Uusi palvelu avattu, tämän sivuston päivitys lakkaa

Maanantai 16.8.2010 - Reijo Laatikainen

Uusi palveluni Pronutritionist löytyy tästä. 

Olen julkaissut uuden sivuston nimeltä Pronutritionist (www.pronutritionist.net). Kuten nimikin kertoo sivuston ajatus on pyrkiä toimimaan ravitsemustieteilijöiden ja ravitsemuksesta kiinnostuneiden hyväksi. Pyrin kirjoittamaan uutisia ja blogitekstejä sekä suomeksi että englanniksi. 

Pronutritionistin sisällöt

Palvelussa on kolme pääsisältöä: blogi, uutiset ja valokuvagalleria. Blogissa kirjoittelen ajankohtaisista aiheista, mullan alla tapahtuvasta, ristiriidoista, pienistä oivalluksista, omakohtaisista kokemuksista ja annan tilaa muille ravitsemuksen piirissä toimiville.

Uutiset -palsta keskityy uusien tutkimustulosten esittelyyn. Uutisista ilmestyy etusivulla lyhyt ingressi, sekä pidempi seliteversio PowerPoint -slideina.

Kuvagalleria on tarkoitettu kaikkien käyttäjien iloksi. Sieltä voi ladata oman kuvan käytöönsä esim. omille nettisivuilleen. Kuvagalleriaa ei kuitenkaan saa julkaista sellaisenaan tai mukailtuna omilla nettisivuillaan tai muissa medioissa. Kuvia ei saa myöskään asettaa myyntiin. Olen iloinen jos haluat lahjoittaa jonkin ruoka-, juoma- tai ravitsemusaiheisen kuvan sivuston ja siten potentiaalisesti tuhansien ihmisten käyttöön. Voit lahjoittaa kuvan Pronutritionistille tästä (linkki).

Pronutritionistin tarkoitus

Palvelun tarkoitus on yksinkertaisesti yhdistää ja auttaa ammattilaisia. Pidemmän tähtäimen tavoitteena on toimia ravitsemusterapeuttien ja muiden ravitsemukseen innostuneiden kohtaamispaikkana, ja kehittää varsinkin terveydenhuollossa toimivien ravitsemustietoutta. Ja vaikka toivon erityisesti terveydenhuollon ammattilaisten mukaan tuloa, ovat kaikki ravitsemuksesta kiinnostuneet tervetulleita. Itse olen oppinut hurjan paljon henkilöiltä, joilla ei ole ravitsemus- tai lääketieteen koulutusta, ja näin varmasti jatkossakin. 

Vanhat sivut -päivitys lakkaa

Ravinto- ja terveys -sivuston kehittäminen ja päivittäminen lakkaa. Jossain vaiheessa sivut saattavat poistua käytöstä.  

Internetin ravitsemuskeskustelu tarvitsee jokaisen näkökulmaa

Maanantai 9.8.2010 klo 14:48 - Maria Mukkala

Tämän vieraskirjoituksen laatija on ravitsemusterapeutti Maria Mukkala. 

Piiri pieni pyörii -jokaisen näkökulmaa tarvitaan 

Ravitsemuskeskustelu käy vilkkaana blogeissa ja muilla ravitsemusaiheisilla nettisivustoilla. Koulutetut ravitsemusasiantuntijat eli laillistetut ravitsemusterapeutit tai muut ravitsemustieteen yliopistokoulutuksen saaneet loistavat kuitenkin poissaolollaan (toki pari poikkeusta löytyy). Osasyynä on varmastikin ravitsemusterapeuttien työn kiireisyys - netin ravitsemuskeskusteluiden seuraaminen ja niihin osallistuminen tuskin lukee kovinkaan monen työsopimuksessa työtehtävien kohdalla. Toisaalta ravitsemusaiheiselle keskustelulle on usein tyypillistä ravitsemusasiantuntijoiden ja ns. maallikoiden tietämyksen vastakkainasettelu, mikä ei välttämättä innosta kommentoimaan.

Miten keskustella ravitsemuksesta?

Ruoka ja siihen liittyvät päivittäiset valinnat ovat henkilökohtaisia, omaan minäkuvaan liittyviä asioita. Sen takia koemme usein vastakkaiset mielipiteet ruokavaliomme tai näkemyksemme oikeellisuudesta henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Se on inhimillistä, normaalia ja kuuluu asiaan, mutta keskustelun kannalta ei välttämättä kovin hedelmällistä.

Onnistuessaan erilaisten näkemysten esittämisestä on kuitenkin hyötyä: se vie keskustelua eteenpäin, kyseenalaistaa tietoa ja parhaimmillaan laajentaa ymmärrystämme ravitsemuksen monimutkaisista ilmiöistä. Mustavalkoinen ajattelu ei opeta kenellekään mitään ja siksi myös omia ajatuksia on hyvä säännöllisesti kyseenalaistaa vaikka tuloksena olisikin niiden oikeaksi toteaminen. Hyvänä tavoitteena ravitsemusasioihin liittyvissä keskusteluissa voisi mielestäni pitää tiedon jakamista ja toisen kuuntelemista.

Kaikkien Internetissä ravitsemuksesta ja muistakin aiheista keskustelevien on hyvä pitää mielessä muutama asia, joita noudattamalla mielipiteiden vaihto on kaikille mukavampaa:

• Kunnioita toisia keskustelijoita ja heidän mielipiteitään
• Perustele mielipiteesi
• Älä mene henkilökohtaisuuksiin
• Ihmisten väliset käyttäytymissäännöt pätevät myös virtuaalimaailmassa

Mistä tietää ketä ja mitä uskoa?

Luotettavan tiedon poimiminen netistä on haastavaa, koska verkossa tiedon on tapana olla sirpaleista ja näin ollen se on vaikea sijoittaa kokonaisuuksiin. Hyvänä esimerkkinä lukuisat tutkimustulokset, joita on vaikeaa tulkita ilman laajaa kokemusta aiheesta. Ei ole myöskään helppoa tietää, kenellä on riittävästi kokemusta kirjoittaa luotettavaa tekstiä, koski se sitten kasvihuoneilmiötä, elintarvikkeiden lisäaineita tai tyydyttyneen rasvan vaikutusta sydän- ja verisuonisairauksien riskiin. Juuri tämän vuoksi ravitsemusasiantuntijoita tarvitaan myös nettiin. Ravitsemusterapeuttien ammattieettisissä säännöissäkin sanotaan: ota aktiivisesti ja vastuullisesti kantaa ravitsemusta koskeviin kysymyksiin. Nykyaikana tämän lauseen voi varmastikin laajentaa myös virtuaalimaailmaan.

Toisin kuin toisinaan saatetaan luulla, ravitsemusterapeutin tehtäviin ei kuulu tietynlaiseen ruokavalioon käännytys ja koko ruokavalion mylläys, vaan tavoitteena on kertoa ruoan vaikutuksista terveyteen ja miettiä yhdessä asiakkaan kanssa, mitä se tarkoittaa juuri hänen kohdallaan. Kyse on siis yksilöistä ja ihmisten tavoitteista sekä pienistä muutoksista - voita tai punaista maitoa ei tarvitse jättää pois jos kokee hyvinvointinsa olevan niistä kiinni. Ravitsemusterapeutin velvollisuus on kuitenkin kertoa, mikä tähän hetkinen tietämys esimerkiksi kuidun tai rasvan laadun merkityksestä terveydelle on.  Netissä tämä voisi tarkoittaa asioiden objektiivista kommentointia ja tutkimusten asettamista laajempaan kokonaisuuteen.

Tieto vs. kokemus

Ihmisten henkilökohtaiset kokemukset erilaisista ruokavalioista ja niiden vaikutukset mm. yleiseen hyvinvointiin ja painonhallintaan puhututtavat netissä usein. Positiivisia tai negatiivisia kokemuksia ei tietenkään käy kiistäminen. Keskusteluissa on kuitenkin hyvä muistaa, että se mikä käy yhdelle, ei välttämättä käy toiselle. Ihmisten elimistöt toimivat yksilöllisesti eikä esimerkiksi ruokavalion kolesterolin tai tyydyttyneen rasvan määrä vaikuta kaikilla veren kolesterolipitoisuuteen samalla tavalla. Edelleen voidaan kuitenkin sanoa, että enemmistölle suositusten mukainen ruokavalio käy kuitenkin hyvin.

Hurjimmat salaliittoteoreetikot ovat pohtineet mahdollista salaliittoa ravitsemusterapeuttien, suosituksista päättävien ja elintarviketeollisuuden välillä, koska ravitsemusohjauksessa painotetaan liikaa viljatuotteita. Oikea viljatuotteiden (ja hiilihydraattien) määrä onkin tällä hetkellä yksi suosituimmista puheenaiheista rasvan laadun lisäksi. Voin luvata, ettei yhdelläkään ravitsemusasiantuntijalla ole tarkoitus aiheuttaa kenellekään diabetesta tai ylipainoa.

Ravitsemusterapeutit noudattavat ammattieettisiä sääntöjä, joista yhdessä velvoitetaan ravitsemusterapeutin työskentelevän uusimpaan tutkimustietoon, hyväksyttyihin hoitokäytäntöihin ja luotettavaan kokemukseen nojautuen. Tutkimustiedon lisäksi on siis muitakin tekijöitä, jotka pitää ottaa huomioon. Mitä hiilihydraattien määrään ja rasvan laatuun tulee, on jokaisen itse päätettävä mitä uskoa ja millä tavalla haluaa syödä.

Syömään! (ja kirjoittamaan)

Mielestäni edelleen tärkeintä on muistaa, että syömisen on tarkoitus olla mukavaa. Jos kaikki ajatukset pyörivät ruokavalion terveellisyyden tai epäterveellisyyden ympärillä, tai jos ruoka on vain sairauksilta suojaavaa tai niiden riskiä lisäävää tavaraa, on menty metsään. Liiallinen tiukkapipoisuus ei aiheuta muuta kuin mahahaavan ja pahan mielen. Jokainen elää kuitenkin tavallaan ja sitä tulee muiden kunnioittaa. Rakentava, toisten mielipiteitä kunnioittava keskustelutyyli rohkaisee ujompiakin kommentoijia osallistumaan, eli ravitsemusasiantuntijat rohkeasti lusikka soppaan! Kaikki muut ovat jo täällä, miksi emme myös me?  

Maria Mukkala

Millä ruualla voittaa maailmanmestaruuden?

Perjantai 2.7.2010 - Reijo Laatikainen

Maailman parhaat jalkapalloilijat kamppailevat Etelä-Afrikassa. Mutta millaisilla eväillä pärjää? ETM Janne Huovila tiivistää haastattelussa alla oleellisen. Lisäksi tein pienen kirjallisuuskatsauksen Helsingin Cupiin ja muihin koitoksiin valmistautuvia varten. 

Janne, Sinulla on netissä jalkapalloilijan ravitsemus -sivusto. Otetaan pieni alkulämmin ensin, ennen kuin mennään asiaan. Oletko itse  pelaillut jalkapalloa nyt maailmanmestaruuskisojen aikaan?

Oma pelaaminen on valitettavasti jäänyt viime vuosina vähän vähemmälle toistuvien nilkka- ja polvivammojen takia. Olen joutunut tyytymään lajeihin, kuten juoksuun ja pyöräilyyn, joissa nilkat ja polvet eivät joudu niin kovalle koetukselle.

Miten ja miksi innostuit tekemään jalkapalloilijanravitsemus.net sivuston?

Opiskelin ravitsemustiedettä ja mietin, mihin omaa tietotaitoa voisin parhaiten soveltaa. Koska olen viettänyt jalkapallon parissa satoja intohimoisia tunteja, niin ravitsemustiedon soveltaminen jalkapalloilijan arkeen oli luonteva vaihtoehto.

Miten suomalainen jalkapalloilija syö?

Tietääkseni suomalaisten jalkapalloilijoiden ruoankäyttöä ei ole juurikaan tutkittu. Jos mietitään kaikki suomalaisia jalkapallon harrastajia, ruokatottumukset varmaan vaihtelevat laajasti - niin kuin muussakin väestössä. Onneksi myös jalkapallossa seura- ja joukkuetasolla puhutaan yhä enemmän terveellisestä ja pelaamista tukevasta syömisestä. Erityisen tärkeää tämä on kasvavassa iässä olevilla nuorilla, jotka käyvät koulua ja harjoittelevat paljon.

Siinähän olisi gradun tai muun opinnäytetyön aihetta. Miten maailmanluokan pelaaja syö?

Suurimmissa seuroissa on palkattu ravitsemuksen asiantuntijoita ja järjestetty aterioita ja välipaloja. Ainakin ateriat suorituksen yhteydessä - ennen ja jälkeen - on pyritty hoitamaan ammattimaisesti. Myös yksittäisten huippupelaajien tietämys ja halu ottaa vastuuta omasta syömisestä on muuttunut vuosikymmenien aikana.

Googlaamalla huomasin, että Ronaldo ainakin käyttää omaa ravitsemusvalmentajaa. Miten jalkapalloilijan pitäisi syödä?

Tärkeimpiä asioita ovat perusruokavalion laatu, hyvä nestetasapaino ja suoritusta tukeva ravitsemustila. Perusruokavalion laatu noudattaa hyvin pitkälle muullekin väestölle annettavia ohjeistuksia. Kun harjoittelu tai pelaaminen on lähes päivittäistä, niin erityishuomiota kannattaa kiinnittää riittävän hiilihydraattien saantiin. Jalkapallo on rasitustasoltaan intervallityyppistä, jossa otetaan jatkuvasti pieniä spurtteja. Tämän takia lihasten ja maksan riittävät hiilihydraattivarastot ovat avainasemassa.

Nestetasapainon merkitys, varsinkin helteillä, on äärimmäisen tärkeää. Pitkäkestoisissa, usein toistuvissa suorituksessa on veden lisäksi hyvä saada myös natriumia (suoloja), jolloin urheilujuomien käyttö on perusteltua. Suoritusta tukeva hyvä ravitsemustila perustuu sille, että hiilihydraattivarastot ovat täydentyneet ja nestetasapaino on kunnossa.

Onko ennen peliä huomioitava jotain erityisen tärkeää?

Suoritusta edeltävien tuntien aikana tärkeintä on nestetasapainon ylläpito. 4-5 tuntia ennen suoritusta olisi hyvä syödä keskikokoinen ateria. Pienen välipalan voi syödä 1-2 tuntia ennen suoritusta. Suoritusta edeltävään ruokailuun vaikuttavat yksilölliset tekijät, kuten jännittäminen, joten sitä on hyvä testata harjoituksenomaisissa tilanteissa.

Entä pelien välissä, esim. turnauksissa?

Turnaustilanteissa otteluiden välinen aika on merkittävä. Jos aikaa on vain 1-3 tuntia, niin välipala, jossa on vähän rasvaa ja kuitua, on hyvä vaihtoehto. Esimerkiksi vaalea leipä täydennettynä maitotuotteilla ja vähärasvaisella leikkeleellä. Ja on tietysti muistettava juoda.

Eli hiilihydraattia riittävästi ja lisäksi sopivasti proteiinia, rasvaa kannattaa hieman vältellä. Hiilihydraattitankkaus, onko siitä mitään hyötyä jalkapallossa?

Siinä mielessä voidaan puhua hiilihydraattitankkauksesta, että hiilihydraattien saantiin on syytä kiinnittää huomiota. 1-3 vuorokautta ennen suoritusta voi vähän lisätä hiilihydraattien saantia, erityisesti jos on kovia harjoituksia tai pelejä takana.

Entä lisäravinteista, olisiko niistä apua?

Ainakin perinteistä urheilujuomaa, joka sisältää hiilihydraatteja ja natriumia, on perusteltu käyttää erityisesti helteillä ja turnaus- ja otteluruuhkatilanteissa. Päivittäin pelaavilla myös palautumisjuomat voivat helpottaa suorituksesta palauttavan ruokavalion noudattamista. Palautumisjuomat eivät kuitenkaan sisällä mitään keskeistä, mitä ei perinteisimmistä elintarvikkeista saisi. Huipputasolla myös jotkin yksittäiset ravintoainelisät voivat tulla kysymykseen.

Itse olen pohtinut onko lisämagnesiumista hyötyä. Ne joiden jalat kramppaavat helposti saattavat hyötyä magnesium -juomasta tai tabletista. Tästä asiasta ei tosin oikein taida löytyä kunnon tutkimuksia.

Mikä maa voittaa?

Perinteisiä vahvoja voittajamaita ovat Brasilia, Saksa ja Argentiina. Mutta olisihan se mukava, että ikuiset alisuorittaja, Hollanti ja Espanja, tai Uruguay pärjäisivät.

Ja perustuuko menestys ruokavalioon, mitä luulet :-)

Täysin epätieteellistä pohdintaa: Välimeren ruokavalion maa Italia voitti viimeiset MM-kisat ja Espanja EM-kisat. Sen sijaan maineeltaan huonojen ruokatottumusten maat Englanti ja USA ovat jo pudonneet. Selittyisikö Ranskan tason putoaminen sillä, että he ovat menettämässä otettaan monipuolisesta ruokakulttuuristaan.

Vakavasti: Onneksi jalkapallo on jotain enemmän kuin vain ravintoaineiden matkaamista lihaksiin. Huippumaissa tuskin on sellaista eroa ravitsemustietämyksessä, että se olisi ratkaiseva tekijä.

Kiitokset haastattelusta Janne!

Tein haastattelun päätteeksi pienen kirjallisuushaun PubMedissä (hakusanoina soccer diet, soccer supplementation, soccer dehydration). 

Päähavaintoja jalkapalloilijan ravitsemuksesta kirjallisuuden mukaan: 

• Riittävällä hiilihydraattivarannolla voidaan ehkäistä rasittavien olosuhteiden, esim. turnauksen, aiheuttaman taitoheikkenemä pelin viimeisen puolen tunnin aikana, esim. 50 g hiilihydraattia sisältävän urheilujuoman nauttiminen pelin aikan estää tämän (Ali A & Williams C 2009)
• Naisjalkapailloiljoiden rautatasot (veren hemoglobiini) voi olla usein anemian rajamailla, ja siten riittävään raudan saantiin kannattaa kiinnittää huomiota (Maughan RJ & Shirreffs SM 2007)
• Jalkapalloilevan nuoren proteiinin tarve voi olla suuri. Esim. 14-vuotiaan pitäisi saada minimissään n. 1,2 g proteiinia/painokilo, jotta typpitasapaino pysyisi positiivisena (Boisseau et al. 2007)
• Ammattilaisjalkapalloilijan energiankulutus on n. 3 500 kcal/pv (Ebine N et al. 2002)
• Kofeiini, esim. kahvi, ennen ottelua nautittuna saatta parantaa syöttötarkkuutta ja ponnistustehokkuutta (Foskett et al. 2009)
• Kreatiini -lisäravinne saattaa auttaa parantamaan ponnistusvoimaa ja ylläpitämään parasta taitotasoa, mutta ei kestävyyttä rasittavissa olosuhteissa (Ostojic 2007)
• Nestehukka on aikuisella miesjalkapalloilijalla n. 1,7 l/ottelu 8 asteen lämpötilassa ja suolahukka n. 6 g (natriumina 2,4 g) (Mauhgan RJ et al 2007)

Toivottavasti näistä on apua. Tsemppiä kesän peleihin! 

Salmiakki ja lakritsi, suolaakin pahempaa?

Maanantai 28.6.2010 - Reijo Laatikainen

Soitin eräälle tuttavalle. Hän pyysi kuuntelemaan tarkkaan, oli nimittäin lopettanut juuri verenpainelääkityksen. Ja verenpaineeseen liittyvät jututhan minua tosiaankin kiinnostavat. Hän kertasi tarinansa kutakuin näin. 

Tapaus 1. Salmiakkilakko pyörryttää

"Olimme pari kuukautta sitten mieheni kanssa lomalla Taimaassa kahden viikon ajan. Verenpainelääkkeet olivat mukana, mutta salmiakkia ei tullut mukaan. Niinpä tuli kuin itsestään, kahden viikon tauko salmiakista. Loma sujui aurinkoisissa merkeissä, eikä salmiakkia ollut ihmeemmin ikävä. Suomeen tultuamme päätimme vältellä kaikkia makeisia jonkin aikaa, oli nimittäin tarkoitus hiukan laihtua ja kohentaa kuntoa. Siten myös salmiakkilakko jatkui edelleen lisää reilut kaksi viikkoa. Sitten vointini alkoi kummallisesti heiketä, minua pyörrytti ja jotenkin tunsin itseni hieman sekavaksi."

"Kerran suihkussa oltuani olin sitten lähellä pyörtyä. Mieheni vaati mittaamaan verenpaineen kotimittarilla. Se näytti 80/58 mmHg! Eli puolet siitä mitä paineeni olivat olleet parisen vuotta sitten kun aloitin lääkityksen. Ei ihme, että heikotti. Verenpaineeni oli ollut useimiten n. 140/85 lääkehoidon aikaan ja elimistöni oli siten säädetty hieman korkeammille arvoille vuosien saatossa. Noin alhainen paine sai minut voimaan äärimmäisen huonosti. Tajusimme tällöin, että alhainen verenpaineeni saattoi johtua täydellisestä lakritsi- ja salmiakkilakosta. " 

"Kävin lääkärillä ja päätimme lopettaa verenpainelääkityksen ja jatkaa salmiakki- ja lakritsilakkoa. Tästä tuloksena verenpaineeni on n. 120-130/80 mmHg ilman lääkityksiä. Ja olo mahtava. "

Oheisessa kuvassa eri kotimittarilla otettujen systolisen paineen mittausten keskiarvot kuukausittain. Huomattavaa on, että systolinen paine jäi pysyvästi alhaisemmalle tasolle salmiakin lopettamisen jälkeen kuin lääkityksen aikana, jolloin salmiakki syötiin säännöllisesti, vaikkakin kohtuullisesti.

Tapaus 2. Salmiakki palauttaa normaalin voinnin

Aiemmin tänä keväänä tutustuin erääseen ikäiseeni mieheen. Hän kertoi omasta salmiakkikokemuksestaan kuultuaan taustastani.

Mies oli sairastunut noin vuosi sitten Addisonin tautiin. Addisonin tauti on krooninen lisämunuaista koskeva vakava sairaus, jossa kortisolin erittyminen vähenee tai lopulta lakkaa. Taudin diagnosointi oli viivästynyt kuukausia ja henkilö oli kärsinyt pitkään todella heikosta olosta. Verenpaine oli ollut alhainen, alle 100/70 mmHg jatkuvasti. Koska taudin diagnoosi oli viivästynyt eri syistä johtuen, potilas oli itse huomannut, että reilusti salmiakkia syömällä hän saattoi kohentaa vointiaan. Verenpaineita hän ei ollut mitannut, mutta hän oli havainnut, että salmiakin säännöllinen syönti kohensi oloa huomattavasti ja esti huimailut ja muut sekavat tuntemukset. Lopulta erikoislääkäri teki oikean diagnoosin, ja antoi korvaavan kortisolilääkityksen ja ylenmääräinen salmiakin ahmiminen saattoi jäädä. 

Tapauksien tausta

Molemmilla tapauksien yhteinen nimittäjä on salmiakissa oleva glykyrritsiini. Se estää kortisolin metaboliaa, pilkkotumista aineenvaihduntatuotteikseen. Siten glykyrritsiini lisää elimistön kortisolipitoisuutta (Walker 1994). Tapauksessa 1 kortisolia kertyi liikaa, kun salmiakin glykyrritsiini esti normaalin kortisolin metabolian eli kortisolin poistumisen. Toisessa tapauksessa Addisonin taudin aiheuttamaa kortisolin puutetta voitiin osin korjata sillä, että kortisolin poistumista estettiin salmiakin glykyrritsiinillä. 

Salmiakissa, lakritsissa ja monissa makeisissa sekä purukumeissa käytettävä lakritsiuute sisältää glykyrritsiiniä. Osa ihmisistä on sen vaikutuksille toisia altiimpia. Samalla tavoin kuin on suolaherkkiä on myös lakritsiherkkiä. Jotkut ovat niin herkkiä, että kerran kahdessa viikossa syöty lakritsi tai salmikkiannos riittää pitämään verenpaineen koholla. 

Verenpainetta aktiivisesti hoitavat lääkärit tietävät tämän ja kysyvät potilailtaan jatkuvasti salmiakki- ja lakritsianamanneesin. Suuri osa lääkäreistä ei kuitenkaan ole kovin tietäväinen asiasta, ja luulee erheellisesti, että lakritsiannosten tulee olla erittäin suuria. Talvella uusitussa verenpaineen Käypä Hoito -suosituksessa asia nostetaan esiin entistä voimakkaammin. 

Vahinkoa sikiölle?

Lakritsiuutteen gkykyrritsiinin aiheuttamat haitat ovat luonnollisesti sidoksissa liian kortisolin aiheuttamiin haittoihin. Kortisoli on stressihormoni, ja sitä erittyy erityisesti aamuyöstä ja stressaavissa tilanteissa. Kortisoli saa esimerkiksi ihmisen turpoamaan (keräämään nestettä), lisää ruokahalua, aiheuttaa kuukasvoisuutta, syö lihaksia ja luita sekä aiheuttaa liian alhaista veren kaliumpitoisuutta (hypokalemiaa). Hypokalemian riski on erityisen suuri jos samaan aikaan käyttää diureetti- eli nesteenpoistolääkitystä, esim. sydämenvajaatoimintaan (Hukkanen et al 2009). Vanhukset voivat olla erityisen alttiita hypokalemialle.

Kortisoliaineenvaihduntaan liittyen salmiakin ja lakritsin vaikutuksesta raskauden aikana on viime vuosina julkaistu muutama hälyttävä tutkimus. Suomalainen tutkijaryhmä on julkaissut kolme eri tutkimusta, joissa kaikissa on havaittu raskauden aikana nautitun lakritsin aiheuttaneen ongelmia syntyvälle sikiölle. Vaikka nämä tutkimukset ovat ei-satunnaistettuja tutkimuksia on niiden tulokset huolestuttavia. Jo kohtuullinen viikottainen, ja varsinkin runsas, salmiakin tai lakritsin kulutus voi: 

1. Suurentaa ennenaikaisen synnytyksen riskiä (Strandberg et al. 2002)
2. Lisätä syntyneen lapsen käytösoireita (ADHD -tyyppistä oireistoa)  (Räikkönen et al 2009)
3. Altistaa lapset jatkuvalle liian suurelle peruskortisolin eritykselle (Räikkönen et al. 2010)

Vaikka edellä mainitut lapsia koskevat aineistot ovat lähinnä retrospektiivisiä väestötutkimuksia, ne antavat riittävästi syytä välttää lakritsia ja salmiakkia raskauden aikana samalla tavoin kuin energiajuomia kofeiinin vuoksi. Energiajuomissa on varoitus raskaudenaikaisesta kofeiinialtistuksesta, mutta lakritsi- ja salmiakkivalmisteissa ei mainita glykyrritsiinistä.

Muita haittoja

Glykyrritsiinillä on osoitettu olevan vaikutuksia myös lääkeaineiden metaboliassa keskeiseen entsyymiin CYP3A4:ään. CYP3A4 indusoituu glykyrritsiinin vaikutuksesta (Tu et al. 2010). Siten runsas salmiakin syönti saattaa kiihdyttää tämän entsyymin lääkeaineita metaboloivaa vaikutusta, ja tehdä ko. lääkeaineita tehottomiksi. Vaikutus on jo todistettu omepratsolin kohdalta (Tu et al 2010).

Mieshenkilöitä saattaa kiinnostaa fakta, että glykyrritsiini saattaa vähentää neljänneksellä tai jopa puolittaa testosteronipitoisuudet veressä (Armanini et al. 2002). Tämä vaikutus on myös havaittavissa naisilla (Armanini et al. 2004)

Osa salmiakin haitoista, varsinkin vatsavaivat,  voivat liittyä salmiakin ammoniumkloridiin. Se on suurina pitoisuuksina myrkyllinen ja aiheuttaa ilmeisesti päänäsärkyä, oksentelua ja pahoinvointia jo pienempinä pitoisuuksina. Näitä ei ole kuitenkaan lääketieteellisissä tutkimuksissa dokumentoitu kunnolla.

Ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin

Kyllä lakritsilla ja salmiakilla on myös terveyshyötyjä, ainakin teoriassa. Niihin kuuluvat esim. viruksien kasvua hillitsevät vaikutukset, rasvamassan vähentäminen, syöpäsolujen kasvun hidastuminen sekä mahan limakalvon suojaaminen. Koska haitat ovat ilmeisesti hyötyjä suuremmat, näiden asioiden tutkiminen ei ole kuitenkaan merkittävästi edistynyt. Suurin osa tutkimuksista on jäänyt koeputki- ja -eläintasolle.

Lista lakritsiuutetta ja glykyrritsiinihappoa sisältävistä nautittavista aineista

Glykyrritsiiniä ei tarvitse ilmoitta elintarvikeissa. Siten sen jäljille pääsee, kun etsii tuoteselosteista lakritsiuutetta. Lakritsiuutetta käytetään erittäin laajasti makeisteollisuudessa. Seuraavat tuotteet sisältävät sitä.

• Salmiakki
• Lakritsi
• Lakritsi- tai salmiakkijäätelö
• Lakritsilla tai salmiakilla maustettu (yrtti)tee (usein nimellä Oriental)
• Salmiakkivodka
• Ouzo
• Pastis ja muut anisalkoholit
• Salmiakilla maustettu purukumi
• Salmiakilla maustettu nuuska
• Tervapastillit
• Kurkkupastillit (tarkista onko tuoteselosteessa lakritsiuutetta)
• Hedelmäkarkit (tarkista onko tuoteselosteessa lakritsiuutetta)

• Rohdos- ja luontaistuotteet (tarkista onko tuoteselosteessa lakritsiuutetta tai -juurta)

Terveydenhuollon ammattilainen, tee lakritsiuuteanamneesi!

Terveydenhuollon toimijoiden tulisi tuntea lakritsin terveyshaitat entistä paremmin. Yhteisvaikutukset lääkkeiden, erityisesti diureettien, sekä CYP3A4:n kautta metaboloituvien lääkkeiden kanssa vahvistavat edelleen käsitystä, että lakritsi ei ole hyväksi sydän- ja verisuonivaivoista kärsiville. Lisäksi varhaiset suomalaisten tutkijoiden tulokset lakritsiuutteen vaikutuksista syntyvään lapseen antavat aihetta vakavalle pohdinnalle.

Raskaanaolevia hoitavien ja sydänterveyden puolesta puhuvien olisi syytä tiedostaa lakritsiuutteen merkitys ja kertoa siitä selväsanaisesti potilaille. Kun yksilöllinen vaste glykyrritsiinille on niin erilainen, mitään sopivaa turvalllista annosta ei voida määrittää. Parasta lienee lakritsin välttäminen raskauden ja sydän- verisuonitautien yhteydessä!

Lisätietoa salmiakista ja lakritsista aiemmista uutistani ja blogikirjoituksistani.

Haperoihin hurahtanut tohtori -innoittava esimerkki kirvesmiehestä

Keskiviikko 9.6.2010 - Reijo Laatikainen

Tämä tarina liittyy vain hatarasti ravitsemukseen, ja on lähinnä kertomus siitä mitä voi tapahtua, kun kuuntelee omaa innostustaan ja toimii periksiantamattomasti. Tämä on hatunnosto niille, jotka jaksavat pysyä uskollisena omalle kiinnostukselleen ja uteliaisuudelleen, vaikka maallista mammonaa ei ropise laariin. Pieniä ihmeitä tehdään meidän kodeissa, kylissä, kaupungeissa, ihan yhtä lailla kuin Jenkkilässä tai muualla "suuressa maailmassa".

Itä-Suomen yliopistossa juhlitaan 12.6.2010  itseoppineen sienitohtorin, kirvesmies Juhani Ruotsalaisen kunniatohtorin hattua yhdessä mm. Martti Ahtisaaren kanssa. Oppiarvojen, kielitaidon, rahan puute tai "väärään sukuun syntyminen" eivät ole este, kun tahtoa ja intoa riittää. Eikä aina asiat mene putkeen, mutta vaikeuksista päästään yli, kun asia jota edistetään on todellinen oman uteliaisuuden ja luovuuden lähde.

Hiipien intohimolleen antautunut

Haperoihin omien sanojensa mukaan hurahtanut kirvesmies innostui sienistä todenteolla 1980-luvulla Ruotsalaisen ollessa keski-ikäinen. Ruotsalainen tosin muistaa pitäneensä aina metsissä samoilusta ja sienten tutkailusta. Pikkupojan retket mummon kanssa sienimetsään ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. Jotakin jäi kytemään näistä retkistä. Asiat lähti piilotajuisesti, hiipien etenemään sienitutkimuksen suuntaan. Ensimmäinen kurkistus mikroskoppiin 80-luvulla -ja sitten oli vientiä, sen jälkeen ei ollut paluuta entiseen, Ruotsalainen kuvailee. Ruotsalaisen erikoisalaa ovat olleeet haperot. Hän on kuvannut useita tieteelle uusia haperolajeja yhdessä (FM) Jukka Vauraksen kanssa, joista viimeiset ovat olleet: isonuhruhapero, Russula vinosososordida  ja noronuhruhapero, R. rivulicola. Sienitutkimuksen merkitystä itselleen Ruotsalainen kuvaa lyhyesti: "se antoi uuden elämän eläkkeelle päästyäni" ja jatkaa hetken pohdittuaan " tai oikeastaan en ole edes kokenut olevani eläkkeellä, vaan nyt olen saanut tehdä sitä työtä harrastuksena johon olisi varmaankin ollut kutsumusta jo nuorena jos ei kaikkea loppuelämää olisi joutunut päättämään aikanaan 9 -10 v. iässä (oppikoulu valinta tai pakko)".

Kielitaidon ja koulutuksen puute eivät ole este

Ruotsalaista harmittaa, ettei hänelle aikoinaan karttunut kielitaitoa, englanti ei suju toivottuun malliin itseopiskelusta huolimatta. Mutta Ruotsalainen ei ole antanut tämän häiritä liikaa. Huolimatta siitä, että kielitaito ei ehkä riittäisi kongressiesitelmän pitoon tai tieteellisen artikkelin kirjoittamiseen englanniksi Ruotsalainen on jatkanut tekemistään ja saanut apua kielitaitoisilta sekä akateemisesti meritoituneilta. Hän itse on auttanut muita ja ollut luomassa monenlaisia sieniharrastukseen liittyviä yhteisöjä sekä kirjoittanut lukuisia tiede- mielipide- ja tietokirjoituksia sieniin liittyen.  Akateemikot ovat varmasti saanet enemmän apua ja hyötyä Ruotsalaisesta kuin mitä Ruotsalainen akateemikoista. CV puhuu puolestaan. Eikä pyrkimys ole ollut hankkia tohtorin hattua, präniköitä tai maallista mammonaa. Pyrkimys on ollut löytää uutta, oppia ja siirtää tietoa muille. 

Sieni tutkijan lautasella

Ruotsalaisen mielestä parhaat ruokasienet ovat yksinkertaisia laittaa.  Paistaminen on hyvä ja yksinkertanen tapa löytää omat mielisienensä ja se sopii hyvin myös haperoille. Sienireseptit eivät olla saa liian monimutkaisia ja mausteisia, jotta sienen parhaat maut saa irti. Kananmunalla leivitetty ukonsienipihvi käy, kuten myös tattikeitto, jotka molemmat ovat herkkua. Reseptit tosin ovat kuulemma paremmin rouvan hallussa. Kauan kokeiltu japanilaisten hajuvesimäinen sieniherkku matsutake (entiseltä nimeltä männyntuoksuvalmuska) saatiin omiin makuihin sopivaksi seuraavasti:

• paista matsutake -sientä valkosipulilla maustettussa virgin -rypsiöljyssä ja voissa 
• paista sipulia maun mukaan sekaan 
• loraus soijakastiketta, suolaa ei tarvita 
• nauti välittömästi sellaisenaan

Suppilovahverossa on runsaasti D-vitamiinia

Sienten ravintoarvoihin Ruotsalainen ei ole varsinaisesti perehtynyt, mutta toteaa suppilovahverossa olevan paljon D-vitamiinia. Tarkistin asiaa hieman Finelistä. Toden totta D-vitamiinipitoisuus on suppilovahveroissa 12,8 mikrogrammaa/100g. Kun suolatuissa rouskuissa, herkkutateissa herkkusienissä on vastaavasti "vain" 5,3; 2,9 ja 0,2 mikrogrammaa/100g. Sienten ravinto-arvoja voit kurkistaa Finelistä.  Juhani Ruotsalainen on lahjoittanut innostuksensa myötä meille kaikille merkittävää uutta tietoa ja edistänyt sienten tuntemusta.

Kiitokset Juhani Ruotsalaiselle haastattelusta, ja lämpimät onnittelut inspiroivasta elämäntyöstä sienien parissa!

Internetin ja nopean tiedon välityksen aikakaudella meillä kaikilla on entistä paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseämme, esim. nettiyhteys ja blogialustat työvälineinä. Tiellä ei saa olla liika kriittisyys, uuden tekniikan vierastus, yhteisöllisen ja avoimen keskustelun pelko eikä mikään mukaan. Ravitsemus suorastaan pullistelee mahdollisuuksia, joihin voi tarttua ja kehittyä asiantuntijaksi, verkottujaksi, keskustelijaksi jne. 

Mikä on Sinun intohimosi, jolla voisit tehdä "Ruotsalaiset"? 

Ruokavalio tulehduksellisissa suolistosairauksissa (IBD)

Perjantai 28.5.2010 klo 10:08

Lauantaina 29.5.2010 vietetään Maailman vatsaterveyspäivää (World digestive health day). Vuoden 2010 teemaksi Maailman gastorenterologian yhdistys on valinnut tulehdukselliset suolistosairaudet.

Tulehdukselliset suolistosairaudet (Inflammatory Bowel Disease, IBD) ovat kroonisia, nimensä mukaisesti suolta inflammoivia (tulehduttavia) suolistosairauksia. Niiden kaksi päämuotoa on Crohnin tauti ja Haavainen paksusuolen tulehdus (Colitis Ulcerosa). Puhekielessä IBD saattaa sekoittua helposti IBS:ään. Niiden oirekuva ja vakavuusaste on erilainen. 

            IBS= Irritable Bowel Syndrome (Ärtyvän suolen oireyhtymä)

            IBD=Iflammatory Bowel Syndrome (Tulehduksellinen suolistosairaus)

Suomessa sairastetaan paljon IBD:tä

Haavaista paksusuolen tulehdusta sairastaa Suomessa noin kolme ja Crohnin tautia yksi ihminen tuhannesta. Sairaudet alkavat usein nuorella aikuisiällä. Suomalaiset keski-ikäiset miehet sairastavat Colitis Ulcerosaa enemmän kuin missään muussa maassa. IBD:n esiintyvyys Suomessa on n. 0,7 % eli potilaiden arvioitu määrä on n. 30 000. Taudin esiintyvyys lapsilla on KELA:n tietojen mukaan nelinkertaistunut viimeisen kahdenkymmenen vuoden aikana. 

IBD:n ravitsemushoito uuden Ravitsemushoitosuosituksen mukaan

Ruokavaliotekijöitä on voitu liittää tulehduksellisten suolistosairauksien syntyyn, vaikkakaan syy-seuraussuhdetta ei ole osoitettu. 26.5.2010 ilmestyneen VRN:n suosituksen mukaan Crohnin taudin hoidossa keskeisiä keskeistä:

• taudin aktiivisuusvaiheesta riippuen ravitsemus turvataan potilaan käyttäen täydennysravintojuomia, ruuan rakennemuutoksia tai letku/suonen sisäistä ruokintaa
• kortikosteroideja saavien tulee käyttää D-vitamiinia ja kalsiumia lisäravinteena
• ravitsemushoito toteutetaan moniammatillisena yhteistyönä
• potilaille voi syntyä B12-vitamiinin ja foolihapon puutetta, jota on hoidettava (varsinkin jos käytössä on meotreksaatti tai sulfasaltsiini lääkitys)

Ravintoaineiden imeytyminen heikkenee Crohnin taudissa. Vajaaravitsemuksen riski on suuri taudin aktiivisen vaiheen aikana sekä silloin kun tauti kattaa (laajalti) ohutsuolen aluetta. Tulehdukset tai taudin leikkaushoito voi aiheuttaa suolen kaventumia ja tukosvaaran. Kokemusperäisten havaintojen perusteella:

• kahvi sopii harvoille
• laktoosittomat maitotaloustuottteet usein välttämättömiä
• runsas kasvisten ja hedelmien syönti lisää suolen toimintaa
• kaalit, lanttu, pavut, sipuli, herneet, omena, tuore pulla/ ruisleipä, hiilihappoiset juomat ja sokerialkoholit lisäävät ilmaa ja kipua
• banaani, riisi ja pasta kiinteyttävät suolen sisältöä
• probiooteista voi olla apua ilmavaivojen ja kivun hoidossa

Itse suosittelen D-vitamiinia kaikille Crohnin tautia sairastaville vähintään 20 mikrogrammaa päivässä.

Colitis Ulcerosaa varten suositus antaa samanlaiset perusohjeet kuin Crohnin taudissa. Lisäksi todetaan, että jos potilaalle joudutaan tekemään J-säiliö paksusuolen poiston vuoksi oleellista on myös suolan ja nesteen saannin riittävä turvaaminen. Foolihapon ja B12 –vitamiinin riittävyys ei ole yhtä suuri uhka kuin Crohnin taudissa. Potilaan kärsiessä lievästä ripulista liukenevasta kuidusta, kuten kauran ja ohran käytöstä tai psyllium -valmisteesta, saattaa olla apua.

IBD liittyy auringonvalon puutteeseen

Jonkin aikaa on tiedetty, että IBD:tä esiintyy sitä enemmän mitä pohjoisemmaksi siirrytään. Pohjois-Suomessa on IBD:tä enemmän kuin Etelässä. Pohjoismaissa on IBD:tä enemmän kuin Etelä-Euroopassa. Ilmiö on liitetty auringonvalon ja D-vitamiinin puutteeseen. Suomen osalta tätä logiikkaa tukee vielä se, että Suomessa IBD:n ilmaantuvuus suurenee vuosikymmen vuosikymmeneltä ja 1950-luvun jälkeen suomalaisten D-vitamiinin saanti on samanaikaisesti huonontunut, kun D-vitamiinisuosituksia on pienennetty. Vasta 2003 maitoa alettiin rikastaa D-vitamiinilla, ja tänä keväänä Valtion ravitsemusneuvottelukunta ehdotti edelleen maitotuotteiden ja rasvalevitteiden D-vitaminoinnin kaksinkertaistamista.

IBD -potilailla voi olla alentunut D-vitamiinin imeytyminen varsinkin jos sairaus on vahingoittanut myös ohutsuolta. Tämä pahentaa D-vitamiinin mahdollista (suhteellista) puutosta entisestään. IBD:n kortikosteroidihoito aiheuttaa luiden haurastumista, joten D-vitamiinin riittävä saanti (min. 800 IU/pv) on erityisen tärkeää IBD:ssä. 

Suolistobakteerien epätasapaino IBD:ssä

Erilaisten suolistobakteerien suhde on muuttunut IBD:ssä (Sarter et al. 2008). Niinpä onkin arveltu, että joko antibioottien runsas käyttö, liika hygienia,  toisaalta jotkin erityiset ärhäkät bakteerit tai patogeenit tai edullisten bakteerien puute saattaisivat selittää osittain  IBD:n esiintyvyyttä. Epätasapaino hyvien ja huonojen bakteerien suhteessa ja joidenkin hiivojen esiintymisessä suolessa johtaa siihen, että tulehdusreaktiot syntyvät nopeammin ja voimakkaammin kuin terveessä suolessa. Suolessa oleva inflammaatio kiihtyy erilaisten bakteerivälitteisten tulehdusprosessien myötä.

Edullisia bakteereita, probiootteja on tutkittu IBD:n hoidossa. Hoitotulokset ovat olleet vaihtelevia, mutta jossain määrin rohkaisevia. Crohnin taudissa näyttö probioottien tehosta on heikompi kuin Colitis Ulserosassa. Probioottien käytössä pitää olla kärsivällinen, teho tulee yleensä vasta viikkojen kuluttua.

Muut tulehdukseen vaikuttavat ruokavalio tekijät

Hiilihydraatit

Hiilihydraattien runsas saanti kiihdyttää inflammaatiota (Kasim-Karakas et al. 2006). Niiden saannilla ei näyttäisi kuitenkaan olevan vaikutusta IBD:n synnyssä. PubMed -haussa ei myöskään löytynyt kuin yksi kliininen tutkimus, jossa vähähiilihydraattista ruokavaliota oli tutkittu IBD:ssä (Lorenz-Meyer et al. 1996). Useimmat potilaat eivät pystyneet kuitenkaan noudattamaan määrättyä ruokavaliota, joten tutkimus epäonnistui. Sokerin runsas saanti on kylläkin yhteydessä Crohnin taudin ilmaantuvuuteen.

SCD-ruokavalio

Internetissä löytyvää SCD-ruokavaliota on tutkittu tieteellisesti vähän, eikä sitä suositella virallisissa suosituksissa tai tieteellisissä kirjallisuuskatsauksissa. Tästä huolimatta osa potilaista saa apua SCD –ruokavaliosta. SCD perustuu pitkäketjuisten hiilihydraattien poistamiseen ja yksinkertaisten hiilihydraattien suosimiseen. SCD on laktoositon, sokeriton ja gluteiiniton ruokavalio. Internet –sivuston mukaan yhden kuukauden ruokavalion noudattaminen auttaa selvittämään onko ruokavaliosta apua. Ruokavalioon liittyy paljon rajoituksia, mutta oikein koostettuna ja täydennettynä esim. monivitamiinivalmisteella on mahdollista taata tälläkin ruokavaliolla ravitsemuksellisesti riittävä ruokavalio.

Omega-3 rasvahapot

Omega-3 rasvahapoilla on tulehdusta rauhoittavaa vaikutusta (Wall et al 2010). Niiden runsas saanti on joissain tutkimuksissa pienentänyt IBD:n ilmaantuvuuden riskiä, mutta ei kaikissa. Omega-3 rasvahappoilla on tehty joitakin kliinisiä tutkimuksia, joissa osassa niistä on ollut hyötyä esim. kortikosteroidilääkitystä on kyetty hieman vähentämään.

Muut rasvahapot

Oleiinihappo on kertatyydyttymätön rasvahappo, jota on paljon mm. oliivi- ja rypsiöljyssä (yli 50 % kaikista rasvahapoista). Oleiinihappo näyttäisi myös suojaavan jossain määrin IBD:ltä. Tämä tulos on julkaistu vasta kongressiabstraktina. Linoleenihappo saattaa tuoreen tutkimuksen mukaan taas lisätä IBD:n riskiä. Rasvohappoja koskevia tuloksia on esitelty vuoden 2010 DDW-kongressissa.

Proteiinin runsas saanti saattaa lisätä IBD:tä

Runsas proteiinin saanti saattaa lisätä IBD:n ilmaantuvuutta. Tuoreessa ranskalaisessa tutkimuksessa IBD:n ilmaantuvuus oli yli kolminkertainen eniten proteiinia saavilla verrattaessa vähiten proteiinia saaviin (Jantchou et al. 2010). Kyseessä on suuresta väestötutkimuksesta, johon osuin varsin pienimäärä IBD-potilaita, joten tulosten tulkinnassa pitää olla varovaisuutta.

IBD:n ja ruokavaliohoidon tulevaisuus

Joissakin tutkimuksissa on yksilöllisellä välttämisruokavaliolla päästyy erinomaisiin hoitotuloksiin (Jones VA et al. 1985). Uuden Ravitsemushoitosuosituksen kanta tukee myös yksilöllistä ruokavalion suunnittelua. Koska ruoka-aineiden välttäminen saattaa johtaa puutteelliseen ravitsemukseen, olisi ruokavaliovalinnat tehtävä ravitsemusterapeutin tai gastroenterologisen hoitajan kanssa, mahdollisuuksien mukaan vielä yhteisyössä muiden toimijoiden kanssa. Lisäksi edellä mainittu ruokavalion täydentäminen D-vitamiinilla, kalsiumilla ja osassa tapauksista B12-vitamiinilla, foolihapolla sekä raudalla on tarpeeen.

Toivoa sopii, että IBD:n ruokavaliohoidon tutkimiseen satsattaisiin lisäpanoksia, jotta erilaiset ruokavaliokeinot tulisivat kunnolla selvitetyksi. 

Lisätietoa: Crohn ja Colitis ry, ravitsemusohje 

Hartman C et al.Nutritional status and nutritional therapy in inflammatory bowel diseases. J Gastroenterol. 2009 Jun 7;15(21):2570-8.

Olenko helposti manipuloitavissa?

Torstai 20.5.2010

Lisäaineetonta luomuruokaa. Proteiinia nälän hallintaan ja lihaksille. Kohtuudella hiilihydraatteja. Pehmeitä rasvoja kovien sijaan. D-vitamiinia pimeään aikaan. Probiootteja vatsan väänteisiin. Punaviiniä ja tummaa suklaata verisuoniterveydelle. Kalaa aivoterveydelle. 

Onko minua manipuloitu?

Miten olen näihin ideoihin ja ihanteisiin kiinnittynyt, ja miksi olen niitä valmis edistämään? Ajattelenko omilla aivoilla, sulatanko ristiriitaista tietoa, entä näenkö metsän puilta? Olenko nielaissut jotakin liian helposti? 

Tietoa, valokuvia, osakekursseja ja lapsia manipuloidaan. Ravintotietoa manipuloidaan. Ravintoasioissa yhteisö (esim. tiedeyhteisö, potilasjärjestö tai kansanliike), karismaattinen henkilö, mainostaja, blogisti, viranomainen voivat kukin edistää omaa etuaan ja manipuloida kohdeyleisöjään. Minuakin on manipuloitu. Ja varmaanikin useimmiten ilman, että olen huomannut. 

Milloin olen erityisen altis manipulaatiolle? Asiasta kirjoittaa tavalliseen tapaan terävästi Seth Godin omassa blogissaan. Godin esittelee kahdentoista kohdan listan, joista seuraavat ensimmäiset kuusi liittyvät keskeisesti ravitsemukseen, painonhallintaan ja terveyden tavoitteluun. 

Kuusi manipuloinnille altistavaa tekijää

• Uskominen, että kaikki mitä TV:ssä kerrotaan on totta (tai Helsingin sanomissa, blogistin huomatutus)
• Uskoa kaikkea sitä mitä heimopäällikkö toistaa yhtenään (Heimopäälliköllä Godin tarkoittaa mitä tahansa erilaisen yhteisön tai organisaation johtajaa)
• Uskoa, että on olemassa oikotie painonhallintaan tai rikastumiseen
• Vähät välittää tieteellisistä menetelmistä ja ihannoida perinteisiä menetelmiä (kuten uskomuslääketiedettä blogistin huomautus)
• Uskoa ja palvoa myyntitilastoja ja kansanjoukkojen mielipiteitä
• Kyvyttömyys sietää pelkoa ja epävarmuutta

Voiko manipuloinnille karaistua? 

Tehokkaana töissä

Perjantai 14.5.2010 - Reijo Laatikainen

Opiskeluaikojen mottoni oli pakki täyteen koko rahan edestä. Hiilareita ei laskettu. Runsas liikunta ja energian kulutus piti huolen, että energia kului ja vireyttä riitti.

Nyt on toisin. Liian kevyt aamiainen koituu kohtaloksi lounaalla. Lounasaikana syöty vääränlainen ruoka pilaa iltapäivän.

Työpäivän aikainen vireystila ja työteho ovat mielestäni pääasiassa riippuvaisia nälän hallinnasta, optimaalisesta energian saannista ja biorytmiin kuuluvasta iltapäiväväsymyksen torjunnasta. Olenkin mielestäni viisastunut (?) ja oppinut itselleni sopivan tavan pysyä vireänä koko työpäivän. Tässä omakohtainen viiden tärkeän asian lista. Näillä pysyy koko päivän iskussa.

1. Kunnollinen ja riittävän proteiinipitoinen aamiainen

Yksi oleellisimpia havaintojani on ollut, että aamiaisella pitää olla riittävästi proteiinia. Mielellään 20-30 g. Muuten nälkä puskee pintaan hallitsemattomasti n. klo 11.30. Hyviä keinoja riitävän proteiinin saantiin on, keittää puuro maitoon, käyttää juustoa, vähärasvaisia leikkeleitä ja kananmunia. Lisäksi aamiaiseen kuuluu mielestäni rasvaton jougurtti tai maitolasi. Lisäksi kasviksia ja hedelmiä. Esim. avokado on erinomainen korvike rasvalle ruisleivän päällä. Yksi ruisleipäsiivu riittää. Yksi tomaatti tai muu vihannes kuuluu joka aamuun. Ja tietysti kuppi kahvia. 

2. Aamupäivällä vihreää teetä tai kaakaota

Hyvän aamiaisen ja kohtuullisten yöunien jälkeen päivä lähtee mukavasti liikkeelle. Hyvän aamupäivän voi pilata liialla kahvin juomisella. Kahvin kofeiini kiihdyttää ruuansulatusta ja aiheuttaa levottomuutta. Kahville ei pidä antaa valtaa aamupäivällä. Kahvin sijaan vihreä tee tai itse tehty kaakao (sokerittomasta vahvasta kaakaojauheesta) tuo polyfenoleita ja rauhoittaa ruokahalua. Näitä juomia voi riipiä reilusti ennen lounasta, tilanteen mukaan.

3. Lounaalla normaali työpaikkalounas mutta vain pieni annos hiilihydraatteja

Puolen päivän jälkeen nälkäni on terveellä pohjalla, ja hyvin hallinnassa. Mennessäni työpaikkaruokalaan turvauden sovellettuun lautasmalliin. Otan pääruokaa (kalaa/kanaa/lihaa) n. 1/3 lautasen pinta-alasta. Hiilihydraatteja valitsen niukasti. Korkeintaan yksi peruna tai pari-kolme ruokalusikallista riisiä/pastaa. Koko loppulautanen kukkurilleen salaattia ja raasteita. Suurelta näyttävä annos lautasella tyydyttää myös visuaalisen kuvitelmani täyttävästä ruoka-annoksesta. 

Leipää otan joko yhden siivun tai en lainkaan. Juomaksi maito tai piimä jotta proteiinia tulee riittävästi. Kuppi kahvia heti ruuan päälle. Välttämällä suurta hiilihydraattiannosta lounaalla karkotan uhkaavan uneliaisuuden. Kahvin kofeiini pistää pientä piikkiä lounasruuan väsyttävälle vaikutukselle. 

4.  Iltapäivä teellä ja kaakaolla

Kuten aamupäivälläkin liika kahvi kiihdyttää suotta ruuansulatusta ja aiheuttaa levottomuutta sekä vatsan toiminnan väänteitä. Parempi pysytellä kaakaossa ja teessä. Niiden kofeiinipitoisuus on alle 1/4 kahvin kofeiinipitoisuudesta. Niinpä voin litkiä niitä rajoituksitta. Makeuttajana käytän koivusokeria, jota on nyt saatavilla purkista. 

(5. Iltatöiden varalle) 

Jos työpäivää on jatkettava viittä pidempään niin pieni välipala neljän kieppeillä on tarpeen. Koska valmistautuminen iltatöihin on harvoin optimaalista, käyn ostamassa lähikaupoista pähkinöitä ja yhden hedelmän. Kourallinen pähkiöitä ja yksi hedelmä maistuu hyvältä ja vie nälän 2-3 tunniksia. Riittävä proteiini- ja rasvamäärä sekä kuidut ja hedelmien mehukas maku tekevät hyvää sekä katkaisevat orastavalta nälältä siivet. 

Kotona voikin sitten nauttia juuri sellaisen illallisen kuin päivään ja tilanteeseen sopii. Ilalla hiilihydraatteja voi mielestäni nauttia reilummin ja rennommin. Esimerkiksi kunnon pasta-annos lisukkeineen tekee hyvää ja rauhoittaa keskushermostoa. Hyvät yöunet luvassa!  

Lisätietoja ja keskustelua ruokavalinnoista aamiaisella ja työpäivänä: dr.Briffa, Terveyskirjasto, Pullapoliisin elämää, Ravintomedia

EFSA-mainoksia ei näy

Keskiviikko 5.5.2010 - Reijo Laatikainen

EFSA-tietoa myös lääkäreille

Aiemmin blogissani näytin esimerkin, miten Euroopan elintarvikeviranomaisen EFSA:n käyttöön ottama terveysväittämien hyväksymisprosessi voi siirtyä käytäntöön elintarvikkeiden mainonnassa. 

Yllä olevassa kuvassa (ja alla vastaavassa suuremmassa) on saman tuotteen ilmoitus kuluttajamediassa ja lääkärimediassa. Lääkäreille suunnatussa mainonnassa mainitaan EFSA ja lupamenettely. Itse asiassa koko mainosteksti lääkärimediassa keskittyy selittämään suurta tutkimusten määrää, ja EFSA:n antamaa hyväksyntää. 

Rohkenen kuitenkin epäillä, tietävätkö lääkärit mikä on EFSA ja miten elintarvikkeiden terveysväittämien esitarkastus on järjestetty. Pyrkimys on kuitenkin selvä, otetaan irti EFSA:n hyväksynnästä se mitä voi saada. Tämä on hyvä suuntaus, mutta missä on muiden markkinoijien vastaavat toimenpiteet?

Mitä muut yritykset tekevät?

Tämä ilmoitussarja onkin ainoa, jonka olen toistaiseksi huomannut viittaavan EFSA:n käytäntöihin. Ensimmäisenä asiaa esille tuova yritys joutuu olemaan pioneeri ja testaamaan miten viestit menevät läpi. Auttaako EFSA:n menettelyyn viittaaminen kysynnän lisäämisessä? Kilpailijat seurannevat kieli keskellä suuta mitä tapahtuu, liittyäkö "EFSA-joukkoon" vai jatkammeko entisillä linjoilla. Kaikilla ei toki ole mahdollisuutta liittyä "EFSA-joukkoon", koska vain harvat terveysväittämät on hyväksytty EFSA:ssa. Pörssianalyytikot ja sijoittajat arvostavat kuitenkin EFSA:n hyväksynnän korkealle, ja ennakoivat hyväksytyn EFSA:n terveysväittämän lisäävän kysyntää. Tosin hiljattain julkaistu pohjoismainen kuluttajatutkimus kyseenalaistaa terveysväittämien hyötyä. 

Danone panostaa huomattavasti omien terveysvaikutteisten hapanmaitotuotteiden markkinointiin sekä kuluttajille että terveydenhuollon ammattilaisille. Parisen viikkoa sitten Danone ilmoitti vetävänsä hakemuksiaan pois EFSA:n prosesseista ja poistavansa joitakin väitteitä eurooppalaisesta mainonnasta. Olisiko kyse ollut kumarruksesta EFSA:n suuntaan, toivottomuudesta EFSA:n prosessien suhteen, vai oppiläksy siitä, mitä USA:ssa tapahtui? Maaliskuussa 2010 yritys joutui väittämien kanssa hankaluuksiin USA:ssa. Muut toimijat, kuten suomalaiset elintarvikejätit ja ravintolisien markkinoijat sen sijaan katselevat kehitystä sivusta, vai pitäisikö sanoa verhojen takaa.

Esimerkki väitteestä joka ei mennyt heittämällä läpi

Eräs D-vitamiini-kalsium -ravintolisää markkinoiva yritys haki EFSA:n hyväksyntää väitteelle "kalsium-D-vitamiini -valmiste vähentää osteoporoottisia murtumia vaihdevuodet ohittaneilla naisilla". EFSA kävi läpi hakijan liittämät tieteelliset tutkimukset, ja totesi, että on pitävästi osoitettu, että D-vitamiinin ja kalsiumin riittävä saanti estää luun mineraalitiheyden vähentymisen, mutta yksiselitteisesti ei ole osoitettu, että postmenopausaalisten naisten (ja muutoin terveiden) murtumia voidaan vähentää D-vitamiini-kalsium -yhdistelmällä. Siten "parantaa luun tiheyttä ja estää murtumia" ei mennyt läpi. EFSA kuitenkin hyväksyi käytettäväksi väittämäksi: "Kalsium ja D-vitamiini voivat estää luun mineraalitiheyden vähenemistä. Alhainen luun mineraalitiheys on osteoporoottisen murtuman riskitekijä.". Linja vaikuttaa siis tiukalta, vaikka hakija saikin väitteelleen osittaisen tuen. On tosin selvää, että hyväksytystä litaniasta puuttuu markkinointikampanjan kannalta oleellinen terävyys ja selkeys. 

Suomalainen Evira pysyttele taustalla

Suomalainen elintarvikeviranomainen Evira on selvästi ottanut asiassa passiivisen linjan. Laitoksen kotisivuilla ei ole julkaistu yhtään tiedotetta EFSA:n hyväksyntäprosessista tai siihen liittyvistä asioista sen jälkeen, kun siirtymäajat olivat ohi helmikuussa 2010 ja asetus astui täysimääräisesti voimaan. Eikä suomalainen mediakaan ole asiaa pitänyt esillä,  Aamulehti on harvoja poikkeuksia. EFSA:n prosessit etenevät edelleen, mutta miten laajasti asiaan reagoidaan elintarviketeollisuudessa ja miten paljon tästä lopulta on käytännön hyötyä kuluttajalle, selviää vasta kuukausien tai vuosien kuluttua. 

Kuluttajavirasto sen sijaan terästi otettaan ja  kielsi elintarvikkeita markkinoivia yrityksiä harhaanjohtamisesta ekologisilla väittämillä. Kuluttajavirasto on huomannut, että kansakunta vihertää, paras kitkeä ylilyönnit ennen kuin on myöhäistä.

Lisätietoa EFSA:n terveysväittämiin liittyvästä uudistuksesta aiemmista blogeistani.NutriSciences -blogin Mark Tallon seuraa EFSA:n väittämiin liittyviä tapahtumia omassa blogissaan.

Kuva. Becel pro activ ilmoittelua. Ympyröillä numeroiduissa kohdissa kerrotaan tutkimuksista. EFSA:n hyväksynnästä kerrotaan seikkaperäisesti valkoisen ympyrän kaksi kohdalla.

VRN suosittelee lisää D-vitamiinia erityisryhmille ja lisättäväksi maitotaloustuotteisiin

Torstai 22.4.2010 - Reijo Laatikainen

Valtion ravitsemusneuvotelukunta (VRN) on päätynyt suosittelemaan margariinien ja maitotaloustuotteisiin lisättävän D-vitamiinimäärän kaksinkertaistamista. Maitoa sisältäviin nestemäisiin tuotteisiin lisättäisiin D-vitamiinia uuden suosituksen mukaan 1 mikrogramma /dl ja margariineihin 20 mikrogrammaa/100 g.

Kuva D-vitamiinin saantisuosituksista täysikokoisena artikkelin lopussa. 

Erityisryhmille uusia suosituksia

Lisäksi VRN:n suosituksessa todetaan, että tiettyjen västönosien D-vitamiinilisien käyttösuositus tulee uudistaa. Tällaisia väestönosia ovat: raskaanaolevat, eri ikäiset lapset (erityisesti tummaihoiset) ja aikuiset, jotka eivät käytä säännöllisesti nestemäisiä maitotaloustuotteita ja kalaa. Raskaana oleville ja imettäville äideille suositellaan 10 mikrogrammaa D-vitamiinia lisättynä talvikuukausien ajan. Tummaihoisten lasten pitäisi käyttää D-vitamiinia ainakin 5 mikrogrammaa ympärivuoden.Tarkemmin näistä suosituksista erityisryhmille alla olevassa kuvassa.   

Saantisuosituksia tarkistetaan 2012? 

Yleistä D-vitamiinin saantisuositusta ei aiota nostaa ainakaan ennenkuin Pohjoismaiset ravitsemussuositukset valmistuvat 2012.  Aiemmin vuonna 2010 VRN suositteli yli 60-vuotiaille D-vitamiinivalmisteen käyttöä ympäri vuoden. Yli 60-vuotiaiden kohdalla tilanne onkin hiukan hullunkurinen, sillä saantisuositus on 10 mikrogrammaa vuorokaudessa, ja kaikille suositellaan D-vitamiinivalmistetta, jossa on 20 mikrogrammaa D-vitamiinia.

VRN:n mukaan suurin sallittu D-vitamiinin pitkäaikaissaanti on nuorille ja aikuisille 50 µg/vrk ja alle 10 –vuotiaille lapsille 25 µg/vrk.

D-vitamiinin lähteitä Suomessa

Hyviä D-vitamiinin lähteitä on erityisesti kala, mutta ei kuitenkaan tonnikala tai seiti. Sienissä on myös paljon D-vitamiinia, kuten kananmunissakin. Suomalaisten D-vitamiinin saannista tulee n. 80 % kalasta, maitovalmisteista ja levitteistä.

Lopuksi

Suomalaisten D-vitamiinin saanti on siis alhaista suhteessa suosituksiin. Runsasta keskustelua on myös herättänyt, onko suositustasotkin sinänsä liian alhaisia. Uuden tietämyksen mukaan D-vitamiinin vaikutukset ulottuvat selvästi luuston ja lihaksiston ulkopuolelle, kuten mielenterveyteen, tulehduksellisten suolistosairauksien, MS-taudin ja diabeteksen esiintyvyyteen. Koska syy-yhteys D-vitamiinin puutteen ja näiden tautien välillä ei ole vielä VRN:n mielestä riittävän pitävästi osoitettu, niin saantisuosituksia ei päätetty vielä muuttaa. 

Uusi suositus rikastamisen lisäämisestä vie väestön D-vitamiinin saantia oikeaan suuntaan. Nähtäväksi jää miten hyvin se riittää korjaamaan D-vitamiinin riittämättömän saannin. Mielenkiintoista on myös muuttuuko D-vitamiinin saantisuositus Pohjoismaisten suositusten myötä 2012. Jos muuttuu, lienee edessä uusi elintarvikkeiden rikastuskierros. 

D-vitamiinista lisää aiemmissa uutisissani ja blogissa.

Lähde. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan tiedote ja D-vitamiinityöryhmänraportti 21.4.2010 http://www.evira.fi/attachments/vrn/d-vitamiiniraportti2010.pdf

Tärkeimmät ravinnon terveystekijät

Keskiviikko 14.4.2010 - Reijo Laatikainen

Tänä talvena on käyty keskustelua rasvan laadusta ja määrästä. Miten tärkeää kokonaisterveyden kannalta on mitä rasvaa nauttii? Lopullista vastausta ei taida löytyä, koska tutkimus on keskittynyt sydän- ja aivoinfarktien ja niihin liittyvien kuolemien estoon. Rasvan laatu ja määrä saattaa vaikuttaa myös moneen muuhun sairauteen.

Sydän- ja verisuoniterveydelle on monta selittävää tekijää. Rasvan laadusta on vuosien saatossa puhuttu valtavasti, joten saattaisi luulla, että sen olevan kaikista tärkein ravintotekijä, tai ylipäätään tärkein riskitekijä sydänterveydelle ja ennenaikaiselle kuolemalle. Onko näin?

Asiaa ovat pohtineet mm. WHO ja Danaei et al 2009. Oheinen kuva on Danaein ja kumppaneiden julkaisusta, jossa he ovat tutkineet ennenaikaiseen kuolemaan johtavien riskitekijöiden merkitystä. Kuvasta ilmenee paitsi kunkin riskitekijän aiheuttama ennenaikaisten kuolemien määrä vuosittain myös se minkä sairauksien kautta kuolemat ilmenevät. Kuvaan on otettu 12 yleisintä amerikkalaisessa väestössä esiintyvää riskitekijää.  

Rasvan laatu mainitaan kolmessa kohtaa. Alimpana taulukossa on se rasvan laatu josta riittää porua. Alhainen monityydyttymättömien rasvahappojen (PUFA) saanti tyydyttyneen rasvan ( SFA) sijaan aiheuttaa mainituista tekijöistä vähiten ennenaikaisia kuolemia. Amerikassa trans-rasvojen liian suuri saanti ja kalarasvan liian alhainen saanti selittää analyysin mukaan suuremman määrän sydän- ja aivosairauskuolemista kuin PUFA:n ja SFA:n suhde (n. 3 kertaa useampi "kuolee liikaan transrasvaan tai liian vähäiseen kalanrasvaan"). Tunnetusti amerikkalaisessa ruokavaliossa on selvästi enemmän trans-rasvaa kuin suomalaisessa. 

Ehkä yllättävää on suolan saannin suuri selittävä osuus. Suolan saanti Yhdysvalloissa on suuriin piirtein samalla tasolla kuin meillä. Suolan liika saanti selittää n. 4 kertaa useamman kuoleman kuin PUFA:n liian alhainen saanti suhteessa SFA:han. Liian alhainen kasvisten ja hedelmien saanti selittää myös suuremman osan kuolemista kuin PUFA:n puute suhteessa SFA:han. 

Mielenkiintoista on myös alkoholin pylväs. Se on mainituista riskitekijöistä ainoa, joka parantaa sydänterveyttä, mutta samaan aikaan lisää selvästi tapaturmaisia, syöpä ja muita kuolemia. 

Mutta yksi on ylitse muiden ja se on verenpaine. Se aiheuttaa analysiin mukaan lähes pelkästään sydän- ja aivoperäisiäkuolemia ja sen aiheuttamien laskennallisten kuolemien määrä on yli kymmenen kertaa suurempi kuin heikoimman ravintotekijän, yhteensä 467 000 ennenaikaista kuolemaa USAssa per vuosi. Jos pitäisi panostaa yhteen riskitekijään ja keskustella tärkeimmästä aiheesta, verenpaine olisi selvästi oikea valinta!

Vastaavaa analyysiä ei löydy vielä suomalaisesta väestöstä. Suomalaisten ja amerikkalaisten riskitekijäprofiilit muistuttavat kylläkin toisiaan, joten tulokset lienevät Suomessa hyvin samansuuntaiset. Verenpainepotilaiden hoitotasot ovat Suomessa vielä huonommat kuin Yhdysvalloissa. Siksi tilanne voisi olla Suomessa verenpaineen osalta vielä karmeampi.

Analyysin kahdentoista suurimman riskin joukosta puuttuu mielenkiintoisia riskitekijöitä, kuten alhainen D-vitamiinin saanti tai glukoosikuorma. Niitä voi löytyä sitten tulevaisuuden analyyseistä, kun tietoa kartuu riittävästi. 

Useimmat meistä eivät kuitenkaan ole täällä kuolemaa siirtämässä,vaan elämässä mahdollisimman antoisaa elämää. Siten tämäkin analyysi on vain korkeintaan toinen puoli kolikkoa. Lyhyemmän aikavälin vaikutukset terveyteen ovat vähintään yhtä tärkeitä. Ravinnon ja mielialan, vireyden, muistin sekä psyykkisen terveyden yhteydet ovat näistä yksi esimerkki. Näidenkin osalta  uutta tietoa kertyy tasaiseen tahtiin. 

Mitä muuta terveyteen ja kaikenlaiseen hyvinvointiin liittyy - onkin hyvin yksilöllisesti määriteltyä. Kolikon toista puolta mietiskellessä voi vaikka tehdä Penelope Trunkin testin siitä, olemmeko etsimässä mielenkiintoista elämää vai onnea?  

Lisätietoa verenpaineesta ja ravinnosta aiemmissa blogi ja uutiskirjoituksissani.

Uuden ajan elintarvikemainos

Maanantai 12.4.2010 - Reijo Laatikainen

Elintarvikkeiden ja ravintolisien mainontaa ja markkinointia valvovat Suomessa Evira (Elintarvikevirasto) ja kuntien terveystarkastajat.  Evira ja sen "emo" EFSA (European Food and Safety Authority) ovat ottaneet käyttöön ravitsemus- ja terveysväittämien uuden esihyväksyntäjärjestelmän. Sen tarkoituksesta ja yksityiskohdista aiemmissa blogi-kirjoituksissani. 

Ensimmäinen "EFSA-mainos"?

Yllä oleva ilmoitus on omaan havaintopiiriini jäänyt ensimmäinen ilmoitus, jossa markkinoidaan tuotetta (Becel pro activ) sillä, että tuotteen sisältämät ainesosat on havaittu terveyttä edistäviksi kriittisessä tieteellisessä arvioinnissa ja ne ovat siten Euroopan komission (EFSA:n) hyväksymiä. Ilmoitukseen numeroimani kolme kohtaa kertovat EFSA:n hyväksymistä terveysväittämistä. EFSA:a ei mainita ehkä siksi, että kuluttajat eivät tunnista EFSA -sanaa, eikä se siten herätä uskottavuutta. Sen vuoksi on tehokkaampaa käyttää tuttuja sanoja kuten Euroopan komissio. 

Onko yrityksillä velvollisuus toimia näin? 

Onko Becel Pro Activ oikeilla linjoilla? Mielestäni on. Itseasiassa näin juuri pitää tehdä. Jos tuote on hyvin tutkittu, ja sen vaikutukset terveyteen ja ravitsemukseen on osoitettu riittävän hyvin, asia pitää tuoda selvästi esille. Näin kuluttajakin tietää, että viranomainen on asiaa seulonut ja havainnut markkinoijan olevan ainakin suuressa määrin oikeassa väitteissään. 

Onko esihyväksyntäsysteemi liian ankara elintarvikkeille? Eikö kaikilla ole oikeus kuitenkin markkinoida elintarvikkeitaan niinkuin ennenkin? Yrityksien oikeuksia ja vastuita on pohtinut hiljattain Seth Godin, joka on amerikkalainen markkinoinnin guru, ja jonka blogi on rankattu maailman parhaaksi markkinoinnin blogiksi.

Godin kirjoittaa omassa blogissaan lyhyesti ja ytimekkäästi niinkuin hänellä on tapana. Godinin pointti on, että yrityksen  ei kannata  kapinoida jokaista uutta systeemiä tai kieltoa vastaan (esim. limuveroa vastaan Amerikassa) ja olla kailottamassa oikeuksiaan vapaasta kaupasta (tai jostain muusta verukkeesta). Fiksumpaa on reagoida ajoissa, ja kääntää asia niinpäin, että  yrityksellä on vastuu ja velvollisuus palvella yhteisöjä ja yksilöitä. Yrityksien oikeudet hoituvat siinä sivussa, vähän niinkuin itsestään. You're responsible to your community, to your customers, to your employees and to your art. Serve them and the rights thing tends to take care of itself. Jos liika limun juonti aiheuttaa ongelmia, ja siten varten säädetään limuvero, mitä tuota ihmettelemään ja huutamaan liian holhoamisen sekä oikeuksien perään. Tärkeämpää on toimia ajoissa, ja innovoida, kehittää tuotteita, jotka palvelevat kuluttajia uudella tavalla. 

Parasta tässä on se, että vastuullisuus on myös markkinoijan (kilpailu)etu, kuten markkinoinnin guru Godin toteaa: It seems, though, that organizations and individuals that focus more on their responsibilities and less on their rights tend to outperform. Veikkaan, Godinia peesaten, että ne markkinoijat jotka sopeutuvat nykyiseen EFSA:n säätämään vaatimukseen nopeimmin pärjäävät kilpailijoitaan paremmin tulevaisuudessa. Ja nimenomaan siksi, että he joutuvat kehittämään tuotteita, jotka todella läpäisevät seulan ja siten saavat tuntuvan etumatkan kilpailijoihinsa. Sitä on nykyaikainen markkinointi, tuotekehitystä loppukäyttäjän parhaaksi. 

Mitä suomalaiset tekevät?

Miten väitämien käyttöön on sitten reagoineet kotimaiset suuret toimijat, kuten Valio tai Raisio? Olen pyrkinyt seuraamaan mm. Valion Evolus ja Gefilus sekä Raision Benecol -tuotteiden markkinointia viime viikkoina. En ole vielä havainnut, että Euroopan viranomaisten, siis EFSA:n  hyväksymiin, olisi viitattu millään tavalla. Väittämiä mainnonassa kyllä esiintyy, mutta kuluttaja ei tiedä onko niitä hyväksytty vai ei. Eikö haaviini vain ole sattunut ko. yritysten uusia ilmoituksia, eikö toivotut väittämät ole menneet läpi, vai eikö ko. yritykset pidä EFSA:n hyväksyntää riittävänä argumenttina? Vaihtoehtoja on monia.

Jos havaitset ilmoituksen, jossa uuteen Euroopan unionin terveysväittämien hyväksyntään viitataan, vinkkaa asiasta minulle. Postitan kuvan ilmoituksesta ja julkaisen tälle kirjoitukselle jatkoa. Kaikki yritykset jotka tälla tavalla palvelevat kuluttajaa ovat ansainneet huomionsa. 

Hanna ja Christer laihduttaa suomalaisia

Maanantai 5.4.2010 - Reijo Laatikainen

  Kotimaiset painonhallintaekspertit ovat valmiita tarjoamaan niksinsä kesäkunnosta unelmoiville. Taas on aika kiristää vyötä, mutta kummanko kirjan lukisin, vaiko molemmat? 

Romaani hiilihydraattiongelmasta (Christer Sundqvist)

Biologi,  FT, Crister Sundqvist on kirjoittanut pinnalta katsoen kepeän tarinan painonhallinnasta, Sietämätön leveys (Suomen Urheiluliiton Julkaisut Oy, 2010). Kirja on omaperäinen laihdutuskirja, sillä siinä on juoni, tarina ja opetus. 

Kirjassa seikkailee päähenkilönä Jussi, joka on kamppaillut paino-ongelmien kanssa enempi vähempi koko ikänsä. Jussi innostuu internetin keskustelupalstojen ja Risto-kamun kautta vähähiilihydraattisesta (VHH) ruokavaliosta. Hän laihtuu reilusti ja kokee olevansa elämänsä kunnossa. Laihtumisen myötä Jussi ja kirjan sivuhenkilöt antautuvat kiihkeään keskusteluun terveellisestä ruokavaliosta ja lisääntyvän lihavuuden syistä. Vähähiilihydraattisen ruokavalion edistämisestä tulee Jussille elämän tehtävä. Hän ei voi käsittää miksi ”asiantuntijat” eivät hyväksy sitä yhdeksi vaihtoehdoksi. 

Samalla kun Jussi vähentää hiilihydraatteja, lisääntyy ”luonnollisten rasvojen” kuten voin, eläinrasvan ja öljyjen sekä kasvisten, siementen, pähkinöiden ja palkokasvien käyttö. Ruokavaliosta karsitaan leivät, pasta, riisi, perunat, kaikki valmisruoka ja kevyttuotteet. Jussi ja hengenheimolaiset taistelevat sissisotaa suurta koneistoa . Koneistoon kuuluu koululääketieteen edustajat, professorit, potilasjärjestöt, ravitsemusterapeutit, elintarvike- ja lääketeollisuus. Vaikka suositukset eivät muutukaan Jussi tuntee olevansa oikealla tiellä ja vievänsä tärkeää asiaa eteenpäin. 

Kirjan loppupuolella Jussi ajautuu kiihkossaan väärille urille ja  mopo karkaa käsistä. Hän osallistuu tietomurtoon ja vetääpä vielä pahinta blogi-vastustajaansa turpaankin siinä sivussa. Järki kuitenkin lopulta voittaa. Kaikki tämä terveellisemmän ruokavalion puolesta. 

Sundqvistin kirja on nopealukuinen. Paikoitellen tutkimuksiin ja teoriaan juuttuminen puurouttaa juonta ja sinänsä mielenkiintoista tarinaa. Kirjan alku on mukaansa tempaava ja muutaman tylsän kappaleen jälkeen liekki syttyy uudestaan. Lopussa ote hieman kirpoaa ja teksti kärsii liiasta tutkimustiedosta. Vaikka tutkimustietoa onkin paikoin liikaa, se on mielenkiintoista, asiallisesti valittua ja sopivan selkokieliseksi kirjoitettua. Vastakkaistakin argumentointia heitetään peliin, joten juttu ei mene ihan pelkäksi VHH:n suitsuttamiseksi. Silti opetus on selvä, hyväksykää vähähiilihydraattinen ruokavalio salonkikelpoiseksi ja hylätkää ennakkoluulonne. 

Huumorin takaa puskee läpi jännite lautasmallin ja vähähiilihydraattisen ruokavalion kannattajien välillä. Ne jotka ovat osallisia asiassa tietävät mistä on kyse, lautasia viuhuu ilmassa. Todellisuus blogien keskustelupalstoilla on samanlainen kuin Sietämättömässä leveydessä. Juuri jännitettä, roiskimista ja koppavuutta Sundqvist oli voinut kuvata vielä tarkemmin ja rakentaa sitä pidemmälle, vähentäen samalla tieteellistä aineistoa.  Lukijaa jäi kiinnostamaan millainen soppa mahtaa kiehua professorin tai ravitsemusterapeutin päässä. 

Kirja puhuu persoonallisella äänellä vähähiilihydraattisen ruokavalion puolesta. Sen lukeneena ymmärtää millaisia jännitteitä ja kiihkoa terveellinen ruokavalio nykyään herättää. Kirjaa voi suositella kaikille, jotka ovat kiinnostuneita vähähiilihydraattisesta ruokavaliosta, siinä on paljon asiaa. Mutta kirja on myös tarpeellinen niille, jotka ovat sitä mieltä, että VHH on humpuukia. Kirjan lukemisesta olisi hyötyä ravitsemustieteen opintoja aloittelevalle opiskelijallekin. Muutaman tunnin lukemisen jälkeen valkenee kerralla mitä nettipalstoilla ravitsemuksesta ja painonhallinasta puhutaan.

Nokkela idea, ajankohtainen tarina ja omaperäinen toteutus tässä kirjassa. Saakohan kirja jatko-osan vähärasvaiseen ruokavalioon hurahtaneesta Katjasta? Ehkäpä ei, mutta kenties D-vitamiinista?  

Kokonaisvaltaista painonhallintaa (Hanna Partanen)

Ravitsemusterapeutti Hanna Partanen on kirjoittanut kirjan terveellisestä ruokavaliosta, Kyytiä Kiloille, arjen pienillä valinnoilla (WSOY 2009). Toisin kuin Sundqvistin kirja, Partasen kirja noudattelee enemmän perinteisempää kaavaa, ja näkökulma on  laajempi. Kirjat painivat eri sarjassa.  Kirja on tarkoitettu terveyden edistämiseen ja painonhallintaan. Siinä pyritään tiedostamaan painonhallinnan monitekijäinen tausta, sekä antamaan käytännön ohjeita niin itsensä motivoimiseen, ostoksilla käymiseen kuin syömiseenkin. Se mistä energiaravintoaineista energia saadaan, on taka-alalla.

Kyytiä kiloille on tehty helposti lähestyttäväksi. Kuvia on paljon, eikä väriä puutu. Eräässä kuvassa Hanna maiskuttelee sorbettia kesäisessä Helsingissä. Silti useimmat kuvat ovat liiankin  perinteisiä. Selväksi tulee, että ruokavalio tulee rakentaa kasvisten ja hedelmien pohjalle. Hanna Partasen omat kokemukset potilastyöstä tuovat näkökulmaa ja laittavat lukijan ajattelemaan omakohtaisesti asioita. Lukija huomaa tutkivansa itseään ja omia tapojaan enemmän kuin oppikirjamaista painonhallintaopasta lukiessaan. 

Partanen ottaa viimeistään tässä kirjassa irtioton siitä niuhottavasta ravitsemusterapeutista, jollainen kuva tarkoituksellisesti (?) annettiin taannoin TV:ssä. Tässä kirjassa ravitsemusterapeutti on salliva, ja puhuu pragmaattisesti. Vai miltä kuulostaa ravitsemusterapeutin suusta otsikot  ”mässäile vain juhlapäivinä” ja ”rasvainen tuote mutta silti terveellinen” ? Oleellisinta on löytää kultainen keskitie. 

Kirjassa käydään läpi tärkeimpiä linjauksia ja knoppeja, sellaisia ovat ”arjen pienet valinnat”.  Kirjassa puhutaan tutuista asioista, mutta entistä enemmän annetaan painoa asioille, jotka ennen ovat saaneet lähinnä sivumainintoja. Mehujen , limppareiden, oluen, viinin ja maidon juomiseen puututaan selkeästi. Mehut ovat lapsille suurempi sokerin lähde kuin karkit! 

Yksi helmi on mielestäni aivan kirjan lopussa oleva annostustaulukko. Annostustaulukko on tarkoitettu tukemaan tavoitteellista ruokavalion noudattamista, ja auttamaan ruokavalion ongelmakohtien ja kulmakivien syvällisessä tiedostamisessa. Yhtäläisyyksiä Painonvartijoiden menetelmiin on, mutta tässä keskitytään ruoka-aineisiin, ei energiaravintoaineisiin tai kaloreiden laskemiseen. Taulukkoa hiukan muuttamalla voi tehdä itselleen erilaisia tavoitteellisia ruokavalioita. Esim. vilja-kaistan osuutta voi vaikka kaventaa, kasviskaistaa leventää jne.  Olisin valmis lisäämään taulukkoon oman sarakkeen leikkeleille, joita me suomalaiset niin mielellämme käytämme. 

Asia jonka kirja sivuuttaa mielestäni liian kevyesti on proteiinin kylläisyysvaikutus ja hiilihydraattien salakavaluus. Proteiinien kylläisyys arvo on erinomainen, ja varsinkin aamiaisen ja lounaan aikana syöty riittävä proteiini pitää nälän loitolla pitkään. 

Iäkkäille omat ravitsemussuositukset

Tiistai 30.3.2010 - Reijo Laatikainen

Ikääntyneelle väestönosalle on tänään julkistettu uudet ravitsemussuositukset. Asialla on Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Työryhmän projektijohtajana on toiminut Merja Suominen (kuvassa), joka on aiemmin väitellyt iäkkäiden ravitsemuksesta. 

Iäkkäiden ravitsemussuositukset lähteävät siitä, että ikääntymisen myötä  useat elintoiminnot, nälän ja janon tunne heikkenevät. Tämä puolestaan altistaa iäkkäät henkilöt erilaisille virheravitsemustilanteille. Virheravitsemus, kuten esim. aliravitsemus, puolestaan aih euttaa suurentuneen sairastumisriskin ja hitaamman paranemisen eri sairauksista. Virheravittu vanhus voi siten sairastua  yhdenaikaisti useisiin kuluttaviin sairauksiin ja toipua niistä hyvin hitaasti. Tällaiset vanhukset kuluttavat tietenkin myös paljon terveydenhuollon voimavaroja, ja kärsivät inhimillisesti ottaen paljon. Keskeinen keino ehkäistä tällainen kierre on varmistaa iäkkäiden riittävä ravitsemus.

Enää ei tuijoteta kronologiseen ikään

Suosituksen lähtökohta ei ole ollut niinkään ihmisten kronologinen ikä vaan pikeminkin biologinen ikään. On tunnistettu se tosiasia, että iäkkäissä on paljon henkilöitä, jotka elävät kotona joiden fyysinen kunto ja ravitsemustila voi hyvinkin olla työssäkäyvän 20 vuotta nuoremman tasolla. Kaikkein kuormittavimpia ja pahimpia ravitsemusongelmia esiintyy vanhuksilla, jotka tarvitsevat ympärivuorokautista hoivaa. 

Iäkkäillä on erityisiä ravitsemusviheitä

• riittämätön D-vitamiinin saanti
• riittämätön kuidun saanti
• riittämätön proteiinin saanti
• riittämätön energian saanti
• riittämätön nesteen nauttiminen 

Suosituksessa puhutaan myös "hauraista lihavista". Pitkäaikainen lihavuus pitää kehossa yllä lievää tulehdustilaa, joka aiheuttaa lihaskatoa (sarkopeniaa). Keski-iän lihavuus vaikuttaa keskeisesti vanhuuden toiminnan vajeisiin. Mitä terveempi keski-ikä sen terveempi vanhuus. Kannaksi kuitenkin otetaan, että vanhuksien laihduttamisella ei ole erityisiä terveyshyötyjä, joskin liikunta- ja virtsanpidätyskyky saattaa korjaantua mikäli runsaista liikakiloista päästään eroon. Sydän- ja verisuoniterveyteen laihduttaminen ei ratkaisevasti vaikuttane.

Sen sijaan ikääntyneiden anoreksia on iso ongelma. Tahaton painonlasku on tavallista, ja johtunee osittain ruokahalun vähentymisestä, ja perussairauksista, kuten infektioista. Tilannetta pahentaa usein riittämätön liikunta. Suosituksessa puhutaankin hauraus-raihnausoireyhtymästä (HRO). Sen tunnusmerkit ovat sarkopenia (vanhuuden lihaskato) ja tahaton laihtuminen. HRO:hon liittyy erittäin suuri riski sairastua vakavasti.

Keskeiset suositukset  

Valtion ravitsemusneuvottelukunta painottaa suosituksissaan moniammatillisen työn merkitystä. Ravitsemusongelmien syyt ja seuraukset ovat hyvin moninaiset. Siksi vanhusten ravitsemustilasta pitää huolehtia kaikkien terveydenhuollossa työskentelevien ammattilaisten ja tietenkin vanhusten läheisten. 

• 20 mikrogrammaa (800 IU) D-vitamiinia (kaikille >60 v.) ympäri vuoden
• proteiinia 1-1,2 g/kg (HRO:ssa 1,5-2,0 g/kg)
• 1-1,5 litraa juomaa per päivä
• kuitua 25-35 g/pv
• alkoholia ei suositella, mutta ylärajoina pidetään:  korkeintaan 1 alkoholiannos/pv tai korkeintaan 7 alkoholiannosta per viikko
• laihduttamiseen ei kannusteta, ellei lihavuus uhkaa toimintakykyä, fyysinen kunto tärkempää
• suositellaan pienten aterioiden rytmiä (5-6 ateriaa/välipalaa /pv)
• kiinnitetään erityistä huomiota rauhalliseen ruokailuhetkeen ja ruuan esillepanoon ruokahalun herättämiseksi
• täydennysravintovalmisteita suositellaan niille, joilla paino on laskenut yli 3 kg /kk (esim. lonkkamurtuman, infektion, leikkauksen vuoksi)
• painoa ja ravitsemustilaa arvioidaan kerran kuukaudessa, esim. MNA-testillä

Suosituksessa ei oteta kantaa rasvan ja hiilihydraattien osuuteen ruokavaliosta. Siten suositus ei ole energiaravintoainesidonnainen niinkuin koko väestöä koskeva suositus. Suosituksesta ei löydy myöskään lautasmallin kuvaa. Hiilihydraattien merkityksestä todetaan, että ne saattavat viedä tilaa proteiinilta vanhuksen ruokavaliosta. Toisaalta täysjyväviljaa, erityisesti ruista,  pidetään hyvänä kuidun lähteenä. Vähärasvaista ruokavaliota ei suositella, vaan riittävää rasvan saantia pidetään yhtenä keinona lisätä ruokavalion energiapitoisuutta, ja siten taata riittävä energian saanti.

Suosituksen lopuksi esitetään seikkaperäisiä ehdotuksia millä keinoin edellä mainittuihin tavoitteisiin päästään. Siinä on hyviä käytännön vinkkejä kaikille hoitotyötä tekeville, niin ammattilaisille kuin läheishoitajillekin. 

Suositus sisältää paljon asiatietoa, ja on hyvin ajankohtainen.  Kolmenkymmenen vuoden päästä Suomessa on ennusteiden mukaan 1,5 miljoonaa yli 65 -vuotiasta. Jos tämän porukan ravitsemustila on silloin huonolla tolalla, niin lasku yhteiskunnalle tulee olemaan mammuttimainen lisääntyneen sairastuvuuden ja laitoshoidon tarpeen vuoksi. On arvioitu, että tällä hetkellä 10 % vanhuksista kärsii aliravitsemuksesta, vuonna 2040 se voi tarkoittaa 150 000 aliravittua vanhusta, jos kehitystä ei saada käännettyä. 

Tärkeä suositus on saatu aikaiseksi. Toivottavasti asia leviää laajalti. Suositus sai myös mietteliääksi, voisiko koko väestöä koskeva suositus liikkua samaan suuntaan ja irtaantua liian tarkasta energiaravintoaineiden osuuksien suosittelusta? Jotenkin tässä suosituksessa on hyvä vire. 

Iäkkäiden ravitsemuksesta aiemmissa uutisissani

Lähde: Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Ravitsemussuositukset ikääntyneille 2010. Suositukset saatavilla www.edita.fi/netmarket ja myöhemmin www.ravitsemusneuvottelukunta.fi

Suomalaisten ruokakorista puuttuu D-vitamiinia (VIDEO)

Maanantai 22.3.2010 - Reijo Laatikainen

 Suomalaisten ravintoaineiden saantia seuraa noin viiden vuoden välein Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Finravinto -tutkimus. Se tuottaa väestötason tietoa erityisesti päättäjille, tutkijoille ja terveydenhuollon henkilökunnalle. Yksittäiset kuluttajat voivat seurata ravintoaineiden saantiaan pitämällä ruokapäiväkirjaa, ja tallentamalla päivittäiset ruuat ja juomat erilaisten ravinnonsaantiohjelmien avulla. Internetissä tällaisia ilmaisia palveluja ovat mm. Fineli, Kalorilaskuri, Kiloklubi ja Energynet.

Kuluttajille on tarjolla muitakin tapoja. Eräs luotettava, ja yksinkertainen pitkäaikaisesta ravinnon saannista kertova palvelu on Ravintokoodi. Ravintokoodi on tehnyt sopimuksen K-ryhmän kauppojen kanssa seuraavasti. Kaikki K-plus -kortilla tehdyt ruokaostokset kerryttävät tietoutta ruokakoriin valittujen ruokien ravintoainesisällöistä. Palvelun vahvuus on se, että siinä ei tarvitse pitää ruokapäiväkirjaa, ja että se on pitkällä aikavälillä lahjomaton. Virhelähteitä on tietysti olemassa. Mielenkiintoinen palvelu, jonka soisi leviävän muhinkin kauppaketjuihin.

Minua kiinnosti, miten kaikkien suomalaisten Ravintokoodin käyttäjien ravintoaineiden saanti eroaa tai on yhteneväistä Finravinto -tutkimuksen kanssa. Asiasta kertoo tarkemmin haastattelussa Ravintokoodin kanssa työskentelevä Aki Paasonen. 

1.Aki Paasonen Tuulia International Oy:stä, mitä Tuulia Oy tekee ja kuka olet?

Tuulia International Oy suomalainen ravitsemusalalla toimiva yritys. Se on keskittynyt erilaisten tietoteknisten kuluttajasovellusten kehittämiseen, joilla mitataan ja arvioidaan ruoankäyttöä, ravinnonsaantia ja energiankulutusta. Tunnetuimpana järjestelmänä on ilmainen Ravintokoodi.fi-palvelu, joka on käytössä K-ruokakaupoissa. Palvelu vertaa asiakkaan ruokaostoksia ravitsemussuosituksiin ja ostostiedot siirtyvät järjestelmään automaattisesti jos asiakas on ottanut palvelun käyttöönsä.

Itse olen Viikistä valmistunut elintarviketieteiden maisteri ja toimin Tuuliassa ravitsemusasiantuntijana.

 

2. Miten kauan Ravintokoodi.fi -palvelu on ollut käytössä, ja miten moni henkilö on rekisteröitynyt käyttäjäksi?

Nykyisessä muodossaan Ravintokoodi.fi julkaistiin keväällä 2009 ja samalla se muuttui ilmaiseksi K-ruokakauppojen kanta-asiakkaille. Palvelun on tämän jälkeen rekisteröinyt käyttöönsä jo yli 30 000 asiakasta.

3. Millaista palautetta olette saaneet käyttäjiltä?

Palaute on ollut erittäin hyvää, sillä tunnetusti ruokavalioasiat kiinnostavat ihmisiä, mutta apuvälineitä ruoankäytön ja erityisesti ravintoaineiden saannin arvioimiseen ei juurikaan ole ollut saatavilla. Ahaa-elämyksiä on ollut mukava lukea, missä käyttäjä on oppinut jotain uutta valintojensa merkityksestä ja onnistunut tekemään hyödyllisiä muutoksia päivittäisissä valinnoissaan.

Jonkin verran ihmetystä tietysti aiheuttavat ravintoainetiheyksiin perustuvat suositukset, vaikka esimerkiksi kaikkien tuntemat hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen suositukset pohjautuvat juuri ravintoainetiheyteen.

4. Miltä suomalaisten ostoskori näyttää?

Ravintoaineina tarkasteltuna Ravintokoodia käytävien talouksissa asiat ovat hyvin samansuuntaiset mitä on havaittu ylipäätään suomalaisten ruokavaliossa. Tämä siitäkin huolimatta, että Ravintokoodia käyttävät ovat luultavimmin ”terveystietoisempia” tai ainakin ravinnosta kiinostuneempia kuin suomalainen väestö keskimäärin.

Vitamiinien ja kivennäisaineiden kohdalla hankaluuksia tuottavat folaatin, D-vitamiinin ja raudan niukkuus, kun taas muissa ravintoaineissa suola, tyydyttynyt rasva ja sokeri ylittävät suositustason. Myös kuitu käsi kädessä hiilihydraatin kanssa jää hieman suosituksista. Merkittävimmäksi ongelmaksi nostaisin kuitenkin suurehkon energiapitoisuuden, joka vaikeuttaa painonhallintaa. Osaltaan tähän liittyen myös kasvisten osuuden ruokakoreissa soisi suurentuvan nykyiseltä tasoltaan.

5. Minkä tai mitkä asian haluaisit nostaa erityisesti esiin? 

D-vitamiinin, kts. video.

6. Saatko itse riittävästi D-vitamiinia?

Ravintokoodin ja pitämieni ruokapäiväkirjojen perusteella D-vitamiinin saantitasoni vastaa nykyistä suositustasoa. Saanti ei ole kuitenkaan koskaan selkeästi runsasta niin kuin monien muiden vitamiinien kohdalla. Kesällä en kiinnitä D-vitamiiniin sen suurempaa huomiota, mutta talvella sitäkin enemmän. Lisäksi käytän D-vitamiinia valmisteena enemän tai vähemmän säännöllisesti koko pimeän kauden ajan.

7. Minkä neuvon haluaisit antaa ruoka-ostoksia tekevälle suomalaiselle?

Ehkä parhain käytännönohje kauppareissulle on välttää ruokaostosten tekemistä nälkäisenä. Nälkätila vaikuttaa ihmisen ruoanvalintaa voimakkaasti ja spontaanit valinnat ohjautuvat luontaisesti painonhallinnan kannalta epäedullisiin tuotteisiin. Tämä yksi kaupassa vietetty hetki voi näin ollen vaikuttaa epäsuotuisasti usemman päivän ruokavalintoihin kotona, missä vaikutus jakaantuu lisäksi kaikkiin perheenjäseniin.

Kiitokset haastattelusta Aki Paasonen.

Ärtyvän suolen oireyhtymästä ensimmäinen suomalainen väitös

Maanantai 15.3.2010 - Reijo Laatikainen

Ensimmäinen suomalainen väitöskirja ärtyvän suolen oireyhtymästä (Irritable Bowel Syndrome, IBS) tarkastettiin 12.3.2010 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Lääketieteen lisensiaatti Markku Hillilän väitöskirja ” Ärtyvän suolen oireyhtymän esiintyvyys, liitännäisoireet ja terveystaloudelliset kustannukset valikoitumattomassa väestössä” sisältää uraauurtavia tutkimuksia suomalaisista IBS-potilaista, IBS:n kuormittavuudesta,  kustannuksista ja liitännäissairauksista. Tautia  kutsuttiin ennen ärtyneeksi paksusuoleksi.

Ärtyvän suolen oireyhtymä on hyvin tavallinen suolistovaiva. Väittelijän mukaan siitä kärsii jopa 10 % aikuisista Suomessa. Suomesta löytyy siis n.200 000-400 000 IBS-potilasta riippuen käytetävästä kriteeristöstä, kyse on kansansairaudesta. IBS ei kuitenkaan ole mikään moderni, länsimaiseen elämäntapaan tai ruokavalioon liittyvä vitsaus, vaan se on tunnettu jo 1500-luvulta lähtien. IBS:n esiintyvyyden ei tiedetä lisääntyneen viime vuosina, vaan se lienee pysynyt ennallaan. Kyse on siis ennemminkin sairaudesta, josta ollaan huonosti tietoisia, ja johon ei ole erityisen tehokkaita hoitoja.  Edellä mainituista syistä johtuen potilaat kokevat itsensä usein väärinymmärretyksi tai heitteille jätetyiksi.

IBS ei lyhennä odotettavissa olevaa elinaikaa eikä ennusta syöpää. Siksi sitä kutsutaan ”hyvänlaatuiseksi”. Potilaat tosin eivät koe tautiaan hyvänlaatuiseksi, vaan erittäin paljon arkielämää haittaavaksi. Onkin todettu, että IBS saattaa heikentää elämän laatua yhtä paljon kuin aikuistyypin diabetes, migreeni tai astma. IBS voi olla koko elinikäinen kumppani, ja siksi potilaita pitää tiedottaa siitä, että se ei lyhennä elinikää eikä aiheuta syöpää (tai muuta vakavaa sairautta). Tyypillisistä taudille on muutamien viikkojen helpommat jaksot ja viikkoja tai kuukausia kestävät hankalat vatsavaivajaksot. Kyse on siis fluktuoivasta taudin kuvasta.

IBS:n diagnosointi perustuu oirekuvaan. Diagnoosi suositellaan tehtäväksi tuoreimpien,  Rooma III kriteerien mukaisesti.Tyypillistä ovat limaiset ulosteet, vatsan turvottelu, ulostusfrekvenssin muutokset (ripuli-ja/tai ummetusjaksot) sekä vatsakivut. Tähystyksissä suolesta ei löydy mitään epänormaalia.  Jos potilaalla on ns. hälytysoireita kuten verta ulosteessa, tahatonta laihtumista, kuumeilua tms. tähystys ja muut tarkemmat tutkimukset ovat tarpeen.

IBS-potilaiden on osoitettu aistivan kipua suolistosta herkemmin kuin terveet verrokit. On epäselvää onko ensisijainen vika kipuaistimuksessa suolistoa ”verhoavassa” hermostossa vai keskushermostossa. Lienee kuitenkin selvää, että syystä tai toisesta hermosto tulkitsee suolen venytyksen kivuksi liian herkeästi. Kroonisissa kiputilanteissa (esim. selkäkivussa) on havaittu samanlaista kipukynnyksen alenemista.

Oireille ei löydy elimellistä syytä.  IBS:llä ei löydy useinkaan syytekijää. Joissakin tapauksissa saattaa olla kysymyksessä suolistoinfektion (ärhäkän vatsataudin) jälkitila, joka kroonistuu ärtyvän suolen oireyhtymäksi. Uusimpien tietojen mukaan piilevät ruoka-aineallergiat saattavat selittää pienen osan IBS:stä. Potilaat kärsivät erittäin usein ( 45 % väitöskirja-aineiston IBS-potilaista vs 8 % verrokit) myös ylävatsan vaivoista eli dyspepsiasta. 1/3 osaa IBS-potilaista kertoi kärsineensä vatsaoireista jo lapsena, kun verrokeista vain 10 %. Myös päänsärky, selkäkipu, depressio, ahdistuneisuus ja univaikeudet ovat yleisempiä ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivillä potilailla. Sairauteen liittyy ilmeisesti myös perinnöllinen alttius.

On merkillepantavaa, että koulutustaso ei vaikuta ärtyvän suolen esiintyvyyteen, vaan että se on yhtä yleinen korkeimmin kuin vähiten koulutetuilla (toisin kuin esim. aikuistyypin diabetes tai sepelvaltimotauti).

IBS:n ruokavaliohoidon kulmakivenä on välttää oireita aiheuttavia ruoka-aineita. Tyypillisesti oireita aiheuttaa palkokasvit, kaalit, kahvi, maito, fruktoosi, sokeri (ainakin suurina määrinä) ja alkoholi. Hyötyä saattaa olla esim. probiioteista ja liukenevasta kuidusta. Vehnän lese saattaa pahentaa oireita. IBS:n ruokavaliohoidosta enemmän aiemmissa uutisissani.

Kuuluisia kansainvälisiä IBS-potilaita ovat esim. John F Kennedy (diagnoosi tehty kuoleman jälkeen), Cybil Chebherd, Faye Tozer ja Lynda Carter.

Lähteitä

Markku Hillilä. Ärtyvän suolen oireyhtymän esiintyvyys, liitännäisoireet ja terveystaloudelliset kustannukset valikoitumattomassa väestössä. Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta. 12.3.2010. 

Kalakannat ehtyvät ja kysyntä lisääntyy

Perjantai 5.3.2010 - Reijo Laatikainen

Kala on hyväksi sydämelle, muistille, luille, mielelle, tulehduksellisille sairauksille, sikiön aivojen kehitykselle... Niinpä, kalalla on runsaasti terveyshyötyjä. Riskejäkin kalan käytöön saattaa liittyä, mutta niiden on katsottu lähes poikkeuksetta olevan pieniä verrattuna saavutettuihin hyötyihin (ne joita kiinnostaa punnittu puhe hyödyistä ja riskeistä voivat lukea esim. Mozaffarian et al. 2006 katsauksen) 

Kalan kulutus lisääntyy voimakkaasti maailman laajuisesti. Kalan terveyshyödyt, parantunut saatavuus, ryöstökalastus ja tehokkaat kylmäkuljetukset maailman ympäri ovat merkittäviä tekijöitä kalan kulutuksen lisääntymiselle. Tieysti vaurastuminen ja ehkäpä myös se, että kala- ja äyriäisruuat ovat trendikkäitä vaikuttaa osaltaan kysynnän kasvuun. Kalan syönnistä kieltäytyminen saattaa aiheuttaa pöytäseurueessa kulmakarvojen kohottelua -ellei kiirehdi sanomaan kärsivänsä kala-allergiasta. 

Kalakannat ovat kuitenkin ehtymässä uhkaavasti. Useat peto- ja suurikokoidet kalat ovat uhanalaisia. TV1:n Ulkolinja raportoi torstaina 4.3.2010 kalakantojen romahtamisesta. Ohjelma on nähtävissä Ylen Areenassa 30 päivän ajan. Yksi suurimpia syitä on ryöstökalastukseen liittyvä ahneus ja piittamattomuus. Erityisesti pohjatroolilla kalastaminen saa suurta hävistystä aikaan. Pohjatrooli kyntää merenpohjassa kaapaten mukaansa paitsi kaloja myös kasvillisuutta ja äyriäisiä. Pohjatroolaus köyhdyttää merenpohjan pitkäaikaisesti ellei pysyvästi. Uhkana on, että meret täyttyvät meduusoista, madoista ja levästä -ja tyhjenevät kaloista. 

CBS-uutistoimiston nettiuutisen mukaan valtamerien kala loppuu 2048. Saman uutisen mukaan 29 % kalalajeista on sellaisia joiden saaliit ovat vähentyneet enemmän kuin 90 % . Guardian -lehden mukaan usean kalalajin kannoista yli 90 % on menetetty.Yksi uhanalaisimmista kalalajeista on tonnikala. Jos nykyinen tahti jatkuu niin sinievätonnikala on hävinnyt kahden vuoden sisällä täysin, toteaa World Wildlife Fund (WWF). 

Tanskalaisen puolueettoman, ennustuksiltaan optimistisemman, vesien tutkimuslaitoksen DHI:n  mukaan kalan kysyntä on kasvanut kolminkertaiseksi 1970 -luvulta. Sen ennustetaan kasvavan vuoteen 2030 mennessä n. 50 %. Kalasaalit ovat puolestaan DHI:n mukaan pysyneet ennallaan n. 10 vuoden ajan. Kulutuksen kasvu on katettu kalan kasvatuksella. Kalan kasvatuksen tuottaman kalamäärän pitäisi ennustuksen mukaan ylittää kalasaaliiden määrän n. vuonna 2020. DHI:n kotisivuilla oleva kuva kertoo havainnollisesti tilanteesta. DHI taitaa siis todellakin edustaa optimistista linjaa kalan riittävyyden arvioinnissa.

Ulkolinjan raportin mukaan kalankasvatus on ongelmallista, sillä kalan viljelyyn tarvitaan kalarehua. Kalarehun tuottaminen pienistä kaloista tuhoaa enemmän kuin pystyy tuottamaan isojen kalojen kasvuna. Yhden lohikilon kasvattamiseen tarvitaan 4-5 kiloa sardelleja tai muuta pientä kalaa. Pienkalakin uhkaa ehtyä merestä, kun pyritään kattamaan voimakkaasti lisääntyvän kalankasvatuksen tarpeet. 

Asialla on myös valoisa puoli. Kehityksen kelkka on käännettävissä suhteellisen nopeasti, ehkä jopa 10-15 vuodessa jos halutaan. Rauhoutettuja merialueita on maailmassa n. 1 % ja niillä kalakannat ovat lähteneet runsaaseen kasvuun. Tärkeää on siis lisätä rauhoitettujen merialueiden määrää, lopettaa ryöstökalastus, vaatia tiukempia kalastuskiintiöitä ja säästää uhanalaiset lajit kalastamiselta. Nopeilla ja riittävän voimakkailla toimenpiteillä voimme välttyä merikalakantojen ehtymiseltä. Kysymys kuuluu onko meillä siihen riittävästi tahtoa? 

Uhkana on, että 1950 -luvulla alkanut teollinen kalastus tyhjentää meret kalasta vuoteen 2050 mennessä. Tämä olisi äärimmäisen surullista ja katastrofi. Meidän aika toimia tuhon ehkäisemiseksi.

Mitä voimme asialle tehdä? Meidän olisi syytä oppia valmistamaan kala-aterioita kotimaisista ali-arvostetuista kaloista, kuten mm. hauesta, silakasta, särestä ja lahnasta. Näiden kalojen ruokakäytön lisäämisestä pitäisi järjestää suurempi kampanja.

Muutama muu keskeinen neuvo:

1. vähennä suurten ja lisää pienten merikalojen käyttöä
2. varmistu ettei kala ole uhanalaisten kalojen listalla (kts.lista alla)
3. varmistu, että kala on pyydetty laillisin keinon eli se on MSC-merkitty 
4. vaadi toimia laittoman ja ryöstökalastuksen lopettamiseksi
5. suosi järvikaloja

Uhanalaisia kaloja Suomessa (perustuu WWF:n listaukseen): 

1. Ankerias
2. Meritaimen
3. Saimaan Nieriä
4. Villi Itä-meren lohi

Uhanalaisia kaloja muualla:

1. Haikalat (Sharks)
2. Itämeren läntisen populaation turska (Cod)
3. Merikrotti (Monkfish)
4. Miekkakala (Swordfish)
5. Puna-ahven (Deep water redfish, Ocean perch)
6. Ruijan pallas (Atlantic Halibut)
7. Villi sampi (Sturgeon)
8. Villi taimen (Trout)
9. Tonnikala (Tuna), tonnikalasäilykkeen ostaessani varmistu MSC-merkinnästä)

Lisätietoa

• Marine Stewardship Council
• Ulkolinja: Kalastuksen loppu
• MTV3: Uhanalaiset kalat pois lautaselta
• WWF: Meren herkkuja, kuluttajan kalaopas (sisältää kalojen luokittelun uhanalaisuuden mukaan)

1. suomenkielinen "kaloritaulukko"?

Lauantai 20.2.2010 - Reijo Laatikainen

28.2.2010 on kulunut 157 vuotta, kun suomalaisen ravitsemusfysiologian pioneeri Robert Tigerstedt syntyi. Tigerstedt tunnetaan maailmalla reniinin keksijänä. Keksinnön myötä vuosikymmeniä myöhemmin täydentyi käsitys yhdestä verenpainetta kaikkein keskeisimmin säätelevästä järjestelmästä: reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmästä. Jälkeenpäin ollaan oltu sitä mieltä, että Tigerstedtille olisi kuulunut lääketieteen Nobel-palkinto. 

Mutta Robert Tigerstedt oli myös ravitsemustieteen pioneeri. Vuonna 1893 julkaistussa kirjassa Kuvallinen terveydenhoito-oppi löytyy ilmeisesti ensimmäinen suomenkielinen ravintoainesisältö "tietokanta". Tietokanta, "Luettelo ravintoaineiden kemiallisesta kokoomuksesta" on käytännössä kolmesivuinen taulukko, jossa esitellään silloisten keskeisimpien ruoka-aineiden sisältöjä. Se sisältää 85 ruoka-aineen tai juoman hiilihydraatti-, rasva- ja proteiinisisällöt tiedot. Energiamääriä taulukossa ei ilmoitettu, joskin tekstissä kerrottiin seikkaperäisesti "munanvalkuaisen", rasvan ja hiilihydraattien energiamäärät. Yllä olevassa kuvassa muutama poiminta taulukon sisältämistä ruoka-aineista. 

Ravintoainetaulukko on hämmästyttävän tarkka. Useiden ruoka-aineiden ravintoainesisällöt vastaavat lähes Finelin tietoja. Joukkoon mahtuu erikoisia ruoka-aineita, kuten aivot ja kastanjat. Alkoholijuomia mahtuu taulukkoon useita.

Tigerstedt perustelee Kuvallisessa terveydenhoito-oppi -kirjassa kappaleessa "Muutamia yleisiä mietteitä ravinnosta", kuinka on mahdotonta saada kaikkia energiaravintoaineita yhdenlaisista ravintoaineista. "Hyvän ruokajärjestyksen laadinnassa" (ruokavalion suunnittelussa) on lähtökohtana riittävä monipuolisuus ja oikeat suhteet rasvan, hiilihydraattien ja munanavalkuaisen (proteiini) suhteissa. Kovaa työtä tekevälle, täyskasvuiselle miehelle Tigerstedt suosittelee: 118 g munanvalkuaista, 56 g rasvaa ja 500 g hiilihydraatteja päivää kohden, miehen painoa tai ikää ei ole huomioitu suosituksessa. Energiaprosentteina suositus vastaisi proteiinista 16 E %, rasvasta 17 E % ja hiilihydraateista 67 E %. Tämä suositus on energiaravintoainesisällöltään vielä vähärasvaisempi kuin nykyinen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositus (rasvasta 25-35 E%). Kirjassa ei pohdita mikä mahtaa olla silloisen väestön energiaravintoaineiden jakauma.

Ravintoainetaulukon kostaamisesta todetaan: "tavattoman ahkerain töiden kautta on määrätty kaikenlaisten ravintoaineiden , sekä kasvikunnasta että eläinkunnasta, kemiallinen koostumus" . Epäselväksi jää miten tiedot on hankittu ja analysoitu.

Kuvaavaa Tigertstedtin kirjoituksessa on myös ravintoaineiden ja ruuan hinnan välisten suhteiden pohdinta. Esimerkiksi "Ravintoarvoonsa nähden ovat seuraavat ravintoaineet kalleimmat, niiden ostohinta nousee enemmän kuin 3 kertaa yli niiden ravintoarvon, nimittäin eläimellistä ravintoaineista: ahven, hauki, turska, lohi, munat ja kasvillisista: saagoryynit, suklaati, hunaja, sokeri, sokerisiirappi." Tälläistä pohdintaa soisi olevan enemmän nykyaikaisissakin ravitsemussuosituksissa, sillä onhan ruuan hinnalla osoitettu olevan suuri merkitys sille, mitä ruoka-aineita ruokakoriin valitaan. 

Ruuan vaikutuksia eri sairauksiin syntyyn ei tarkemmin pohdiskella. Keskiössä on lähinnä energian tarpeen tyydyttäminen, ja kaikkien energiaravintoaineiden tasapuolinen saanti. Hieman huvistusta herättävää on pohdinta siitä, mikä olisi ruuan ja juoman oikea tarjoilulämpötila terveyden kannalta. Esimerkiksi "kahvia ja teetä älkööt juuri juotako lämpimämpänä kun 43°" . Tosin, äskettäin julkaistu meta-analyysi osoittaa, että erittäin kuumana juotu kahvi tai tee altistaa ruokatorven syövälle (Islami et al. 2009), joten olisiko Tigerstedt sittenkin ollut oikeilla jäljillä?

Tigerstedt tunnettiin raittiuden kannattajana. Hän kirjoitti useita kirjoja viinan kiroista mm. Väkijuomakysymyksen, 1922. Ruotsin- ja suomenkielisiä versioita kirjasta "Om spritdryckernas inverkan på kroppens normala förrättningar" painettiin joidenkin lähteiden mukaan ainakin 140 000 kpl .

Tigerstedt tunnettiin myös humanistina. 1918 Tigerstedt toimi ylilääkärinä punaisten vankileirillä Tammisaaressa ja hänen ansioistaan aliravitsemus leirillä korjaantui merkittävästi. 

Tigerstedt teki suuren työn suomalaisten terveyden ja ravitsemuksen eteen. Hän oli yksi suurista ravitsemustieteen pioneereistamme.  

Lisätietoa: Ahlström A 1997. Forsius A 2000. Fyhrqvist F 2000. 

Lähde. Kuvallinen terveydenhoito-oppi, toim. Robert Tigerstedt. Lääkäriseura Duodecim 1893. Kirjaa voi etsiä esim. Kansalliskirjastosta Helsingistä tai Helsingin yliopiston Terkko-kirjastosta. 

Lue lisää »

Ksylitoliviikko

Torstai 11.2.2010 - Reijo Laatikainen

Ksylitoli tunnetaan tehokkaana aseena hampaiden reikiintymistä vastaan. Jopa EFSA on hyväksynyt ksylitolille väittämän "vähentää hampaiden reikiintymisen riskiä". Onko ksylitolia muutoin aihetta juhlia tällä viikolla? 

Ksylitolin runsas käyttö (n. 8-10 g viiteen annokseen jaettuna) on vähentänyt pikkulasten korvatulehduksia n. 40 % (Uhari et al 2000). Putkitettujen lasten korvatulehdukset eivät esty samassa määrin. 

Sekä korvatulehdusten että hampaiden reikiintymisen osalta ksylitolin teho selittyy sillä, että estää patogeenisten bakteerien kasvua. Patogeenit eivät voi suussa ja hengitysteissä käyttää ksylitolia ravintonaan, vaan ksylitoli vahingoittaa niitä. 

Ksylitoli imeytyy puuttellisesti. Se ja muut sokerialkoholit ovat puolestaan maha-suolikanavan bakteerien herkkua. Ne pystyvät fermentoimaan ksylitolia, samalla syntyy kaasuja. Imeytymätän ksylitoli vetää suoleen myös nestettä, ja yhdessä nämä vaikutukset saavat aikaan laksatiivisen vaikutuksen. Ihmettelen hiukan, miksi ksylitolilla ei ole tehty juurikaan ummetuksen hoitotutkimuksia. Ksylitoli on ilmeisen turvallinen ja tasaisesti päivää kohden kulutettuna siitä saattaisi olla apua ummetuksessa. Moni saattaisi välttää apteekkireissun nauttimalla ksylitolipastillia -ja hampaatkin tulisi hoidettua samalla. Kovin suuria annoksia lienee paras välttää (>30 g), koska ne aiheuttavat erittäin todennäköisesti ripulia.

Ksylitoli saattaa olla prebiootti, eli auttaa kehon normaalin, terveyttä edistävän bakteerifloran kasvua (Tomasik et al. 2003). Tässä suhteessa ksylitolia on tutkittu vielä vähän, tosin suomalaiset ovat tässäkin uranuurtajia (Mäkeläinen et al. 2007). 

Ksylitoli on viikkonsa ansainnut. Samalla kunniamaininta Turkuun, josta kaikki lähti liikkeelle 1970-luvulla. Toivomme lisää samankaltaisia suomalaisia menestystarinoita. 

Lisätietoa Wikipedia 

Siirtymä on ohi terveysväittämien maailmassa

Tiistai 2.2.2010 - Reijo Laatikainen

EFSA (European Food Safety Authority) ja sen suomalainen sisarjärjestö Evira (Elintarviketurvallisuusvirasto) ovat aiemmin ilmoittaneet, että 31.1.2010 oli päättyvä elintarvikkeita markkinoivien yritysten siirtymäaika ravitsemus-, terveys- ja lääkkeellisten väittämien käytön osalta. Tämä tarkoittaa, että tästä eteenpäin EU:n alueella saa käyttää terveysväittämiä elintarvikkeiden markkinoisissa, siis myös ravintolisien ja luontaistuotteiden markkinoinnissa, vain jos väittämillä on EFSA:n etukäteishyväksyntä. Hyväksyntäprosessin tarkoitus on helpottaa kuluttajia arvioimaan onko väitetyillä terveyshyödyillä todenperää. Prosessin aikana terveysväittämän takana oleva tieteellinen näyttö punnitaan huolellisesti. 

EFSA:n hyväksymiä väitteitä voi tutkia EFSA:n ylläpitämästä tietokannasta. Nopea silmäys internetissä toimivien ravintolisiä markkinoivien yritysten kotisivuille osoittaa, että terveysväittämiä ei oltu karsittu eiliseen mennessä, ainakaan laajmittaisesti. Mutta joukkoon mahtunee niitäkin, jotka ovat siivonneet väittämien käyttöä. Hatun nosto niille! 

Suuret elintarvikeyritykset, kuten Valio ja Arla,  ovat hakeneet EFSA:sta hyväksyntää toivomilleen terveysväittämille. Moni hakemus on hylätty, mutta osa on myös hyväksytty. Suurten yritysten etiikka ei antane periksi käyttää tästä edes liioiteltuja väitteitä, mikä on puolestaan eduksi kuluttajalle. Mutta miten on pienten ravintolisien, esim. laihdutusvalmisteita, markkinoivien yritysten laita? Osa ei ehkä tunne koko säädöstä, osa ei välitä. Kyse on myös siitä, mitä kilpailijat tekevät samalla toimialalla. Jos yksi yritys muuttaa toimintaansa lain mukaiseksi, ja muut eivät, koituu siitä kilpailutilanteessa haittaa lakia noudattavalle. Kyseessä on tavallaan pattitilanne, koska koko säädös ja systeemi tunnetaan huonosti kansalaisten keskuudessa ja julkista painetta muuttaa kaikkien toimijoiden käyttäytymistä ei käytännössä ole, eikä julkinen tai alan sisäinen valvonta toimi. 

Evira ja EFSA eivät ole tähän päivään mennessä päivittäneet vielä internetsivustoilleen kattavaa listaa hyväksytyistä terveysväittämistä. Toivottavasti sellainen ilmestyy pian. Toivottavasti listasta saisi kuvan millaisille tuotteille ylipäätään on olemassa EFSA:n hyväksyntä ja mitä terveysvaikutusta väittämä koskee. Koko terveysväittämä uudistus on monimutkainen, ja sen valvonta järjestämättä. Ajatus uudistuksen taustalla oli hyvä, mutta miten toimii sen soveltaminen käytännössä? Aika näyttää. 

Tästä monimutkaisesta uudistuksesta lisää aiemmassa blogikirjoituksessani. 

Katso myös Juuso Reinikaisen blogi.