Suoliston erittämät kylläisyysaineet

Sunnuntai 18.10.2009 - Reijo Laatikainen

Suomalainen Duodecim-lääketieteen aikakauslehti on julkaissut katsauksen suoliston erittämistä peptideistä ja niiden vaikutuksista kylläisyyteen. Asia on mielenkiintoinen sillä suoliston peptidit voivat selittää osaltaan sitä, miten kauan vaikkapa proteiini, hiilihydraatti tai rasva pitävät  kylläisinä. Katsauksen ovat kirjoittaneet Kuopion ja Oulun yliopiston tutkijat (Juvonen et al 2009). Tässä katsauksesta referaatti.

Suolisto kylläisyyden säätelyssä

Kylläisyyden tunteen syntymisessä maha-suolikanavalla on keskeinen osa. Osa kylläisyyden tunteesta voi selittyä mekaanisella venytyksellä, eli käytännössä ruokamassan määrällä suolistossa. Mekaanisen ärsytyksen vaikutus ei kuitenkan voi selittää kylläisyyden tunnetta kokonaan.

Kylläisyyden tunteen kehittymiseen tarvitaan lisäksi suoliston viestiaineiden, suolistopeptidien vaikutus. Kylläisyyden tunteen säätely jaetaan pitkä- ja lyhytaikaiseen. Suolistopeptidit säätelevät lyhytaikaista kylläisyyttä. Pitkäaikaista kylläisyyttä säätelee mm. insuliini ja leptiini. Lyhytaikaisella kylläisyydellä tarkoitetaan aterioiden välien aikaista kylläisyyttä ja yhden päivän aikaista kylläisyyttä.

Suoliston neljä kylläisyyspeptidiä

Suoliston lyhytaikaisen kylläisyyden viestiaineita ovat peptidejä eli lyhyehköjä aminohappoketjuja. Aminohapot ovat valkuaisaineen, proteiinin koostumisosia. Suoliston peptidit erittyvät verenkiertoon suolistoon saapuvien ravintoaineiden vaikutuksesta ja antavat verenkierron välityksellä viestin aivoille kylläisyyden tilasta. Taulukossa 1 esitellään tärkeimmät kylläisyyspeptidit.

 

Taulukko 1. Tärkeimmät suoliston kylläisyyspeptidit ja ruokahalu.

 

---

                                         Greliini          CCK         GLP-1           PYY

---

 Ruokahalu                             +                  -               -                   -

---

+=lisää ruokalua, -=vähentää ruokahalua

CCK = Colecystokinin (Kolekystokiniini)

GLP-1 = Glucagon like peptide -1 (Glukagonin kaltainen peptidi 1)

PYY = Peptide YY (Peptidi YY)

 

Greliini on siis ainoa suolistopeptidi, joka lisää ruokahalua eli vähentää kylläisyyttä. PYY, CCK ja GLP-1 kaikki vähentävät ruokahalua eli lisäävät kylläisyyttä.

Kylläisyyspeptidien pitoisuus muutuu merkittivästi ruokailun jälkeen. Greliinin eritys vähenee ruokailun jälkeen, kun muiden peptidien eritys lisääntyy. Näiden tekijöiden vaikutuksesta kylläisyys lisääntyy ja ruokahalu vähenee. Peptidien vaikutus näyttää olevan voimakkaammillaan n. 15-60 minuuttia ateriasta. Kolmen tunnin kuluttua ateriasta peptidien pitoisuus veressä on lähestymässä ateriaa edeltänyttä tasoa (Kuva 1).

 

Kuva 1. Kylläisyysaineidenvaste sekaruoka-aterian jälkeen.

 

 Alkuperäinen kuva Juvonen et al. 2009

  

 

 

 

 

 

 

Ravintoaineiden vaikutus kylläisyyspeptideihin

Ravintoaineiden vaikutukset kylläisyyspeptideihin ovat vielä osittain ristiriitaisia, ja tutkimuksia on niukasti. Olemassa oleva tutkimusaineisto on mielenkiintoista. Keskeisimpiä havaintoja aterian ja ravintoaineiden vaikutuksista suolistopeptideihin ja siten ruokahaluun seuraavassa.

1. Greliini (ruokahalu vähenee, kun pitoisuus vähenee)
   • Aterian kokonaisenergiamäärä vaikuttaa greliinin määrään. Mitä suurempi ateria sitä enemmän veren greliinipitoisuus vähenee.
   • Proteiinipitoinen ruoka vähentää greliinin pitoisuutta parikin tuntia pidempään kuin hiilihydraattipitoinen ruoka
   • Hiilihydraattipitoinen ruoka aiheuttaa proteiinia nopeamman ja vahvemman kylläisyyden tunteen, mutta kolmen tunnin jälkeen hiilihydraattien vaikutus on jo loppu.
   • Rasvat vähentävät greliinin eritystä vähiten. Yli 12 hiiliatomia sisältävät vähentävät greliinin erittymistä, lyhemmät eivät.
   •  
2. Kolekystokiniini (CKK) (Ruokahalu vähenee kun pitoisuus suurenee)
   • Proteiinipitoinen ateria lisää enemmän CKK-pitoisuutta kuin hiilihydraattipitoinen.
   • Hiilihydraattien vaikutus on heikompi ja lyhempikestoinen kuin rasvan tai proteiinin.
   • Rasva. Vain pitkäketjuiset rasvahapot lisäävät CKK:n eritystä. Runsasrasvainen ruoka nostaa paastoveren greliinipitoisuutta.
   • Kuidut lisäävät CKK:n eritystä.
   •  
3. GLP-1 (Ruokahalu vähenee kun pitoisuus suurenee)
   • Proteiinit lisäävät GLP-1:n pitoisuuksia, ilmeisesti kuitenkin vähemmän kuin hiilihydraatit.
   • Hiilihydraatit lisävät GLP-1:n pitoisuuksia nopeasti. Glukoosi lisää GLP-1:n vaikutusta, mutta tärkkelys ei.
   • Rasva lisää GLP-1:n pitoisuuksia mutta hitaammin kuin hiilihydraatit. Oliiviöljy lisännee GLP-1:n eritystä enemmän kuin voi. Pitkäketjuiset rasvahapot lisäävät GLP-1-pitoisuuksia, kun taas alle 12 hiiliatomia sisältävät eivät.
   • Kuidun vaikutukset vaihtelevat laadun mukaan.
4. PYY (Ruokahalu vähenee kun pitoisuus suurenee)
   • Kokonaisergiamäärä vaikuttaa PYY:n pitoisuuksiin. Sitä suurempi PYY-eritys mitä energiasisältöisempi ateria.
   • Proteiini stimuloi PYY:N eritystä. Runsasproteiinin ateria sai aikaan suuremman kylläisyysvasteen kuin runsas rasvainen tai hiilihydraattinen.
   • Hiilihydraatit stimuloivat PYY:n eritystä jossain määrin.
   • Rasvat stimuloivat enemmän PYY:n eritystä kuin hiilihydraatit. Pitkäketjuiset rasvahapot lisäävät PYY:n pitoisuuksia enemmän kuin lyhytketjuiset.
   • Kuitu lisää jossain määrin PYY:n eritystä.

Artikkelin kirjoittajat toteavat, että kylläisyysaineiden erityksen muutokset eivät ole aina olleet yhteydessä kylläisyyden tunteeseen. Toisin sanoen, teoreettisesti edullinen muutos suolistopeptidin erityksessä ei välttämättä ennusta parempaa kylläisyyttä. Tutkimustulokset ovat vielä ristiriitaisia ja tieteellistä vahvistusta tarvitaan.

Näyttää kuitenkin siltä, että proteiinilla on kylläisyyden välittäjäaineisiin johdonmukaisesti myönteinen vaikutus. Lyhytketjuisten rasvahppojen vaikutus on vähäinen. Pitkäketjuiset rasvahapot näyttäisivät saavan aikaan edullisemman kylläisyyspeptidien vaikutuksen kuin lyhytketjuiset. Hiilihydraattien vaikutus kylläisyyspeptideihin on vaihteleva, osin hyvin voimakas, osin selvästi heikompi kuin proteiinin tai rasvan. Kuitu vaikuttaa pääsääntöisesti edullisesti kylläisyyspeptideihin, mutta vaikutuksen teho jää epäselväksi.

Kylläisyyyden säätelyyn osallistuvia suolistopeptidejä tutkitaan myös lääkehoidon vaikutuskohteena. Ensimmäiset GLP-1-pitoisuuksiin vaikuttavat lääkkeet ovat jo kliinisessä käytössä.  

Blogin pitäjän loppukommentti. Lienee paikallaan muistaa, että kylläisyyden säätely on erittäin monimutkaista, eikä suolistopeptideillä voida siten yksin selittää kylläisyyttä. Esimerkiksi tarjolla olevien ruokalajien määrä vaikuttaa ruokahaluun -mitä enemmän erilaisia herkkuja tarjolla ja näkösällä sitä enemmän syömme. Samoin aiemmin mainitut insuliini ja leptiini, mieliala, liikunta sekä monet sensoriset tekijät. Joka tapauksessa on upeaa nähdä, että suomalainen tutkimus on tällä saralla uraauurtavaa.

 

Lähde: Juvonen KR et al. Ruoansulatuskanavan peptidit kylläisyyden säätelyssä - miten ravinto vaikuttaa?  Duodecim. 2009;125(19):2067-74