaikaista kylläisyyttä säätelee mm. insuliini ja leptiini. Lyhytaikaisella kylläisyydellä tarkoitetaan aterioiden välien aikaista kylläisyyttä ja yhden päivän aikaista kylläisyyttä.

Suoliston neljä kylläisyyspeptidiä

Suoliston lyhytaikaisen kylläisyyden viestiaineita ovat peptidejä eli lyhyehköjä aminohappoketjuja. Aminohapot ovat valkuaisaineen, proteiinin koostumisosia. Suoliston peptidit erittyvät verenkiertoon suolistoon saapuvien ravintoaineiden vaikutuksesta ja antavat verenkierron välityksellä viestin aivoille kylläisyyden tilasta. Taulukossa 1 esitellään tärkeimmät kylläisyyspeptidit.

Taulukko 1. Tärkeimmät suoliston kylläisyyspeptidit ja ruokahalu.

 Ruokahalu                             +                  -               -                   -

+=lisää ruokalua, -=vähentää ruokahalua

CCK = Colecystokinin (Kolekystokiniini)

GLP-1 = Glucagon like peptide -1 (Glukagonin kaltainen peptidi 1)

PYY = Peptide YY (Peptidi YY)

Greliini on siis ainoa suolistopeptidi, joka lisää ruokahalua eli vähentää kylläisyyttä. PYY, CCK ja GLP-1 kaikki vähentävät ruokahalua eli lisäävät kylläisyyttä.

Kylläisyyspeptidien pitoisuus muutuu merkittivästi ruokailun jälkeen. Greliinin eritys vähenee ruokailun jälkeen, kun muiden peptidien eritys lisääntyy. Näiden tekijöiden vaikutuksesta kylläisyys lisääntyy ja ruokahalu vähenee. Peptidien vaikutus näyttää olevan voimakkaammillaan n. 15-60 minuuttia ateriasta. Kolmen tunnin kuluttua ateriasta peptidien pitoisuus veressä on lähestymässä ateriaa edeltänyttä tasoa (Kuva 1).

Kuva 1. Kylläisyysaineidenvaste sekaruoka-aterian jälkeen.

 Alkuperäinen kuva Juvonen et al. 2009

Ravintoaineiden vaikutus kylläisyyspeptideihin

Ravintoaineiden vaikutukset kylläisyyspeptideihin ovat vielä osittain ristiriitaisia, ja tutkimuksia on niukasti. Olemassa oleva tutkimusaineisto on mielenkiintoista. Keskeisimpiä havaintoja aterian ja ravintoaineiden vaikutuksista suolistopeptideihin ja siten ruokahaluun seuraavassa.

1. Greliini (ruokahalu vähenee, kun pitoisuus vähenee)
   • Aterian kokonaisenergiamäärä vaikuttaa greliinin määrään. Mitä suurempi ateria sitä enemmän veren greliinipitoisuus vähenee.
   • Proteiinipitoinen ruoka vähentää greliinin pitoisuutta parikin tuntia pidempään kuin hiilihydraattipitoinen ruoka
   • Hiilihydraattipitoinen ruoka aiheuttaa proteiinia nopeamman ja vahvemman kylläisyyden tunteen, mutta kolmen tunnin jälkeen hiilihydraattien vaikutus on jo loppu.
   • Rasvat vähentävät greliinin eritystä vähiten. Yli 12 hiiliatomia sisältävät vähentävät greliinin erittymistä, lyhemmät eivät.
   •  
2. Kolekystokiniini (CKK) (Ruokahalu vähenee kun pitoisuus suurenee)
   • Proteiinipitoinen ateria lisää enemmän CKK-pitoisuutta kuin hiilihydraattipitoinen.
   • Hiilihydraattien vaikutus on heikompi ja lyhempikestoinen kuin rasvan tai proteiinin.
   • Rasva. Vain pitkäketjuiset rasvahapot lisäävät CKK:n eritystä. Runsasrasvainen ruoka nostaa paastoveren greliinipitoisuutta.
   • Kuidut lisäävät CKK:n eritystä.
   •  
3. GLP-1 (Ruokahalu vähenee kun pitoisuus suurenee)
   • Proteiinit lisäävät GLP-1:n pitoisuuksia, ilmeisesti kuitenkin vähemmän kuin hiilihydraatit.
   • Hiilihydraatit lisävät GLP-1:n pitoisuuksia nopeasti. Glukoosi lisää GLP-1:n vaikutusta, mutta tärkkelys ei.
   • Rasva lisää GLP-1:n pitoisuuksia mutta hitaammin kuin hiilihydraatit. Oliiviöljy lisännee GLP-1:n eritystä enemmän kuin voi. Pitkäketjuiset rasvahapot lisäävät GLP-1-pitoisuuksia, kun taas alle 12 hiiliatomia sisältävät eivät.
   • Kuidun vaikutukset vaihtelevat laadun mukaan.
4. PYY (Ruokahalu vähenee kun pitoisuus suurenee)
   • Kokonaisergiamäärä vaikuttaa PYY:n pitoisuuksiin. Sitä suurempi PYY-eritys mitä energiasisältöisempi ateria.
   • Proteiini stimuloi PYY:N eritystä. Runsasproteiinin ateria sai aikaan suuremman kylläisyysvasteen kuin runsas rasvainen tai hiilihydraattinen.
   • Hiilihydraatit stimuloivat PYY:n eritystä jossain määrin.
   • Rasvat stimuloivat enemmän PYY:n eritystä kuin hiilihydraatit. Pitkäketjuiset rasvahapot lisäävät PYY:n pitoisuuksia enemmän kuin lyhytketjuiset.
   • Kuitu lisää jossain määrin PYY:n eritystä.

Artikkelin kirjoittajat toteavat, että kylläisyysaineiden erityksen muutokset eivät ole aina olleet yhteydessä kylläisyyden tunteeseen. Toisin sanoen, teoreettisesti edullinen muutos suolistopeptidin erityksessä ei välttämättä ennusta parempaa kylläisyyttä. Tutkimustulokset ovat vielä ristiriitaisia ja tieteellistä vahvistusta tarvitaan.

Näyttää kuitenkin siltä, että proteiinilla on kylläisyyden välittäjäaineisiin johdonmukaisesti myönteinen vaikutus. Lyhytketjuisten rasvahppojen vaikutus on vähäinen. Pitkäketjuiset rasvahapot näyttäisivät saavan aikaan edullisemman kylläisyyspeptidien vaikutuksen kuin lyhytketjuiset. Hiilihydraattien vaikutus kylläisyyspeptideihin on vaihteleva, osin hyvin voimakas, osin selvästi heikompi kuin proteiinin tai rasvan. Kuitu vaikuttaa pääsääntöisesti edullisesti kylläisyyspeptideihin, mutta vaikutuksen teho jää epäselväksi.

Kylläisyyyden säätelyyn osallistuvia suolistopeptidejä tutkitaan myös lääkehoidon vaikutuskohteena. Ensimmäiset GLP-1-pitoisuuksiin vaikuttavat lääkkeet ovat jo kliinisessä käytössä.  

Blogin pitäjän loppukommentti. Lienee paikallaan muistaa, että kylläisyyden säätely on erittäin monimutkaista, eikä suolistopeptideillä voida siten yksin selittää kylläisyyttä. Esimerkiksi tarjolla olevien ruokalajien määrä vaikuttaa ruokahaluun -mitä enemmän erilaisia herkkuja tarjolla ja näkösällä sitä enemmän syömme. Samoin aiemmin mainitut insuliini ja leptiini, mieliala, liikunta sekä monet sensoriset tekijät. Joka tapauksessa on upeaa nähdä, että suomalainen tutkimus on tällä saralla uraauurtavaa.

Lähde: Juvonen KR et al. Ruoansulatuskanavan peptidit kylläisyyden säätelyssä - miten ravinto vaikuttaa?  Duodecim. 2009;125(19):2067-74

Kihti ja ruokavalio

Keskiviikko 7.10.2009 - Reijo Laatikainen

Kihti on virtsahapon kertymisestä aiheutuva sairaus, joka paikantuu usein isovarpaaseen reumaattisena kipuna. Kihtiä sairastaa ilmeisesti yli 30 000 suomalaista, ja taudin ilmaantuvuus lisääntyy. Kaikki eivät saa kihdin oireita vaikka heillä on korkea veren uraatti- eli virtsahappopitoisuus. Kihti voi tulla muihinkin niveliin kuten polviin ja nilkkoihin, eikä siihen aina liity normaalia selvästi korkeampia uraattiarvoja.

Virtsahappoa syntyy elimistön omassa puriiniaineenvahdunnassa ja ruuasta saaduista puriineista. Joissakin sairauksissa kuten mm. lihavuudessa, kohonneessa verenpaineessa, munuaisten vajaatoiminnassa ja metabolisessa oireyhtymässä virtsahappopitoisuudet kohoavat sisäsyntyisesti enemmän kuin ruokavalion seurauksena.  

Syyskuussa 2009 American Dietetic Association käsitteli tiedelehtensä kuukauden kysymyksenä kihdin ja ruokavaliohoidon merkitystä (Question of the month: Gout. Is a purine restricted diet still recommeneded? ). Yhden sivun kirjoitus ei juuri ota kantaa, vaan esittelee uusia tutkimustuloksia. Johtopäätökseksi jää, että uutta tietoa tarvitaan. Varovaisesti todetaan, että kahvilla ja maitotaloustuotteilla saattaa olla kihtiä ehkäiseviä tai lieventäviä vaikutuksia. Toisaalta suuret fruktoosimäärät, olut, alkoholi sinänsä ja lihavuus lisäävät kihdin riskiä. Lyhyesti suositellaan , että on paras välttää alkoholia, lihaa, äyriäisiä ja kalaa varsinkin akuutissa kihtivaiheessa, ja suosia maitotaloustuotteita, tofua, kananmunia ja pähkinöitä. Eräässä katsausartikkelissa todetaan, että kirsikat voivat auttaa kihtipotilasta lievittämään oireita.

Fruktoosin osuus kihdissa keskusteluttaa erityisesti (Angelopoulos et al 2009). Fruktoosia saadaan suuria määriä erityisesti ruokasokerista, joka on puoliksi glukoosia ja fruktoosia. Siten sokeroidut juomat, makeiset ja muut makeat ruuat eivät ole kihdissä hyväksi. Myös olut sisältää sokeria (n. 40 grammaa litrassa keskiolutta), ja koska sitä saatetaan juoda suuria määriä kerralla saattaa se aiheuttaa myös sokerivälitteisesti kihtioireita.

Yllättävää on, että virtsahappo eli uraatti on myös kehon tärkeä antioksidantti (Waring et al 2002).  Siten yhden teorian mukaan kihti lisääntyy, koska aiheutamme kehollemme oksidatiivista stressiä (tupakoimalla, kohonneella verenpaineella, lihavuudella jne) ja keho yrittää puolustautua näiden tekijöiden aiheuttamalta oksidatiiviselta stressiltä lisäämällä antioksidanttikapasiteettiaan -noustamalla virtsahappopitoisuuksia. Ja lopulta seurauksena on niveloireet.

Terveyskirjaston yhteenveto kihdistä

Lue lisää »

Ruokapäiväkirja iPhoneen

Sunnuntai 27.9.2009 - Reijo Laatikainen

Ruokapäiväkirjat ovat usein tärkeitä apuvälineitä ruokavalion puutteiden selvittämisessä ja opetuksellisesti. Ruokapäiväkirjan pito on useiden mielestä tylsää. Nyt sen voi tehdä helpommin, ainakin Jenkeissä. Daily Burn Inc. on tuonut markkinoille nettipohjaisen painonhallintaohjelman johon voidaan liittää iPhone-välitteinen ruokien skannaaminen.

iPhonen kameralla voidaan skannata viivakoodi puhelimeen, ja tämän jälkeen tarkistaa ko. ruuan ravintosisältö. Jos ruuassa ei ole viivakoodia (kuten omenassa), niin osa ruuista löytyy sellaisenaan tietokannasta. Päivän lopussa voit tarkistaa koko päivälle kertyneen ravintosisällön.

Palveluun tarvitaan iPhone ja siihen liittyvä ohjelma (3 USD). Palvelu on saatavilla vain Yhdysvalloissa.

Videodemo "Foodscanner"

Ruuan luonnolliset nitraatit

Keskiviikko 23.9.2009 - Reijo Laatikainen

Nitraatteja pidetään ei-toivottuina ruuan aineina. Nitraatteja ja nitriittejä käytetään mm. lihasjalosteissa säilöntäaineina. Niitä esintyy luonnostaan runsaasti punajuuressa, lehtivihanneksissa, pinaatissa, erityisesti rucola-salaatissa ja yleensäkin kasvihuonekasviksissa.

Nitraattien huono kaiku lienee saanut alkunsa n. 70 vuotta sitten tehdyistä tutkimuksista, joissa todettiin liian suuren juomaveden nitraattipitoisuuden aiheuttavan lapsilla methemoglobinemia. Tässä  sairaudessa methemoglobiini syrjäyttää hemoglobiinin, ja oireeksi voi tulla ihon sininen väri ja muut hapen puutosoireet. Myöhemmin on havaittu, että lasten methemoglobinemia saattoi johtua pääosin saman juomaveden mikrobipitoisuuksista. (Powlson et al 2008)

Myöhemmin koe-eläintutkimuksissa runsas nitraatin saanti liittyi mahasuolikanavan syöpien lisääntyneeseen ilmaantumiseen. Ihmisillä ei ole ilmeisesti pitävää osoitusta siitä, että nitraatit, ainakaan luonnollisesti ruuissa esiintyessään, aiheuttaisivat syöpää. Syöpävaaran takia niiden käyttöä kuitenkin säädellään tarkoin. Elintarvikevirasto Evira luokitteleekin nitraatit ruoka-aineiden luontaisiksi myrkyiksi. Nitraattien hyviin vaikutuksiin tunnetusti kuuluu niiden kyky nitistää pieneliöitä ja siten ne auttavat estämään vatsatautien puhkeamista typpioksidivälitteisesti.

Nitraattien elämä elimistössämme on vähintäänkin erikoinen. Imeydyttyään elimistöön ne kertyvät voimakkaasti sylkeen. Suussa ja vatsassa ne muuttuvat bakteerien vaikutuksesta nitriiteiksi ja voivat siten ehkäistä vatsainfektioita. 

Viime aikoina on kuitenkin kuulunut kummia nitraateista. Nitraatit näyttävät laskevan verenpainetta (Webb et al 2008). Niiden on osoitettu lyhytkestoisissa tutkimuksissa parantavan kestävyyssuoritusta (kts. myös Larsen et al 2007) ja laajentavan valtimoita. Tutkimukset ovat alustavia, ja lisävahvistusta tarvitaan. Vaikutus perustuu ilmeisesti siihen, että elimistöön saavuttuaan nitraatti muuttii nitriitiksi, jonka avulla elimistä puolestaan tuottaa verisuonia laajentavaa ja relaksoivaa typpioksidia.

Verenpaineen alentamiseen kehitetty DASH-ruokavalio, joka muuteen muistuttaa paljon Välimeren ruokavaliota, saattakin sisältää nitraatteja jopa 1222 mg/vrk eli n. viisi kertaa suositellun määrän (Hord et al 2009). Ihmisille määritetty suurin turvallinen saanti on 5 mg/kg. 80 kiloa painava henkilö voisi siis saada nitraatteja nykysuosituksen mukaisesti 400 mg/vrk.

On kuitenkin virinnyt keskustelu siitä, pitäisikö nitraattien tiukkoja saantirajoituksia ainakin aikuisten osalta purkaa (Aro Duodecim 2009; 125:1823). Onko esimerkksi kasveissa esiintyvästä nitraateista enemmän hyötyä kuin haittaa? Vai muodostuuko haittaa lähinnä vain silloin kun nitraattipitoisia ja proteiinipitoisia ruokia kärvennetään, kuten grillatessa? Kysymyksiä on enemmän kuin vastauksia, mutta eittämättä mieleen tulee, että onko nitraatti sittenkin yksi keskeisimpiä ruoka-aineiden fytokemikaaleja?

Oman mausteensa vielä asiaan tuo se, että nitraattien vaikutuksia voi ilmeisesti sananmukaisesti pestä pois tehokkaalla antibakterisella suuvedellä, sillä suuvesi tuohoaa bakteerit suusta, joita tarvitaan nitraatin pelkistämiseen nitriitiksi (Govoni et al 2008)! Jos nitraatit ovat vaarallisia, voisimmeko laittaa koko kanssa suuvedelle, tai jos ne ovat lopulta hyödyksi, pitäisikö säännöllinen suuveden käyttö kieltää kokonaan?

Eikä tässä edes kaikki. Viitteitä on myös siitä, että kasvikunnasta saadut nitraatit saattavat ehkäistä jopa tulehduskipulääkkeiden aiheuttamia vatsahaavoja, ainakin rotilla (Jansson et al 2007).

Saas nähdä mitä tulevaisuus tuo tullessaan nitraattien osalta!

Muisti ei tykkää eläinrasvasta

Tiistai 8.9.2009 - Reijo L

Eri piireissä käydään jatkuvaa vääntö siitä, mikä rasva olisi terveydelle parasta. Kaikki tuntuvat olevan yhtä mieltä, että trans-rasvat on pahasta. Niiden saannissa ei kyllä ihmeemmin ole enää alentamista. Suomalaiset saavat niitä n. 0,5-1 grammaa päivässä. Kaikki tuntuvat liputtavan myös kalarasvan ja varauksin muiden tyydyttymättömien rasvojen puolesta. Mutta eläinrasva vain kiistelyttää, sitä saamme muuten n. 25 g/pv.

En nyt ota kantaa siihen, mitä vaikutuksia tyydyttyneellä rasvalla on syöpä- ja sydänkohtauksen kehittymiselle. Mutta miten mahtaa olla tyydyttyneen rasvan saannin yhteys muistitoimintoihin?

Kolme itsenäistä tutkimusta viime vuosilta osoittaa, että runsas tyydyttyneen rasvan saanti saattaa lisätä muistihäiriöitä. Olisi siis hyvä muistaa tyydyttyneen rasvan kohdalla myös puhua muustakin kuin sydäntaudeista ja syövästä.

Devore et al 2009 (tyydyttynyt rasva heikentää muistitoimintoja)

Morris et al 2006 (tyydyttynyt rasva heikentää muistitoimintoja)

Morris et al 2004 (tyydyttynyt rasva heikentää muistitoimintoja)

Yhtään tutkimusta ei PubMed löytänyt joissa runsas eläinrasvan saanti olisi suojannut muistia.

Keskustelu varmasti jatkuu.

Täydennyksiä Ravintolisät ja luontaistuotteet sekä Terveellinen ruokavalio-palstoilla

Sunnuntai 30.8.2009 - Reijo L

Olen työstänyt viime kuukausina eteenpäin osioita Ravintolisät ja luontaistuotteet ja Terveellinen ruokavalio.

Ravintolisät ja luontaistuotteet osioon olen viimeksi lisännyt haaraketjuisia aminohappoja eli BCAA -valmisteita kattavan kirjoituksen sekä karnitiinikatsauksen.

Terveellinen ruokavalio-osastolta löytyy edelleenkin virallinen suomalainen ruokavaliosuositus. Sen lisäksi olen kirjoittanut omat kappaleet vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta ja Välimeren ruokavaliosta, joita molempia tutkitaan vilkkaasti.

Uutiset-osastoa pyrin päivittämään edelleen muutaman kerran viikossa. Sieltä löydät aina viimeisimmät päivitykset.

Mitä tänään saisi olla: Lihaa, pastaa vai ksylitolia?

Keskiviikko 5.8.2009 - Reijo

Liha- ja tärkkelyskeskustelua

Kesäloma takana, ja lihaton viikko myös. Lihattomasta viikosta tuli torso, lihaton kolme päivää. Neljäntenä päivänä tilasin huomaamattani ankkaa ravintolassa. Sitten päivän kuluttua moka toistui - tilasin lasagnea, jossa tietysti oli jauhelihaa. Oliko  minulla oikeasti ikävä lihaa, vai oliko tottumus toinen luontoni, en tiedä. Olo ilman lihaa oli kyllä ihan hyvä. 

Heinäkuun päivinä  käytiin  myös vilkasta keskustelua Christer Sundqvistin blogissa lihan ja vähän hiilihydraatteja sisältävän ruokavalion (VHH) merkityksestä terveydelle. VHH-ruokavalio sisältää vähän pastaa, leipää, riisiä, perunaa, sokeria ja kaikkea tärkkelyspitoista. Lihaa, kalaa, rasvaa ja kasviksia saa syödä erittäin runsaasti. Itsekin innostuin asiasta ja päätin selailla hieman PubMedista julkaisuja.

VHH-dieetin sydän- ja verisuoniturvallisuus

Löytämieni tutkimuksien pohjalta sanoisin, että VHH-ruokavalio ei näyttäisi olevan vaarallinen. Käsityksekseni tuli, että joissakin väestötutkimuksissa VHH-ruokavalio on huonompi sydän- ja verisuoniterveydelle. Joissakin tutkimuksissa alhainen glykeeminen kuorma oli yhteydessä hyvään sydän- ja verisuoniterveyteen. Osa "VHH-tutkimuksista" otti huomioon vain glykeemisen kuorman, ei rasva ja proteiini"kuormaa", joka on myös suurentunut VHH-ruokavaliossa. Näyttikin siltä, että eläinpohjainen liha ja rasva lisäisi pikeminkin riskiä kuin alentaisi. VHH-dieetin aikana olisi tässä valossa hyvä käyttää runsaasti kasvisperäistä rasvaa ja valkuaisen lähteen kalaa mahdollisuuksien mukaan.

VHH:n turvallisuuteen saattaa vaikuttaa myös onko kyseessä erittäin vähähiilihydraattinen dieetti (alakarppaus) vai melko vähän hiilihydraattetteja sisältävä (hyväkarppaus). Vertailevissa tutkimuksissa tutkittu ruokavalio muistuttaa joko kohtuullisesti hiilihydraatteja sisältävää Zone-ruokavaliota (Frisch et al 2009 ja Sacks et al 2009)  tai erittäin tiukkaa VVH-dieettiä (Atkinsin dieetti, Dansinger et al 2005, Gardner et al 2007).

VHH-dieetin vaikutukset aikuistyypin diabeteksen ilmaantumiseen (puhkeamiseen) ja sen hoitoon vaativat ihan oman pohdintansa toisella kertaa. Tutkimuksia on ainakin glykeemisen kuorman vaikutuksesta aikuistyypin diabeteksen ilmaantumiseen (Halton et al 2008, Salmeron et al 1997, Shultze et al 2004)

Painonhallinta

Satunnaiset VHH-kokeet ovat yleensä kohtuullisen lyhyitä, poislukien Sacksin (2009) tutkimus, ja niissä VHH-dieetti on ollut yhtä hyvä kuin vähärasvainen tai jopa hieman parempi painon hallinnan kannalta. VHH-dieetillä saattaa paino pudota hieman nopeammin aluksi, tosin kaikissa tutkimuksissa eroa ei havaittu.

Siten omaksi mielipiteeksi tämän lyhyen asiaan perehtymisen jälkeen muodostui, että VHH-ruokavalio lienee painonpudotuksessa oikein toteutettuna yhtä tehokas tai alkuvaiheessa jopa tehokkaampi kuin vähän rasvaa ja runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio.

Lopuksi

Minua sävähdyttää se into ja fanaattisuus, jolla VHH-dieetin puolesta puhujat omaansa puolustavat. Uskon tämän useimpien kohdalla johtuvan siitä, että he ovat oikeasti saaneet apua alakarppauksesta painonhallinnassa. Tieteellinen näyttö viittaa siihen, että VHH-ruokavalio olisi painonhallinnassa hyvä vaihtoehto perinteiselle vähärasvaiselle ruokavaliolle.

Minua jäi hieman vaivaamaan se, että glykeeminen kuorma on ollut monissa VHH-dieetin edullisuutta "puolustavissa" -tutkimuksissa yksin yhteydessä parempaan sydänterveyteen, runsaan eläinrasvan tai -proteiinin saannin puolesta en löytänyt näyttöjä. VHH-ruokavaliot sisältävät usein paitsi alhaisen glykeemisen kuorman myös paljon eläinrasvaa ja -proteiinia. Yksi asia joka edelleen hieman mietityttää on, että VHH-ruokavalion pitkäaikaistuloksia kuolleisuuteen ja sairastavuuteen ei ole tutkittu satunnaistetussa koeasetelmassa. Olisi mainiota, jos sitä voitaisiin verrata tällaisessa asetelmassa vaikka välimeren ruokavalioon.

Vahvin tieteellinen näyttö puolestaan puhuu sen puolesta, että varsinaista dieetin rakennetta tärkeämpi on varsinainen ruokavalion noudattaminen, oli se sitten VHH tai joku muu. Näin päättelevät useat alla mainitut tutkijat, sillä vain noin puolet tutkimuspotilaista näytti jaksavan noudattaa ruokavaliota vuoden päivät, oli kyse millaisesta ruokavaliosta tahansa. Ruokavaliolla pysytteleminen on tärkempää kuin se millainen on lyhyehkön ajan käytetyn ruokavalion koostumus.

Siksi on tärkeää, että laihduttaja kokee ruokavalion omakseen, ja nauttii siitä omista subjektiivisista lähtökohdistaan. Kaikki ei taida taipua perinteiselle vähärasvaiselle laihdutusruokavaliolle, ja heille VHH-ruokavalio lienee tervetullut apu.

Jos VHH-dieetillä ei paljastu myöhemmin muita ihmeempiä haittoja kuin ummetus ja pahanhajuinen hengitys, niin oikein toteutettuna se lienee kelpo vaihtoehto.Ummetuksen ja pahanhajuisen hengityksen voi hoitaa ksylitolipastilleilla –niillä on muuten hyvä glykeeminen indeksi ja ne vievät nälän pariksi tunniksi. VHH-ruokavalion pitkäaikaisvaikutukset vatsan toimintaan ovat selvityksen alla, ja herättäneet sekä toiveita (Austin et al 2009) että huolia (Brinkworth et al 2009).

Kaikille VHH-ei sopine, esimerkiksi runsaasti liikuntaa harrastavien lienee riittävien polttoainevarastojen ylläpitämiseksi syytä nauttia riittävästi hiilihydraatteja.

Kirjallisuus - ei täydellinen kirjallisuushaku

VHH sydänsairastavuuden ja/tai kuolleisuuden suhteen huonompi

Trichopoulou et al 2007

Lagiou et al 2007

Alhaisen glykeemisen kuorman vaikutus sydänsairastavuuden ja/tai kuolleisuuden suhteen

Yhtä hyvä

Halton et al 2006 (tässä tutkimuksessa VHH oli parempi kuin muu dieetti vain jos VHH-dieetin aikaiset proteiinin ja rasvan lähteet olivat kasviperäisiä)

van Dam 2000 (otetaan kantaa vain hiilihydraatteihin, ei VHH:n kokonaisvaikutukseen sisältäen proteiinien merkityksen) 

Parempi

Beulens et al 2007 (otetaan kantaa vain hiilihydraatteihin, ei VHH:n kokonaisvaikutukseen sisältäen proteiinien ja rasvan merkityksen)

Liu et al 2000 (otetaan kantaa vain hiilihydraatteihin, ei VHH:n kokonaisvaikutukseen sisältäen proteiinien ja rasvan merkityksen)

Mente et al 2009 (Systemaattinen katsaus: vain pieni glykeeminen kuorma hyödyksi)

Oh et al 2005 (otetaan kantaa vain hiilihydraatteihin, ei VHH:n kokonaisvaikutukseen sisältäen proteiinien ja rasvan merkityksen)

VHH painonhallinnassa parempi

Brehm et al 2003

Foster et al 2003 

Gardner et al 2007

Samaha et al 2003

Yancy et al 2004

VHH painonhallinnassa yhtä hyvä

Brinkworth et al 2009

Dansinger et al 2005

Davis et al 2009

Frisch et al 2009

Sacks et al 2009

Shai et al 2008

Stern et al 2004

VHH painonhallinnassa huonompi

-

Lihaton kesälomaviikko

Torstai 18.6.2009 - Reijo

Paul McCartney kampanjoi lihattoman maanantain puolesta, kampanjan virallinen nimi kuuluu "Meat Free Mondays" http://www.meatfreemondays.co.uk/

Luulenpa, että McCarneyn kampanja tekee suuren palveluksen terveysvalistajille. Ilmastosyihin vetoaminen saattaa olla suurelle yleisölle tehokkaampi motivaattori kuin terveydellisin syin perustelu. Suurin osa kansalaisista voisi rajoittaa lihan kulutusta surutta.  "Rajoittaisinko lihan käyttöä", katso Antti Aron artikkeli asisasta Terveyskirjastossa.

Suomalainen syö keskimäärin 180 g lihaa päivässä. Se on yhden tavallisen ravintolapihvin verran. Jenkeissä on kuulemma tarjolla puolen tai jopa kilon ravintolapihvejä. Ennen kuin kiloisen pihvin laittaa suuhunsa, voisi hetkeksi pysähtyä.

Itse olen pysähtynyt miettimään sitä, millaista haaskausta kaiken eläinpohjaisen ruuan suuri kulutus on. Onko yhtään parempaa ryöstökalastaa tonnikalaa, kasvattaa broilereita ääriolosuhteissa, tai mussuttaa juustoja kilomäärin? Jos lihan, kalan ja maitotuotteiden valtava maailmanlaajuinen käyttö lisääntyy entisestään ja jatkuu seuraavat sata- kaksisataa vuotta, millä kestävän kehityksen keinoin tuotetaan kasvavalle maapallon väestölle kaikki tarvittava ruoka? Entä onko yhteiskuntamme todella pakko maksaa verorahoin kaikki eläinkunnantuotteiden ylensyönnistä aiheutuvat terveydelliset seurannaiskulut? Slow food -liikkeelle ja muulle hillittyä syömistä edistävälle kampanjoinnille on nyt ja tulevaisuudessa tilausta.

Itse voisin vaikka loman alkajaisiksi miettiä, haluanko mussuttaa makkaraa ja muita herkkuja niin, että lihon muutaman kilon niin kuin usein ennenkin kesäloma-aikaan. Vai voisinko kokeilla jotain aivan uutta ja muuttaa tuttua lomakaavaa? Pitää vaikka lihattoman kesälomaviikon!

Hyvää kesää!