Internetin ravitsemuskeskustelu tarvitsee jokaisen näkökulmaa

Maanantai 9.8.2010 klo 14:48 - Maria Mukkala

Tämän vieraskirjoituksen laatija on ravitsemusterapeutti Maria Mukkala. 

Piiri pieni pyörii -jokaisen näkökulmaa tarvitaan 

Ravitsemuskeskustelu käy vilkkaana blogeissa ja muilla ravitsemusaiheisilla nettisivustoilla. Koulutetut ravitsemusasiantuntijat eli laillistetut ravitsemusterapeutit tai muut ravitsemustieteen yliopistokoulutuksen saaneet loistavat kuitenkin poissaolollaan (toki pari poikkeusta löytyy). Osasyynä on varmastikin ravitsemusterapeuttien työn kiireisyys - netin ravitsemuskeskusteluiden seuraaminen ja niihin osallistuminen tuskin lukee kovinkaan monen työsopimuksessa työtehtävien kohdalla. Toisaalta ravitsemusaiheiselle keskustelulle on usein tyypillistä ravitsemusasiantuntijoiden ja ns. maallikoiden tietämyksen vastakkainasettelu, mikä ei välttämättä innosta kommentoimaan.

Miten keskustella ravitsemuksesta?

Ruoka ja siihen liittyvät päivittäiset valinnat ovat henkilökohtaisia, omaan minäkuvaan liittyviä asioita. Sen takia koemme usein vastakkaiset mielipiteet ruokavaliomme tai näkemyksemme oikeellisuudesta henkilökohtaisena hyökkäyksenä. Se on inhimillistä, normaalia ja kuuluu asiaan, mutta keskustelun kannalta ei välttämättä kovin hedelmällistä.

Onnistuessaan erilaisten näkemysten esittämisestä on kuitenkin hyötyä: se vie keskustelua eteenpäin, kyseenalaistaa tietoa ja parhaimmillaan laajentaa ymmärrystämme ravitsemuksen monimutkaisista ilmiöistä. Mustavalkoinen ajattelu ei opeta kenellekään mitään ja siksi myös omia ajatuksia on hyvä säännöllisesti kyseenalaistaa vaikka tuloksena olisikin niiden oikeaksi toteaminen. Hyvänä tavoitteena ravitsemusasioihin liittyvissä keskusteluissa voisi mielestäni pitää tiedon jakamista ja toisen kuuntelemista.

Kaikkien Internetissä ravitsemuksesta ja muistakin aiheista keskustelevien on hyvä pitää mielessä muutama asia, joita noudattamalla mielipiteiden vaihto on kaikille mukavampaa:

• Kunnioita toisia keskustelijoita ja heidän mielipiteitään
• Perustele mielipiteesi
• Älä mene henkilökohtaisuuksiin
• Ihmisten väliset käyttäytymissäännöt pätevät myös virtuaalimaailmassa

Mistä tietää ketä ja mitä uskoa?

Luotettavan tiedon poimiminen netistä on haastavaa, koska verkossa tiedon on tapana olla sirpaleista ja näin ollen se on vaikea sijoittaa kokonaisuuksiin. Hyvänä esimerkkinä lukuisat tutkimustulokset, joita on vaikeaa tulkita ilman laajaa kokemusta aiheesta. Ei ole myöskään helppoa tietää, kenellä on riittävästi kokemusta kirjoittaa luotettavaa tekstiä, koski se sitten kasvihuoneilmiötä, elintarvikkeiden lisäaineita tai tyydyttyneen rasvan vaikutusta sydän- ja verisuonisairauksien riskiin. Juuri tämän vuoksi ravitsemusasiantuntijoita tarvitaan myös nettiin. Ravitsemusterapeuttien ammattieettisissä säännöissäkin sanotaan: ota aktiivisesti ja vastuullisesti kantaa ravitsemusta koskeviin kysymyksiin. Nykyaikana tämän lauseen voi varmastikin laajentaa myös virtuaalimaailmaan.

Toisin kuin toisinaan saatetaan luulla, ravitsemusterapeutin tehtäviin ei kuulu tietynlaiseen ruokavalioon käännytys ja koko ruokavalion mylläys, vaan tavoitteena on kertoa ruoan vaikutuksista terveyteen ja miettiä yhdessä asiakkaan kanssa, mitä se tarkoittaa juuri hänen kohdallaan. Kyse on siis yksilöistä ja ihmisten tavoitteista sekä pienistä muutoksista - voita tai punaista maitoa ei tarvitse jättää pois jos kokee hyvinvointinsa olevan niistä kiinni. Ravitsemusterapeutin velvollisuus on kuitenkin kertoa, mikä tähän hetkinen tietämys esimerkiksi kuidun tai rasvan laadun merkityksestä terveydelle on.  Netissä tämä voisi tarkoittaa asioiden objektiivista kommentointia ja tutkimusten asettamista laajempaan kokonaisuuteen.

Tieto vs. kokemus

Ihmisten henkilökohtaiset kokemukset erilaisista ruokavalioista ja niiden vaikutukset mm. yleiseen hyvinvointiin ja painonhallintaan puhututtavat netissä usein. Positiivisia tai negatiivisia kokemuksia ei tietenkään käy kiistäminen. Keskusteluissa on kuitenkin hyvä muistaa, että se mikä käy yhdelle, ei välttämättä käy toiselle. Ihmisten elimistöt toimivat yksilöllisesti eikä esimerkiksi ruokavalion kolesterolin tai tyydyttyneen rasvan määrä vaikuta kaikilla veren kolesterolipitoisuuteen samalla tavalla. Edelleen voidaan kuitenkin sanoa, että enemmistölle suositusten mukainen ruokavalio käy kuitenkin hyvin.

Hurjimmat salaliittoteoreetikot ovat pohtineet mahdollista salaliittoa ravitsemusterapeuttien, suosituksista päättävien ja elintarviketeollisuuden välillä, koska ravitsemusohjauksessa painotetaan liikaa viljatuotteita. Oikea viljatuotteiden (ja hiilihydraattien) määrä onkin tällä hetkellä yksi suosituimmista puheenaiheista rasvan laadun lisäksi. Voin luvata, ettei yhdelläkään ravitsemusasiantuntijalla ole tarkoitus aiheuttaa kenellekään diabetesta tai ylipainoa.

Ravitsemusterapeutit noudattavat ammattieettisiä sääntöjä, joista yhdessä velvoitetaan ravitsemusterapeutin työskentelevän uusimpaan tutkimustietoon, hyväksyttyihin hoitokäytäntöihin ja luotettavaan kokemukseen nojautuen. Tutkimustiedon lisäksi on siis muitakin tekijöitä, jotka pitää ottaa huomioon. Mitä hiilihydraattien määrään ja rasvan laatuun tulee, on jokaisen itse päätettävä mitä uskoa ja millä tavalla haluaa syödä.

Syömään! (ja kirjoittamaan)

Mielestäni edelleen tärkeintä on muistaa, että syömisen on tarkoitus olla mukavaa. Jos kaikki ajatukset pyörivät ruokavalion terveellisyyden tai epäterveellisyyden ympärillä, tai jos ruoka on vain sairauksilta suojaavaa tai niiden riskiä lisäävää tavaraa, on menty metsään. Liiallinen tiukkapipoisuus ei aiheuta muuta kuin mahahaavan ja pahan mielen. Jokainen elää kuitenkin tavallaan ja sitä tulee muiden kunnioittaa. Rakentava, toisten mielipiteitä kunnioittava keskustelutyyli rohkaisee ujompiakin kommentoijia osallistumaan, eli ravitsemusasiantuntijat rohkeasti lusikka soppaan! Kaikki muut ovat jo täällä, miksi emme myös me?  

Maria Mukkala

Kalakannat ehtyvät ja kysyntä lisääntyy

Perjantai 5.3.2010 - Reijo Laatikainen

Kala on hyväksi sydämelle, muistille, luille, mielelle, tulehduksellisille sairauksille, sikiön aivojen kehitykselle... Niinpä, kalalla on runsaasti terveyshyötyjä. Riskejäkin kalan käytöön saattaa liittyä, mutta niiden on katsottu lähes poikkeuksetta olevan pieniä verrattuna saavutettuihin hyötyihin (ne joita kiinnostaa punnittu puhe hyödyistä ja riskeistä voivat lukea esim. Mozaffarian et al. 2006 katsauksen) 

Kalan kulutus lisääntyy voimakkaasti maailman laajuisesti. Kalan terveyshyödyt, parantunut saatavuus, ryöstökalastus ja tehokkaat kylmäkuljetukset maailman ympäri ovat merkittäviä tekijöitä kalan kulutuksen lisääntymiselle. Tieysti vaurastuminen ja ehkäpä myös se, että kala- ja äyriäisruuat ovat trendikkäitä vaikuttaa osaltaan kysynnän kasvuun. Kalan syönnistä kieltäytyminen saattaa aiheuttaa pöytäseurueessa kulmakarvojen kohottelua -ellei kiirehdi sanomaan kärsivänsä kala-allergiasta. 

Kalakannat ovat kuitenkin ehtymässä uhkaavasti. Useat peto- ja suurikokoidet kalat ovat uhanalaisia. TV1:n Ulkolinja raportoi torstaina 4.3.2010 kalakantojen romahtamisesta. Ohjelma on nähtävissä Ylen Areenassa 30 päivän ajan. Yksi suurimpia syitä on ryöstökalastukseen liittyvä ahneus ja piittamattomuus. Erityisesti pohjatroolilla kalastaminen saa suurta hävistystä aikaan. Pohjatrooli kyntää merenpohjassa kaapaten mukaansa paitsi kaloja myös kasvillisuutta ja äyriäisiä. Pohjatroolaus köyhdyttää merenpohjan pitkäaikaisesti ellei pysyvästi. Uhkana on, että meret täyttyvät meduusoista, madoista ja levästä -ja tyhjenevät kaloista. 

CBS-uutistoimiston nettiuutisen mukaan valtamerien kala loppuu 2048. Saman uutisen mukaan 29 % kalalajeista on sellaisia joiden saaliit ovat vähentyneet enemmän kuin 90 % . Guardian -lehden mukaan usean kalalajin kannoista yli 90 % on menetetty.Yksi uhanalaisimmista kalalajeista on tonnikala. Jos nykyinen tahti jatkuu niin sinievätonnikala on hävinnyt kahden vuoden sisällä täysin, toteaa World Wildlife Fund (WWF). 

Tanskalaisen puolueettoman, ennustuksiltaan optimistisemman, vesien tutkimuslaitoksen DHI:n  mukaan kalan kysyntä on kasvanut kolminkertaiseksi 1970 -luvulta. Sen ennustetaan kasvavan vuoteen 2030 mennessä n. 50 %. Kalasaalit ovat puolestaan DHI:n mukaan pysyneet ennallaan n. 10 vuoden ajan. Kulutuksen kasvu on katettu kalan kasvatuksella. Kalan kasvatuksen tuottaman kalamäärän pitäisi ennustuksen mukaan ylittää kalasaaliiden määrän n. vuonna 2020. DHI:n kotisivuilla oleva kuva kertoo havainnollisesti tilanteesta. DHI taitaa siis todellakin edustaa optimistista linjaa kalan riittävyyden arvioinnissa.

Ulkolinjan raportin mukaan kalankasvatus on ongelmallista, sillä kalan viljelyyn tarvitaan kalarehua. Kalarehun tuottaminen pienistä kaloista tuhoaa enemmän kuin pystyy tuottamaan isojen kalojen kasvuna. Yhden lohikilon kasvattamiseen tarvitaan 4-5 kiloa sardelleja tai muuta pientä kalaa. Pienkalakin uhkaa ehtyä merestä, kun pyritään kattamaan voimakkaasti lisääntyvän kalankasvatuksen tarpeet. 

Asialla on myös valoisa puoli. Kehityksen kelkka on käännettävissä suhteellisen nopeasti, ehkä jopa 10-15 vuodessa jos halutaan. Rauhoutettuja merialueita on maailmassa n. 1 % ja niillä kalakannat ovat lähteneet runsaaseen kasvuun. Tärkeää on siis lisätä rauhoitettujen merialueiden määrää, lopettaa ryöstökalastus, vaatia tiukempia kalastuskiintiöitä ja säästää uhanalaiset lajit kalastamiselta. Nopeilla ja riittävän voimakkailla toimenpiteillä voimme välttyä merikalakantojen ehtymiseltä. Kysymys kuuluu onko meillä siihen riittävästi tahtoa? 

Uhkana on, että 1950 -luvulla alkanut teollinen kalastus tyhjentää meret kalasta vuoteen 2050 mennessä. Tämä olisi äärimmäisen surullista ja katastrofi. Meidän aika toimia tuhon ehkäisemiseksi.

Mitä voimme asialle tehdä? Meidän olisi syytä oppia valmistamaan kala-aterioita kotimaisista ali-arvostetuista kaloista, kuten mm. hauesta, silakasta, särestä ja lahnasta. Näiden kalojen ruokakäytön lisäämisestä pitäisi järjestää suurempi kampanja.

Muutama muu keskeinen neuvo:

1. vähennä suurten ja lisää pienten merikalojen käyttöä
2. varmistu ettei kala ole uhanalaisten kalojen listalla (kts.lista alla)
3. varmistu, että kala on pyydetty laillisin keinon eli se on MSC-merkitty 
4. vaadi toimia laittoman ja ryöstökalastuksen lopettamiseksi
5. suosi järvikaloja

Uhanalaisia kaloja Suomessa (perustuu WWF:n listaukseen): 

1. Ankerias
2. Meritaimen
3. Saimaan Nieriä
4. Villi Itä-meren lohi

Uhanalaisia kaloja muualla:

1. Haikalat (Sharks)
2. Itämeren läntisen populaation turska (Cod)
3. Merikrotti (Monkfish)
4. Miekkakala (Swordfish)
5. Puna-ahven (Deep water redfish, Ocean perch)
6. Ruijan pallas (Atlantic Halibut)
7. Villi sampi (Sturgeon)
8. Villi taimen (Trout)
9. Tonnikala (Tuna), tonnikalasäilykkeen ostaessani varmistu MSC-merkinnästä)

Lisätietoa

• Marine Stewardship Council
• Ulkolinja: Kalastuksen loppu
• MTV3: Uhanalaiset kalat pois lautaselta
• WWF: Meren herkkuja, kuluttajan kalaopas (sisältää kalojen luokittelun uhanalaisuuden mukaan)

Superruokaa

Tiistai 10.2.2009 - Reijo Laatikainen

Kyselin tällä sivustolla uskovatko sivustoni käyttäjät voimaakkaasti terveydelle myönteisiin ruoka-aineisiin. Yli 80 % vastaajista oli sitä mieltä, että tällaisia superruokia on olemassa.

Ravitsemustiede, ainakin se mitä Suomen yliopistoissa opetetaan, korostaa ruokavalion kokonaisuutta. Se lienee viisasta. Voi kuitenkin kysyä, voisiko joitakin ruokia erityisesti suosimalla päästä selvästi pidemmälle kuin perinteisesti "terveellliseksi ruokavalioksi" kutsutulla ruokavaliolla. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositus piirtää suuria linjoja, mutta ei ota kantaa yksittäisiin ruoka-aineiseen kovinkaan tarkoin.

Ruokavalion merkitys terveydelle on kiistaton. On kuitenkin yhtä kiistatonta, että toiset meistä hyötyvät tietyistä ruoka-aineista enemmän kuin toiset. Esimerkiksi, sellaiset henkilöt joiden suvussa esiintyy paljon osteoporoosia kannattaa suhtautua riittävän D-vitamiinin ja kalsiumin saantiin erityisellä vakavuudella -kalan ja maitotuotteiden riittävä saanti on heille erityisen tärkeää. Samoin ne, joiden suvussa on paljon aikuistyypin diabetesta ja sydäntauteja hyötynevät kalasta, kasviksista ja pähkinöistä enemmän kuin sellaiset, joilla näitä tauteja ei esiinny suvussa.

Voisiko Valtion ravitsemusneuvottelukunta kuvitella lisäävänsä suositukseensa rankinglistan ruoka-aineista joita se pitää erityisen hyödyllisinä terveyden kannalta? Perusteina voisi olla tutkitut, todistetut terveyshyödyt, mahdollisien hyötyjien osuus väestöstä ja toisaalta haittavaikutusten vähyys. Jollakin tavalla ruokavalion terveellisyys asioihin pitäisi pystyä nostamaan uusia näkökulmia ja tuoda esiin asioita, jotka ovat kiinnostavia.

Superruokien vastapainoksi voisi Valtion ravitsemusneuvottekunta kehitellä myös kiellettyjen aineiden listan (tuttu urheilusta). Listaa voisi kutsua myös Dissausruokalistaksi, jotta nuorempikin väestönosa kiinnostuisi asiasta.

Jos minulta kysyttäisiin tällaisia listoja, olisin valmis nimeämään seuraavat ruuat listalle:

Superruuat (-ja juomat)

Kala

Kaakao (sellainen vanhan aikainen tumma kaakao tai tumma suklaa)

Kasvikset (kaikki sopivat)

Pähkinät 

Superuokien syönnissäkin pitää pitää kohtuus. Ainoastaan kasviksia voi mielestäni nautiskella ilman mitään rajaa.

Kiellettyjen aineiden lista

Lakritsi/Salmiakki (nostaa joillakin verenpainetta)

Suola (monia ikäviä vaikutuksia)

Viina (viemässä Suomen kansan turmioon)

Virvoitus- ja energiajuomat (Nuorison hampaat ovat vaarassa, ja vyötärö pullistumassa)

Sokeri ja liika tärkkelys

(Tyydyttynyt rasva, nostaa jossakin määrin veren LDL-pitoisuutta). Tyydyttyneen rasvan olen muuttanut sulkuihin, koska eteenpäin suuntautuneet kohorttitutkimukset ovat osoittaneet , että tyydyttyneen rasvan saannilla ei ole selkeää yhteyttä sydänsairauksiin. Sen sijaan tyydyttyneen rasvan vaihtaminen, ainakin osittain, monityydyttymättömään vähentää sepelvaltimotautiriskiä. Samalla olen lisännyt HYI-listalle sokerin ja liian tärkkelyksen saannin sekä energiajuomat (18.1.2010). 

Lakritsin ja salmiakin glykyrritsiinihappo on joillekin haitallinen verenpaineen kannalta. Toisille sillä ei ole juuri vaikutusta. Suolalla ei ole juuri hyödyllisiä vaikutuksia, ainakaan sellaisina määrinä mitä Suomessa kulutamme.

Ruoka-aineita koskeva tieto karttuu päivittäin ja voi olla, että huomenna olisinkin taas valmis hieman muuttamaan listaani. Uutta tietoa odotellessa voisi vaikka syödä 500 g kasviksia joka päivä, siinä on monille kova tavoite. (Lista päivitetty 18.1.2010)