Salmiakki ja lakritsi, suolaakin pahempaa?

Maanantai 28.6.2010 - Reijo Laatikainen

Soitin eräälle tuttavalle. Hän pyysi kuuntelemaan tarkkaan, oli nimittäin lopettanut juuri verenpainelääkityksen. Ja verenpaineeseen liittyvät jututhan minua tosiaankin kiinnostavat. Hän kertasi tarinansa kutakuin näin. 

Tapaus 1. Salmiakkilakko pyörryttää

"Olimme pari kuukautta sitten mieheni kanssa lomalla Taimaassa kahden viikon ajan. Verenpainelääkkeet olivat mukana, mutta salmiakkia ei tullut mukaan. Niinpä tuli kuin itsestään, kahden viikon tauko salmiakista. Loma sujui aurinkoisissa merkeissä, eikä salmiakkia ollut ihmeemmin ikävä. Suomeen tultuamme päätimme vältellä kaikkia makeisia jonkin aikaa, oli nimittäin tarkoitus hiukan laihtua ja kohentaa kuntoa. Siten myös salmiakkilakko jatkui edelleen lisää reilut kaksi viikkoa. Sitten vointini alkoi kummallisesti heiketä, minua pyörrytti ja jotenkin tunsin itseni hieman sekavaksi."

"Kerran suihkussa oltuani olin sitten lähellä pyörtyä. Mieheni vaati mittaamaan verenpaineen kotimittarilla. Se näytti 80/58 mmHg! Eli puolet siitä mitä paineeni olivat olleet parisen vuotta sitten kun aloitin lääkityksen. Ei ihme, että heikotti. Verenpaineeni oli ollut useimiten n. 140/85 lääkehoidon aikaan ja elimistöni oli siten säädetty hieman korkeammille arvoille vuosien saatossa. Noin alhainen paine sai minut voimaan äärimmäisen huonosti. Tajusimme tällöin, että alhainen verenpaineeni saattoi johtua täydellisestä lakritsi- ja salmiakkilakosta. " 

"Kävin lääkärillä ja päätimme lopettaa verenpainelääkityksen ja jatkaa salmiakki- ja lakritsilakkoa. Tästä tuloksena verenpaineeni on n. 120-130/80 mmHg ilman lääkityksiä. Ja olo mahtava. "

Oheisessa kuvassa eri kotimittarilla otettujen systolisen paineen mittausten keskiarvot kuukausittain. Huomattavaa on, että systolinen paine jäi pysyvästi alhaisemmalle tasolle salmiakin lopettamisen jälkeen kuin lääkityksen aikana, jolloin salmiakki syötiin säännöllisesti, vaikkakin kohtuullisesti.

Tapaus 2. Salmiakki palauttaa normaalin voinnin

Aiemmin tänä keväänä tutustuin erääseen ikäiseeni mieheen. Hän kertoi omasta salmiakkikokemuksestaan kuultuaan taustastani.

Mies oli sairastunut noin vuosi sitten Addisonin tautiin. Addisonin tauti on krooninen lisämunuaista koskeva vakava sairaus, jossa kortisolin erittyminen vähenee tai lopulta lakkaa. Taudin diagnosointi oli viivästynyt kuukausia ja henkilö oli kärsinyt pitkään todella heikosta olosta. Verenpaine oli ollut alhainen, alle 100/70 mmHg jatkuvasti. Koska taudin diagnoosi oli viivästynyt eri syistä johtuen, potilas oli itse huomannut, että reilusti salmiakkia syömällä hän saattoi kohentaa vointiaan. Verenpaineita hän ei ollut mitannut, mutta hän oli havainnut, että salmiakin säännöllinen syönti kohensi oloa huomattavasti ja esti huimailut ja muut sekavat tuntemukset. Lopulta erikoislääkäri teki oikean diagnoosin, ja antoi korvaavan kortisolilääkityksen ja ylenmääräinen salmiakin ahmiminen saattoi jäädä. 

Tapauksien tausta

Molemmilla tapauksien yhteinen nimittäjä on salmiakissa oleva glykyrritsiini. Se estää kortisolin metaboliaa, pilkkotumista aineenvaihduntatuotteikseen. Siten glykyrritsiini lisää elimistön kortisolipitoisuutta (Walker 1994). Tapauksessa 1 kortisolia kertyi liikaa, kun salmiakin glykyrritsiini esti normaalin kortisolin metabolian eli kortisolin poistumisen. Toisessa tapauksessa Addisonin taudin aiheuttamaa kortisolin puutetta voitiin osin korjata sillä, että kortisolin poistumista estettiin salmiakin glykyrritsiinillä. 

Salmiakissa, lakritsissa ja monissa makeisissa sekä purukumeissa käytettävä lakritsiuute sisältää glykyrritsiiniä. Osa ihmisistä on sen vaikutuksille toisia altiimpia. Samalla tavoin kuin on suolaherkkiä on myös lakritsiherkkiä. Jotkut ovat niin herkkiä, että kerran kahdessa viikossa syöty lakritsi tai salmikkiannos riittää pitämään verenpaineen koholla. 

Verenpainetta aktiivisesti hoitavat lääkärit tietävät tämän ja kysyvät potilailtaan jatkuvasti salmiakki- ja lakritsianamanneesin. Suuri osa lääkäreistä ei kuitenkaan ole kovin tietäväinen asiasta, ja luulee erheellisesti, että lakritsiannosten tulee olla erittäin suuria. Talvella uusitussa verenpaineen Käypä Hoito -suosituksessa asia nostetaan esiin entistä voimakkaammin. 

Vahinkoa sikiölle?

Lakritsiuutteen gkykyrritsiinin aiheuttamat haitat ovat luonnollisesti sidoksissa liian kortisolin aiheuttamiin haittoihin. Kortisoli on stressihormoni, ja sitä erittyy erityisesti aamuyöstä ja stressaavissa tilanteissa. Kortisoli saa esimerkiksi ihmisen turpoamaan (keräämään nestettä), lisää ruokahalua, aiheuttaa kuukasvoisuutta, syö lihaksia ja luita sekä aiheuttaa liian alhaista veren kaliumpitoisuutta (hypokalemiaa). Hypokalemian riski on erityisen suuri jos samaan aikaan käyttää diureetti- eli nesteenpoistolääkitystä, esim. sydämenvajaatoimintaan (Hukkanen et al 2009). Vanhukset voivat olla erityisen alttiita hypokalemialle.

Kortisoliaineenvaihduntaan liittyen salmiakin ja lakritsin vaikutuksesta raskauden aikana on viime vuosina julkaistu muutama hälyttävä tutkimus. Suomalainen tutkijaryhmä on julkaissut kolme eri tutkimusta, joissa kaikissa on havaittu raskauden aikana nautitun lakritsin aiheuttaneen ongelmia syntyvälle sikiölle. Vaikka nämä tutkimukset ovat ei-satunnaistettuja tutkimuksia on niiden tulokset huolestuttavia. Jo kohtuullinen viikottainen, ja varsinkin runsas, salmiakin tai lakritsin kulutus voi: 

1. Suurentaa ennenaikaisen synnytyksen riskiä (Strandberg et al. 2002)
2. Lisätä syntyneen lapsen käytösoireita (ADHD -tyyppistä oireistoa)  (Räikkönen et al 2009)
3. Altistaa lapset jatkuvalle liian suurelle peruskortisolin eritykselle (Räikkönen et al. 2010)

Vaikka edellä mainitut lapsia koskevat aineistot ovat lähinnä retrospektiivisiä väestötutkimuksia, ne antavat riittävästi syytä välttää lakritsia ja salmiakkia raskauden aikana samalla tavoin kuin energiajuomia kofeiinin vuoksi. Energiajuomissa on varoitus raskaudenaikaisesta kofeiinialtistuksesta, mutta lakritsi- ja salmiakkivalmisteissa ei mainita glykyrritsiinistä.

Muita haittoja

Glykyrritsiinillä on osoitettu olevan vaikutuksia myös lääkeaineiden metaboliassa keskeiseen entsyymiin CYP3A4:ään. CYP3A4 indusoituu glykyrritsiinin vaikutuksesta (Tu et al. 2010). Siten runsas salmiakin syönti saattaa kiihdyttää tämän entsyymin lääkeaineita metaboloivaa vaikutusta, ja tehdä ko. lääkeaineita tehottomiksi. Vaikutus on jo todistettu omepratsolin kohdalta (Tu et al 2010).

Mieshenkilöitä saattaa kiinnostaa fakta, että glykyrritsiini saattaa vähentää neljänneksellä tai jopa puolittaa testosteronipitoisuudet veressä (Armanini et al. 2002). Tämä vaikutus on myös havaittavissa naisilla (Armanini et al. 2004)

Osa salmiakin haitoista, varsinkin vatsavaivat,  voivat liittyä salmiakin ammoniumkloridiin. Se on suurina pitoisuuksina myrkyllinen ja aiheuttaa ilmeisesti päänäsärkyä, oksentelua ja pahoinvointia jo pienempinä pitoisuuksina. Näitä ei ole kuitenkaan lääketieteellisissä tutkimuksissa dokumentoitu kunnolla.

Ei niin pahaa, ettei jotakin hyvääkin

Kyllä lakritsilla ja salmiakilla on myös terveyshyötyjä, ainakin teoriassa. Niihin kuuluvat esim. viruksien kasvua hillitsevät vaikutukset, rasvamassan vähentäminen, syöpäsolujen kasvun hidastuminen sekä mahan limakalvon suojaaminen. Koska haitat ovat ilmeisesti hyötyjä suuremmat, näiden asioiden tutkiminen ei ole kuitenkaan merkittävästi edistynyt. Suurin osa tutkimuksista on jäänyt koeputki- ja -eläintasolle.

Lista lakritsiuutetta ja glykyrritsiinihappoa sisältävistä nautittavista aineista

Glykyrritsiiniä ei tarvitse ilmoitta elintarvikeissa. Siten sen jäljille pääsee, kun etsii tuoteselosteista lakritsiuutetta. Lakritsiuutetta käytetään erittäin laajasti makeisteollisuudessa. Seuraavat tuotteet sisältävät sitä.

• Salmiakki
• Lakritsi
• Lakritsi- tai salmiakkijäätelö
• Lakritsilla tai salmiakilla maustettu (yrtti)tee (usein nimellä Oriental)
• Salmiakkivodka
• Ouzo
• Pastis ja muut anisalkoholit
• Salmiakilla maustettu purukumi
• Salmiakilla maustettu nuuska
• Tervapastillit
• Kurkkupastillit (tarkista onko tuoteselosteessa lakritsiuutetta)
• Hedelmäkarkit (tarkista onko tuoteselosteessa lakritsiuutetta)

• Rohdos- ja luontaistuotteet (tarkista onko tuoteselosteessa lakritsiuutetta tai -juurta)

Terveydenhuollon ammattilainen, tee lakritsiuuteanamneesi!

Terveydenhuollon toimijoiden tulisi tuntea lakritsin terveyshaitat entistä paremmin. Yhteisvaikutukset lääkkeiden, erityisesti diureettien, sekä CYP3A4:n kautta metaboloituvien lääkkeiden kanssa vahvistavat edelleen käsitystä, että lakritsi ei ole hyväksi sydän- ja verisuonivaivoista kärsiville. Lisäksi varhaiset suomalaisten tutkijoiden tulokset lakritsiuutteen vaikutuksista syntyvään lapseen antavat aihetta vakavalle pohdinnalle.

Raskaanaolevia hoitavien ja sydänterveyden puolesta puhuvien olisi syytä tiedostaa lakritsiuutteen merkitys ja kertoa siitä selväsanaisesti potilaille. Kun yksilöllinen vaste glykyrritsiinille on niin erilainen, mitään sopivaa turvalllista annosta ei voida määrittää. Parasta lienee lakritsin välttäminen raskauden ja sydän- verisuonitautien yhteydessä!

Lisätietoa salmiakista ja lakritsista aiemmista uutistani ja blogikirjoituksistani.

EFSA-mainoksia ei näy

Keskiviikko 5.5.2010 - Reijo Laatikainen

EFSA-tietoa myös lääkäreille

Aiemmin blogissani näytin esimerkin, miten Euroopan elintarvikeviranomaisen EFSA:n käyttöön ottama terveysväittämien hyväksymisprosessi voi siirtyä käytäntöön elintarvikkeiden mainonnassa. 

Yllä olevassa kuvassa (ja alla vastaavassa suuremmassa) on saman tuotteen ilmoitus kuluttajamediassa ja lääkärimediassa. Lääkäreille suunnatussa mainonnassa mainitaan EFSA ja lupamenettely. Itse asiassa koko mainosteksti lääkärimediassa keskittyy selittämään suurta tutkimusten määrää, ja EFSA:n antamaa hyväksyntää. 

Rohkenen kuitenkin epäillä, tietävätkö lääkärit mikä on EFSA ja miten elintarvikkeiden terveysväittämien esitarkastus on järjestetty. Pyrkimys on kuitenkin selvä, otetaan irti EFSA:n hyväksynnästä se mitä voi saada. Tämä on hyvä suuntaus, mutta missä on muiden markkinoijien vastaavat toimenpiteet?

Mitä muut yritykset tekevät?

Tämä ilmoitussarja onkin ainoa, jonka olen toistaiseksi huomannut viittaavan EFSA:n käytäntöihin. Ensimmäisenä asiaa esille tuova yritys joutuu olemaan pioneeri ja testaamaan miten viestit menevät läpi. Auttaako EFSA:n menettelyyn viittaaminen kysynnän lisäämisessä? Kilpailijat seurannevat kieli keskellä suuta mitä tapahtuu, liittyäkö "EFSA-joukkoon" vai jatkammeko entisillä linjoilla. Kaikilla ei toki ole mahdollisuutta liittyä "EFSA-joukkoon", koska vain harvat terveysväittämät on hyväksytty EFSA:ssa. Pörssianalyytikot ja sijoittajat arvostavat kuitenkin EFSA:n hyväksynnän korkealle, ja ennakoivat hyväksytyn EFSA:n terveysväittämän lisäävän kysyntää. Tosin hiljattain julkaistu pohjoismainen kuluttajatutkimus kyseenalaistaa terveysväittämien hyötyä. 

Danone panostaa huomattavasti omien terveysvaikutteisten hapanmaitotuotteiden markkinointiin sekä kuluttajille että terveydenhuollon ammattilaisille. Parisen viikkoa sitten Danone ilmoitti vetävänsä hakemuksiaan pois EFSA:n prosesseista ja poistavansa joitakin väitteitä eurooppalaisesta mainonnasta. Olisiko kyse ollut kumarruksesta EFSA:n suuntaan, toivottomuudesta EFSA:n prosessien suhteen, vai oppiläksy siitä, mitä USA:ssa tapahtui? Maaliskuussa 2010 yritys joutui väittämien kanssa hankaluuksiin USA:ssa. Muut toimijat, kuten suomalaiset elintarvikejätit ja ravintolisien markkinoijat sen sijaan katselevat kehitystä sivusta, vai pitäisikö sanoa verhojen takaa.

Esimerkki väitteestä joka ei mennyt heittämällä läpi

Eräs D-vitamiini-kalsium -ravintolisää markkinoiva yritys haki EFSA:n hyväksyntää väitteelle "kalsium-D-vitamiini -valmiste vähentää osteoporoottisia murtumia vaihdevuodet ohittaneilla naisilla". EFSA kävi läpi hakijan liittämät tieteelliset tutkimukset, ja totesi, että on pitävästi osoitettu, että D-vitamiinin ja kalsiumin riittävä saanti estää luun mineraalitiheyden vähentymisen, mutta yksiselitteisesti ei ole osoitettu, että postmenopausaalisten naisten (ja muutoin terveiden) murtumia voidaan vähentää D-vitamiini-kalsium -yhdistelmällä. Siten "parantaa luun tiheyttä ja estää murtumia" ei mennyt läpi. EFSA kuitenkin hyväksyi käytettäväksi väittämäksi: "Kalsium ja D-vitamiini voivat estää luun mineraalitiheyden vähenemistä. Alhainen luun mineraalitiheys on osteoporoottisen murtuman riskitekijä.". Linja vaikuttaa siis tiukalta, vaikka hakija saikin väitteelleen osittaisen tuen. On tosin selvää, että hyväksytystä litaniasta puuttuu markkinointikampanjan kannalta oleellinen terävyys ja selkeys. 

Suomalainen Evira pysyttele taustalla

Suomalainen elintarvikeviranomainen Evira on selvästi ottanut asiassa passiivisen linjan. Laitoksen kotisivuilla ei ole julkaistu yhtään tiedotetta EFSA:n hyväksyntäprosessista tai siihen liittyvistä asioista sen jälkeen, kun siirtymäajat olivat ohi helmikuussa 2010 ja asetus astui täysimääräisesti voimaan. Eikä suomalainen mediakaan ole asiaa pitänyt esillä,  Aamulehti on harvoja poikkeuksia. EFSA:n prosessit etenevät edelleen, mutta miten laajasti asiaan reagoidaan elintarviketeollisuudessa ja miten paljon tästä lopulta on käytännön hyötyä kuluttajalle, selviää vasta kuukausien tai vuosien kuluttua. 

Kuluttajavirasto sen sijaan terästi otettaan ja  kielsi elintarvikkeita markkinoivia yrityksiä harhaanjohtamisesta ekologisilla väittämillä. Kuluttajavirasto on huomannut, että kansakunta vihertää, paras kitkeä ylilyönnit ennen kuin on myöhäistä.

Lisätietoa EFSA:n terveysväittämiin liittyvästä uudistuksesta aiemmista blogeistani.NutriSciences -blogin Mark Tallon seuraa EFSA:n väittämiin liittyviä tapahtumia omassa blogissaan.

Kuva. Becel pro activ ilmoittelua. Ympyröillä numeroiduissa kohdissa kerrotaan tutkimuksista. EFSA:n hyväksynnästä kerrotaan seikkaperäisesti valkoisen ympyrän kaksi kohdalla.

Uuden ajan elintarvikemainos

Maanantai 12.4.2010 - Reijo Laatikainen

Elintarvikkeiden ja ravintolisien mainontaa ja markkinointia valvovat Suomessa Evira (Elintarvikevirasto) ja kuntien terveystarkastajat.  Evira ja sen "emo" EFSA (European Food and Safety Authority) ovat ottaneet käyttöön ravitsemus- ja terveysväittämien uuden esihyväksyntäjärjestelmän. Sen tarkoituksesta ja yksityiskohdista aiemmissa blogi-kirjoituksissani. 

Ensimmäinen "EFSA-mainos"?

Yllä oleva ilmoitus on omaan havaintopiiriini jäänyt ensimmäinen ilmoitus, jossa markkinoidaan tuotetta (Becel pro activ) sillä, että tuotteen sisältämät ainesosat on havaittu terveyttä edistäviksi kriittisessä tieteellisessä arvioinnissa ja ne ovat siten Euroopan komission (EFSA:n) hyväksymiä. Ilmoitukseen numeroimani kolme kohtaa kertovat EFSA:n hyväksymistä terveysväittämistä. EFSA:a ei mainita ehkä siksi, että kuluttajat eivät tunnista EFSA -sanaa, eikä se siten herätä uskottavuutta. Sen vuoksi on tehokkaampaa käyttää tuttuja sanoja kuten Euroopan komissio. 

Onko yrityksillä velvollisuus toimia näin? 

Onko Becel Pro Activ oikeilla linjoilla? Mielestäni on. Itseasiassa näin juuri pitää tehdä. Jos tuote on hyvin tutkittu, ja sen vaikutukset terveyteen ja ravitsemukseen on osoitettu riittävän hyvin, asia pitää tuoda selvästi esille. Näin kuluttajakin tietää, että viranomainen on asiaa seulonut ja havainnut markkinoijan olevan ainakin suuressa määrin oikeassa väitteissään. 

Onko esihyväksyntäsysteemi liian ankara elintarvikkeille? Eikö kaikilla ole oikeus kuitenkin markkinoida elintarvikkeitaan niinkuin ennenkin? Yrityksien oikeuksia ja vastuita on pohtinut hiljattain Seth Godin, joka on amerikkalainen markkinoinnin guru, ja jonka blogi on rankattu maailman parhaaksi markkinoinnin blogiksi.

Godin kirjoittaa omassa blogissaan lyhyesti ja ytimekkäästi niinkuin hänellä on tapana. Godinin pointti on, että yrityksen  ei kannata  kapinoida jokaista uutta systeemiä tai kieltoa vastaan (esim. limuveroa vastaan Amerikassa) ja olla kailottamassa oikeuksiaan vapaasta kaupasta (tai jostain muusta verukkeesta). Fiksumpaa on reagoida ajoissa, ja kääntää asia niinpäin, että  yrityksellä on vastuu ja velvollisuus palvella yhteisöjä ja yksilöitä. Yrityksien oikeudet hoituvat siinä sivussa, vähän niinkuin itsestään. You're responsible to your community, to your customers, to your employees and to your art. Serve them and the rights thing tends to take care of itself. Jos liika limun juonti aiheuttaa ongelmia, ja siten varten säädetään limuvero, mitä tuota ihmettelemään ja huutamaan liian holhoamisen sekä oikeuksien perään. Tärkeämpää on toimia ajoissa, ja innovoida, kehittää tuotteita, jotka palvelevat kuluttajia uudella tavalla. 

Parasta tässä on se, että vastuullisuus on myös markkinoijan (kilpailu)etu, kuten markkinoinnin guru Godin toteaa: It seems, though, that organizations and individuals that focus more on their responsibilities and less on their rights tend to outperform. Veikkaan, Godinia peesaten, että ne markkinoijat jotka sopeutuvat nykyiseen EFSA:n säätämään vaatimukseen nopeimmin pärjäävät kilpailijoitaan paremmin tulevaisuudessa. Ja nimenomaan siksi, että he joutuvat kehittämään tuotteita, jotka todella läpäisevät seulan ja siten saavat tuntuvan etumatkan kilpailijoihinsa. Sitä on nykyaikainen markkinointi, tuotekehitystä loppukäyttäjän parhaaksi. 

Mitä suomalaiset tekevät?

Miten väitämien käyttöön on sitten reagoineet kotimaiset suuret toimijat, kuten Valio tai Raisio? Olen pyrkinyt seuraamaan mm. Valion Evolus ja Gefilus sekä Raision Benecol -tuotteiden markkinointia viime viikkoina. En ole vielä havainnut, että Euroopan viranomaisten, siis EFSA:n  hyväksymiin, olisi viitattu millään tavalla. Väittämiä mainnonassa kyllä esiintyy, mutta kuluttaja ei tiedä onko niitä hyväksytty vai ei. Eikö haaviini vain ole sattunut ko. yritysten uusia ilmoituksia, eikö toivotut väittämät ole menneet läpi, vai eikö ko. yritykset pidä EFSA:n hyväksyntää riittävänä argumenttina? Vaihtoehtoja on monia.

Jos havaitset ilmoituksen, jossa uuteen Euroopan unionin terveysväittämien hyväksyntään viitataan, vinkkaa asiasta minulle. Postitan kuvan ilmoituksesta ja julkaisen tälle kirjoitukselle jatkoa. Kaikki yritykset jotka tälla tavalla palvelevat kuluttajaa ovat ansainneet huomionsa. 

Kalakannat ehtyvät ja kysyntä lisääntyy

Perjantai 5.3.2010 - Reijo Laatikainen

Kala on hyväksi sydämelle, muistille, luille, mielelle, tulehduksellisille sairauksille, sikiön aivojen kehitykselle... Niinpä, kalalla on runsaasti terveyshyötyjä. Riskejäkin kalan käytöön saattaa liittyä, mutta niiden on katsottu lähes poikkeuksetta olevan pieniä verrattuna saavutettuihin hyötyihin (ne joita kiinnostaa punnittu puhe hyödyistä ja riskeistä voivat lukea esim. Mozaffarian et al. 2006 katsauksen) 

Kalan kulutus lisääntyy voimakkaasti maailman laajuisesti. Kalan terveyshyödyt, parantunut saatavuus, ryöstökalastus ja tehokkaat kylmäkuljetukset maailman ympäri ovat merkittäviä tekijöitä kalan kulutuksen lisääntymiselle. Tieysti vaurastuminen ja ehkäpä myös se, että kala- ja äyriäisruuat ovat trendikkäitä vaikuttaa osaltaan kysynnän kasvuun. Kalan syönnistä kieltäytyminen saattaa aiheuttaa pöytäseurueessa kulmakarvojen kohottelua -ellei kiirehdi sanomaan kärsivänsä kala-allergiasta. 

Kalakannat ovat kuitenkin ehtymässä uhkaavasti. Useat peto- ja suurikokoidet kalat ovat uhanalaisia. TV1:n Ulkolinja raportoi torstaina 4.3.2010 kalakantojen romahtamisesta. Ohjelma on nähtävissä Ylen Areenassa 30 päivän ajan. Yksi suurimpia syitä on ryöstökalastukseen liittyvä ahneus ja piittamattomuus. Erityisesti pohjatroolilla kalastaminen saa suurta hävistystä aikaan. Pohjatrooli kyntää merenpohjassa kaapaten mukaansa paitsi kaloja myös kasvillisuutta ja äyriäisiä. Pohjatroolaus köyhdyttää merenpohjan pitkäaikaisesti ellei pysyvästi. Uhkana on, että meret täyttyvät meduusoista, madoista ja levästä -ja tyhjenevät kaloista. 

CBS-uutistoimiston nettiuutisen mukaan valtamerien kala loppuu 2048. Saman uutisen mukaan 29 % kalalajeista on sellaisia joiden saaliit ovat vähentyneet enemmän kuin 90 % . Guardian -lehden mukaan usean kalalajin kannoista yli 90 % on menetetty.Yksi uhanalaisimmista kalalajeista on tonnikala. Jos nykyinen tahti jatkuu niin sinievätonnikala on hävinnyt kahden vuoden sisällä täysin, toteaa World Wildlife Fund (WWF). 

Tanskalaisen puolueettoman, ennustuksiltaan optimistisemman, vesien tutkimuslaitoksen DHI:n  mukaan kalan kysyntä on kasvanut kolminkertaiseksi 1970 -luvulta. Sen ennustetaan kasvavan vuoteen 2030 mennessä n. 50 %. Kalasaalit ovat puolestaan DHI:n mukaan pysyneet ennallaan n. 10 vuoden ajan. Kulutuksen kasvu on katettu kalan kasvatuksella. Kalan kasvatuksen tuottaman kalamäärän pitäisi ennustuksen mukaan ylittää kalasaaliiden määrän n. vuonna 2020. DHI:n kotisivuilla oleva kuva kertoo havainnollisesti tilanteesta. DHI taitaa siis todellakin edustaa optimistista linjaa kalan riittävyyden arvioinnissa.

Ulkolinjan raportin mukaan kalankasvatus on ongelmallista, sillä kalan viljelyyn tarvitaan kalarehua. Kalarehun tuottaminen pienistä kaloista tuhoaa enemmän kuin pystyy tuottamaan isojen kalojen kasvuna. Yhden lohikilon kasvattamiseen tarvitaan 4-5 kiloa sardelleja tai muuta pientä kalaa. Pienkalakin uhkaa ehtyä merestä, kun pyritään kattamaan voimakkaasti lisääntyvän kalankasvatuksen tarpeet. 

Asialla on myös valoisa puoli. Kehityksen kelkka on käännettävissä suhteellisen nopeasti, ehkä jopa 10-15 vuodessa jos halutaan. Rauhoutettuja merialueita on maailmassa n. 1 % ja niillä kalakannat ovat lähteneet runsaaseen kasvuun. Tärkeää on siis lisätä rauhoitettujen merialueiden määrää, lopettaa ryöstökalastus, vaatia tiukempia kalastuskiintiöitä ja säästää uhanalaiset lajit kalastamiselta. Nopeilla ja riittävän voimakkailla toimenpiteillä voimme välttyä merikalakantojen ehtymiseltä. Kysymys kuuluu onko meillä siihen riittävästi tahtoa? 

Uhkana on, että 1950 -luvulla alkanut teollinen kalastus tyhjentää meret kalasta vuoteen 2050 mennessä. Tämä olisi äärimmäisen surullista ja katastrofi. Meidän aika toimia tuhon ehkäisemiseksi.

Mitä voimme asialle tehdä? Meidän olisi syytä oppia valmistamaan kala-aterioita kotimaisista ali-arvostetuista kaloista, kuten mm. hauesta, silakasta, särestä ja lahnasta. Näiden kalojen ruokakäytön lisäämisestä pitäisi järjestää suurempi kampanja.

Muutama muu keskeinen neuvo:

1. vähennä suurten ja lisää pienten merikalojen käyttöä
2. varmistu ettei kala ole uhanalaisten kalojen listalla (kts.lista alla)
3. varmistu, että kala on pyydetty laillisin keinon eli se on MSC-merkitty 
4. vaadi toimia laittoman ja ryöstökalastuksen lopettamiseksi
5. suosi järvikaloja

Uhanalaisia kaloja Suomessa (perustuu WWF:n listaukseen): 

1. Ankerias
2. Meritaimen
3. Saimaan Nieriä
4. Villi Itä-meren lohi

Uhanalaisia kaloja muualla:

1. Haikalat (Sharks)
2. Itämeren läntisen populaation turska (Cod)
3. Merikrotti (Monkfish)
4. Miekkakala (Swordfish)
5. Puna-ahven (Deep water redfish, Ocean perch)
6. Ruijan pallas (Atlantic Halibut)
7. Villi sampi (Sturgeon)
8. Villi taimen (Trout)
9. Tonnikala (Tuna), tonnikalasäilykkeen ostaessani varmistu MSC-merkinnästä)

Lisätietoa

• Marine Stewardship Council
• Ulkolinja: Kalastuksen loppu
• MTV3: Uhanalaiset kalat pois lautaselta
• WWF: Meren herkkuja, kuluttajan kalaopas (sisältää kalojen luokittelun uhanalaisuuden mukaan)

Ksylitoliviikko

Torstai 11.2.2010 - Reijo Laatikainen

Ksylitoli tunnetaan tehokkaana aseena hampaiden reikiintymistä vastaan. Jopa EFSA on hyväksynyt ksylitolille väittämän "vähentää hampaiden reikiintymisen riskiä". Onko ksylitolia muutoin aihetta juhlia tällä viikolla? 

Ksylitolin runsas käyttö (n. 8-10 g viiteen annokseen jaettuna) on vähentänyt pikkulasten korvatulehduksia n. 40 % (Uhari et al 2000). Putkitettujen lasten korvatulehdukset eivät esty samassa määrin. 

Sekä korvatulehdusten että hampaiden reikiintymisen osalta ksylitolin teho selittyy sillä, että estää patogeenisten bakteerien kasvua. Patogeenit eivät voi suussa ja hengitysteissä käyttää ksylitolia ravintonaan, vaan ksylitoli vahingoittaa niitä. 

Ksylitoli imeytyy puuttellisesti. Se ja muut sokerialkoholit ovat puolestaan maha-suolikanavan bakteerien herkkua. Ne pystyvät fermentoimaan ksylitolia, samalla syntyy kaasuja. Imeytymätän ksylitoli vetää suoleen myös nestettä, ja yhdessä nämä vaikutukset saavat aikaan laksatiivisen vaikutuksen. Ihmettelen hiukan, miksi ksylitolilla ei ole tehty juurikaan ummetuksen hoitotutkimuksia. Ksylitoli on ilmeisen turvallinen ja tasaisesti päivää kohden kulutettuna siitä saattaisi olla apua ummetuksessa. Moni saattaisi välttää apteekkireissun nauttimalla ksylitolipastillia -ja hampaatkin tulisi hoidettua samalla. Kovin suuria annoksia lienee paras välttää (>30 g), koska ne aiheuttavat erittäin todennäköisesti ripulia.

Ksylitoli saattaa olla prebiootti, eli auttaa kehon normaalin, terveyttä edistävän bakteerifloran kasvua (Tomasik et al. 2003). Tässä suhteessa ksylitolia on tutkittu vielä vähän, tosin suomalaiset ovat tässäkin uranuurtajia (Mäkeläinen et al. 2007). 

Ksylitoli on viikkonsa ansainnut. Samalla kunniamaininta Turkuun, josta kaikki lähti liikkeelle 1970-luvulla. Toivomme lisää samankaltaisia suomalaisia menestystarinoita. 

Lisätietoa Wikipedia 

Siirtymä on ohi terveysväittämien maailmassa

Tiistai 2.2.2010 - Reijo Laatikainen

EFSA (European Food Safety Authority) ja sen suomalainen sisarjärjestö Evira (Elintarviketurvallisuusvirasto) ovat aiemmin ilmoittaneet, että 31.1.2010 oli päättyvä elintarvikkeita markkinoivien yritysten siirtymäaika ravitsemus-, terveys- ja lääkkeellisten väittämien käytön osalta. Tämä tarkoittaa, että tästä eteenpäin EU:n alueella saa käyttää terveysväittämiä elintarvikkeiden markkinoisissa, siis myös ravintolisien ja luontaistuotteiden markkinoinnissa, vain jos väittämillä on EFSA:n etukäteishyväksyntä. Hyväksyntäprosessin tarkoitus on helpottaa kuluttajia arvioimaan onko väitetyillä terveyshyödyillä todenperää. Prosessin aikana terveysväittämän takana oleva tieteellinen näyttö punnitaan huolellisesti. 

EFSA:n hyväksymiä väitteitä voi tutkia EFSA:n ylläpitämästä tietokannasta. Nopea silmäys internetissä toimivien ravintolisiä markkinoivien yritysten kotisivuille osoittaa, että terveysväittämiä ei oltu karsittu eiliseen mennessä, ainakaan laajmittaisesti. Mutta joukkoon mahtunee niitäkin, jotka ovat siivonneet väittämien käyttöä. Hatun nosto niille! 

Suuret elintarvikeyritykset, kuten Valio ja Arla,  ovat hakeneet EFSA:sta hyväksyntää toivomilleen terveysväittämille. Moni hakemus on hylätty, mutta osa on myös hyväksytty. Suurten yritysten etiikka ei antane periksi käyttää tästä edes liioiteltuja väitteitä, mikä on puolestaan eduksi kuluttajalle. Mutta miten on pienten ravintolisien, esim. laihdutusvalmisteita, markkinoivien yritysten laita? Osa ei ehkä tunne koko säädöstä, osa ei välitä. Kyse on myös siitä, mitä kilpailijat tekevät samalla toimialalla. Jos yksi yritys muuttaa toimintaansa lain mukaiseksi, ja muut eivät, koituu siitä kilpailutilanteessa haittaa lakia noudattavalle. Kyseessä on tavallaan pattitilanne, koska koko säädös ja systeemi tunnetaan huonosti kansalaisten keskuudessa ja julkista painetta muuttaa kaikkien toimijoiden käyttäytymistä ei käytännössä ole, eikä julkinen tai alan sisäinen valvonta toimi. 

Evira ja EFSA eivät ole tähän päivään mennessä päivittäneet vielä internetsivustoilleen kattavaa listaa hyväksytyistä terveysväittämistä. Toivottavasti sellainen ilmestyy pian. Toivottavasti listasta saisi kuvan millaisille tuotteille ylipäätään on olemassa EFSA:n hyväksyntä ja mitä terveysvaikutusta väittämä koskee. Koko terveysväittämä uudistus on monimutkainen, ja sen valvonta järjestämättä. Ajatus uudistuksen taustalla oli hyvä, mutta miten toimii sen soveltaminen käytännössä? Aika näyttää. 

Tästä monimutkaisesta uudistuksesta lisää aiemmassa blogikirjoituksessani. 

Katso myös Juuso Reinikaisen blogi. 

Makeutusaineet ja terveys

Sunnuntai 15.11.2009 - Reijo Laatikainen

Tämän kirjoituksen pointti: Käytä kaikkia makeutusaineita kohtuudella.

Keinomaketusaineiden turvallisuudesta keskustellaan nettipalstoilla. Lisäaineet ja keinotekoiset makeutusaineet joutuvat helposti mediankin hampaisiin. Tulos on, että monet terveydenhuollon ammattilaiset joutuvat uuskäännyttämään sokerilimuihin ja -mehuihin takaisin siirtyneitä henkilöitä. Kohu-uutiset vailla perustaa vievät lisätyn sokerinkulutuksen tielle. Se tie johtaa väärään suntaan.

Keinomakeutusaineet

Keinomaketutusaineilla tarkoitetaan usein kalorittomia makeuttajia. Niiden makeus on satoja tai tuhansia kertoja suurempi kuin verrokkina pidetyn sokerin.  Sakariini, syklamaatti, asesulfaami K, neohesperidiini ja taumatiini ovat energiattomia makeutusaineita. Aspartaami on fenylalaniinin ja aspirgiinihapon eli aminohappojen yhdistelmä. Näitä aminohappoja saamme myös tavallisesta ruuasta. Keinomakeuttajia käytetään runsaasti makeisten, limonadien, mehujen ja jogurttien makeuttajina, nimenomaan ”kevyt” -tuotteissa.

Keinomakeutusaineille on määritelty turvallinen saanti, joka perustuu ADI -arvoon. Keinomakeutusaineiden ADI-arvot eivät ylity helposti. Jos päivittäin syö useamman kevytjogurtin, juo pari litraa kevyt-limsaa ja laittaa vielä sokerittomia makeisia kyytipojaksi saatetaan lähestyä suurinta sallittua saantisuositusta. Syklamaattia ja sakariinia ei suositella raskaana oleville tai imettäville naisille, tämän suosituksen perusta on hieman epäselvä.

Synnynnäistä fenylketonuriaa (PKU) sairastavat henkilöt ei pysty hajottamaan fenyylialaniinia, joten heidän on vältettävä aspartaamia sisältäviä elintarvikkeita. Aspartaami metaboloituu fenylalaniiksi. Nämä elintarvikkeet on siksi merkittävä tiedolla ”Sisältää fenyylialaniinin lähteen”. Muille kuluttajille tällä ilmoituksella ei ole merkitystä.

Muutoin keinotekoisilla makeutusaineilla tekemäni kirjallisuuskatsaus ei tuonut esiin ilmeisiä haittoja. Eräs katsausartikkeli esitti, että migreeniä sairastavilla keinomakeutusaineet voivat lisätä kohtauksen riskiä lievästi.

Ainoa kohtuukäyttöön liittyvä suuremman mittakaavan ongelma saattaa olla säännölliseen käyttöön liittyvä lisääntyvä makeiden ruokien haluttavuus, varsinkin jos keinomaketusaineita käytetään välipalan omaisesti ilman välitöntä ruokailua. Makeaksi maustetun ruuan syönti siis lisää makean syöntiä edelleen, vaikka kyse olisi keinomakeutusaineesta. Samanlainen vaikutus on myös sokerilla.

Toisaalta, ei ole olemassa vakuuttavaa todistusaineistoa, jonka mukaan keinomakeutusaineet auttaisivat painonhallinnassa oleellisesti. Joissakin tutkimuksissa sokerijuomien korvaaminen keinotekoisesti makeutetuilla on johtanut lievään painon laskuun, mutta väestötasolla tätä tulosta ei ole voitu vahvistaa.

Ylivilkkaus, ADHD tai levottomuus ei ole ollut yhteydessä keinotekoisiin makeutusaineisiin, mutta kylläkin kofeiini- ja sokeripitoisiin juomiin (esim. kola-juomiin).

Maissisiirappi

Maissisiirappi on erittäin yleinen sokerin korvike USA:ssa. Maissisiirapissa fruktoosin osuutta on lisätty keinotekoisesti suhteessa glukoosiin, jolloin siitä tulee makeampaa kuin sokerista. Liika keinotekoisen fruktoosin saanti saattaa johtaa epäsuotuisiin vaikutuksiin. Tällaisia ovat mm. kohonnut verenpaine, lihavuus ja munuaissairaudet. Tosin maissisiirapin merkityksestä lihavuuden, munuaissairauksien ja diabeteksen syntyy kiistellään edelleen tiedepiireissä.

Onneksi maissisiirappi on meillä harvinaisuus. Maissisiirappiin liittyvät haitat uutisoidaan mediassa välillä leväperäisesti siten, että koko keinomakeutusaineiden ryhmä joutuu huonoon valoon. Jos uutinen koskee maissisiirappia, niin suomalaisille sillä ei ole juuri merkitystä.

Sokerialkoholit

Makeutusaineet sorbitoli, mannitoli, ksylitoli, isomalti, laktitoli ja maltitoli eivät ole sokereita vaan sokerialkoholeja, joita kutsutaan myös polyoleiksi. Ne sisältävät energiaa kuten tavallinen sokeri, mutta ne imeytyvät sitä hitaammin ja epätäydellisemmin. Niillä onkin alhainen glykeeminen indeksi. Näiden tekijöiden vuoksi esim. diabeetikoille tarkoitettuja suklaita ja leivonnaisia on perinteisesti makeutettu sorbitolilla.

Epätäydellinen imeytyminen voi vuorostaan aiheuttaa ripulia, ilmavaivoja, vatsan murinaa, turvotusta ja vatsakipua. Etenkin suuri määrä mannitolia, laktitolia ja sorbitolia ja jossain määrin maltitolia ja ksylitolia saattaa siksi vaikuttaa laksatiivisesti. Sokerialkoholit on arvioitu niin turvallisiksi, ettei niille ole asetettu käyttömäärärajoituksia eikä niille ole määritelty ADI-arvoa. Suun bakteerit eivät pysty käyttämään sokerialkoholeja ravinnokseen. Siksi sokerialkoholit ovat hammasystävällisiä.

Sokeri

Sokeri ei ole keinomakeutusaine. Sokeri on ruokavaliomme todellinen ongelma. On olemassa tutkimusaineistoa, joka osoittaa, että juomien sokerina nautitut kalorit tulevat normaalin energian saannin päälle. Täten limonaadien ja mehujen sokeri aiheuttavat lihomista. Sokerissa ei ole lainkaan suojaravintoaineita ja se nostaa veren sokeria nopeasti, ja aiheuttaa siten vahvan insuliinivasteen. Suomalainen tutkimus (Montonen et al 2007) osoitti, että aikuistyypin diabeteksen riski lähes kaksinkertaistuu runsaasti sokeria käyttävillä. 

Sokeroidut juomat, erityisesti kofeiinia sisältävät, saattavat aiheuttaa levottomuutta ja yliaktiivisuutta lapsissa ja nuorissa. Keinotekoisista makeutusaineista ei ole samankaltaista näyttöä.

Suomalaiset viranomaiset ovat amerikkalaisten tavoin suunnittelemassa sokeriveroa sokerinkäytön hillitsemiseksi.

Lopuksi

Ihmisellä on luontainen mieltymys makeaan. Sen hallitseminen on monille ongelma. Erityisen ongelmallista on suuri sokerin kulutus. Keinotekoisilla makeutusaineilla (kalorittomat) ei ole erityisiä terveyshyötyjä, jos ei juuri haittojakaan.

Ihmiskokeissa ei ole saatu näyttöä syövän ja keinomakeutusaineiden välisestä yhteydestä. Keinotekoisia makeutusaineita ei voi pitää syyllisenä lihavuusepidemiaan eikä syöpäilmaantuvuuteenkaan. Sokeripitoiset juomat lisäävät lihavuuden ja aikuistyypin riskiä, keinotekoisista makeutusaineista tällaista näyttöä ei ole.

Makeuttajien käyttöä miettiessä kannattaa myös aina muistaa sokerin merkitys hampaiden reikiintymiselle. Keinotekoiset makeutusaineet eivät rasita hampaistoa. Ksylitoli ja jotkut muut sokerialkoholit jopa suojaavat hampaita, sokeri aiheuttaa kariesta.

Lisää makeutusaineista.

Eviran lisäaineopas, keinomakeutusaineet alkaen s. 39.

Elintarviketeollisuus vastustaa sokeriveroa

Jyrki Katainen: Sokeriverosta Financial Times -lehdelle

Kiinnostuitko muista blogikirjoituksistani? Klikkaa tästä

Kirjallisuutta

Bosetti et al 2009. Keinomakeutusaineet eivät aiheuta syöpää kohorttitutkimus Italiasta

Brownell et al. 2009. Katsausartikkeli. Sokerin aiheuttamat kansanterveydelliset haita ja taloudelliset menetykset. Kattava kirjallisuusluettelo.

De Castro et al. 1993. Sokeripitoisten juomien kalorit tulevat tavanomaisten ruuasta saadun energian päälle.

Gallus et al 2007. Rinta ja munasarjasyöpä saattaa jopa vähentyä, tapaus-verrokkitutkimus Italiasta

Malik et al. 2006. Sokeripitoiset juomat lisäävät lihavuutta. Katsausartikkeli.

Mattes et al. 2009. Katsausartikkeli. Keinomakeutusaineiden ruuan käyttöä lisäävästä tai vähentävästä vaikutuksesta ei näyttöä, tulokset ristiriitaisia.

Lien et al. 2006. Sokeroidut juomat aiheuttavat nuorten hyperaktiivisuutta ja levottomuutta. Norjalainen väestötutkimus.

Lim et al 2006 . Kohorttitutkimus USA:sta. Keinomakeutusaineet eivät lisää aivo- tai verisyöpiä. 

Montonen et al. 2007. Suomalainen väestötutkimus, joka osoitti runsaan sokerin saannin lisäävän aikuistyypin diabeteksen ilmaantumista lähes kaksinkertaiseksi.

Raben et al 2002. Keinotekoiset vs sokerijuomat. 10 viikon satunnaistettu tutkimus. Sokerijuomat lihottavat-keinotekoiset eivät.

Stanhope et al. 2008. Maissisiirappi ja fruktoosikatsaus.

Sun-Eldstein et al 2009 . Keinotekoiset makeutusaineet saattavat laukaista joillakin ihmisillä migreenin, kuten kahvi, alkoholi tai nitraatti/nitriitti.

Lue lisää »

Terveysväite -mitä väitetään?

Maanantai 26.10.2009

Elintarvikkeiden, ravintolisien ja luontaistuotteiden terveysväittämiin osaamme kaikki suhtautua epäilevästi. Mutta toiveikkuus, sulon ja auvon etsintä saa silti monet tarrautumaan mainoslauseeseen ja kokeilemaan tuotetta. Meistä suomalaisista ainakin 50 % käyttää ravintolisiä tänäänkin. 

Terveysväitteiden määritelmä

Terveysväittämille on olemassa eurooppalaiset viralliset määritelmät, jotka on määritellyt Europaan ruokaturvaviranomainen, EFSA (European Food Safety Authority). Tässä määritelmät, jotka eivät oikein tuntuneet ainakaan minusta yksinkertaisilta.

• Lääkkeellinen väite on KIELLETTY kokonaan. Ravintolisillä ja elintarvikkeilla ei saa väittää olevan lääkkeellisiä vaikutuksia. Tällaisia kiellettyjä väittämiä ovat esimerkiksi  

Vähentää riskiä sairastua aivohalvaukseen

Vähentää sydän- ja verisuonitauteja

Estää dementiaa

Ehkäisee niveloireita

Hoitaa ripulia

Auttaa masennuksessa

Toisin sanoen minkään taudin ehkäistymistä tai lieventymistä, saati kuoleman estymistä ei saa väittää. Tämä tarkoitus on varattu yksin reseptilääkkeille, joiden markkinointia säätelee lääkelaki ja lääkemarkkinoinnin eettiset ohjeet.  

• Terveysväite  on SALLITTU, jos terveysväite on saanut EFSA:n etukäteishyväksynnän. Tällaisia väittämiä ovat sairauden ehkäisyyn tai hoitoon välillisesti liittyvät väitteet, kuten:

Auttaa painonhallinnassa

Auttaa verenpaineen hallinnassa

Vähentää vatsan turvotusoireita

Alentaa veren kolesterolia (hyväksytty Benecolille)

Terveysväitteet jaetaan edelleen kolmeen alaluokkaan:

- toiminnallisiin väitteisiin

- sairauden riskiä vähentäviin

- lasten terveyteen viittaaviin väitteisiin 

• Ravitsemusväite on SALLITTU. Tähän väitteiden "kevyeen" luokkaan kuuluu sellaisia väitteitä, kuin

Runsaskuituinen

Suolaa vähennetty

Kevyt

Kun kielenkäytössä puhutaan terveysväitteistä saatetaan siis puhua joko kaikista näistä väitteistä tai sitten vain toisen kohdan terveysväitteistä. Tällä viikolla uutisoitiin, että Valion Evolus ja Gefilus tuotteiden tietyt toiminalliset terveyväitteet eivät olleet läpäisseet EFSA:n tarkastusta.

Helmikuussa 2010 ravintolisien markkinointi muuttuu

Jos terveysväitteelle ei ole haettu eikä saatu hyväksyntää sallittujen terveysväitteiden luetteloon, sitä ei saa enää käyttää markkinoinnissa, kun hyväksyttyjen terveysväitteiden luettelo julkaistaan (30.1.2010 jälkeen). Tämä lause on suora lainaus Eviran kotisivuilta. Luovassa on siis mainosväittämien siistimistalkoot, vai onko? Kuka nimittäin valvoo, että säädäntöä noudatetaan?

Harhaanjohtaminen on kielletty nytkin, mutta EFSA:n suomalainen sisarvirasto Evira ei valvo aktiivisesti markkinointitoimia. Mahdollisista ylilyönneistä pitää Eviran mukaan  (kts. s.27) valittaa kuntiin terveystarkastajille. Tämä olisi meidän kuluttajien tehtävä. Tunnetko ketään joka olisi joskus valittanut? Minä en.

Eviralla ei liene mahdollisuutta valvoa nykyisin resurssein asiaa tehokkaasti, markkinointi on liian laajaa ja läpitunkevaa. Ainoastaan luontaisalan ja ravintolisiä markkinoivien sekä elintarvikeyritysten sisäinen valvonta voisi tuoda pysyviä tuloksia. Sellainen toimii reseptilääkkkeiden markkinoinnissa varsin tehokkaasti, mutta lienee utopiaa pirstaleisella elintarvikealalla (johon siis kuuluu ravintolisien markkinoijat).

Tulevaisuus on toisenlainen

Olisi hienoa, jos asiat muuttuisivatkin vuonna 2010 ihan oikeasti.  Parasta  on se, että kuluttaja, ravitsemuksen tai lääketieteen ammattilainen voi kohtuullisen helposti varmistaa itse jonkin elintarvikkeen tai ravintolisän terveysväittämän todenmukaisuuden EFSA:n listalta. Lienee myös niin, että hyväksytyt väitteet tuodaan markkinoinnissa selvästi esille (esim. "EU:n hyväksymä terveysväite", "EU:n tiedeasiantuntijoiden hyväksymä" jne.), ja jos tällainen slogan puutuu, voi jo melkein epäillä, että ollaan vähän joronjäljillä.

Ymmärrettävästi tämä tuottaa tuskaa ravintolisiä markkinoivien yritysten keskuudessa. Tieteellisen tutkimusnäytön kerääminen on hidasta, vaatii rahaa ja asiantuntemusta. Näitä ei löydy kaikista firmoista. Systeemi hidastuttaa tuotteiden markkinoille tuloa ja penetraatiota. Suuressa mittakaavassa tämä on kuitenkin hyvä askel, kyse on kuluttajan edusta. Ennen pitkää Valiokin löytää sopivia väitteitä, jotka menevät läpi, ja joilla voi rehdisti ja ylpeästi markkinoida sinivalkoisia keksintöjä.

Lisää elintarvikkeiden terveysväittämistä

• Evira (Kysymyksiä ja vastauksia terveysväitteistä)
• EFSA:n hyväksytyt terveysväitteet päätökset (Hakukone)
• Lääkelaitoksen Tabu-lehti. (Enkovaara A-L: Elintarvikkeiden ja ravintolisien terveysväitteet, 5-6/2009)
• MediUutisten artikkeli terveysväittämistä
• Terveysväittämien oikeellisuus tällä sivustolla

Kiinnostuitko muista blogikirjoituksistani? Klikkaa tästä

Mitä tänään saisi olla: Lihaa, pastaa vai ksylitolia?

Keskiviikko 5.8.2009 - Reijo

Liha- ja tärkkelyskeskustelua

Kesäloma takana, ja lihaton viikko myös. Lihattomasta viikosta tuli torso, lihaton kolme päivää. Neljäntenä päivänä tilasin huomaamattani ankkaa ravintolassa. Sitten päivän kuluttua moka toistui - tilasin lasagnea, jossa tietysti oli jauhelihaa. Oliko  minulla oikeasti ikävä lihaa, vai oliko tottumus toinen luontoni, en tiedä. Olo ilman lihaa oli kyllä ihan hyvä. 

Heinäkuun päivinä  käytiin  myös vilkasta keskustelua Christer Sundqvistin blogissa lihan ja vähän hiilihydraatteja sisältävän ruokavalion (VHH) merkityksestä terveydelle. VHH-ruokavalio sisältää vähän pastaa, leipää, riisiä, perunaa, sokeria ja kaikkea tärkkelyspitoista. Lihaa, kalaa, rasvaa ja kasviksia saa syödä erittäin runsaasti. Itsekin innostuin asiasta ja päätin selailla hieman PubMedista julkaisuja.

VHH-dieetin sydän- ja verisuoniturvallisuus

Löytämieni tutkimuksien pohjalta sanoisin, että VHH-ruokavalio ei näyttäisi olevan vaarallinen. Käsityksekseni tuli, että joissakin väestötutkimuksissa VHH-ruokavalio on huonompi sydän- ja verisuoniterveydelle. Joissakin tutkimuksissa alhainen glykeeminen kuorma oli yhteydessä hyvään sydän- ja verisuoniterveyteen. Osa "VHH-tutkimuksista" otti huomioon vain glykeemisen kuorman, ei rasva ja proteiini"kuormaa", joka on myös suurentunut VHH-ruokavaliossa. Näyttikin siltä, että eläinpohjainen liha ja rasva lisäisi pikeminkin riskiä kuin alentaisi. VHH-dieetin aikana olisi tässä valossa hyvä käyttää runsaasti kasvisperäistä rasvaa ja valkuaisen lähteen kalaa mahdollisuuksien mukaan.

VHH:n turvallisuuteen saattaa vaikuttaa myös onko kyseessä erittäin vähähiilihydraattinen dieetti (alakarppaus) vai melko vähän hiilihydraattetteja sisältävä (hyväkarppaus). Vertailevissa tutkimuksissa tutkittu ruokavalio muistuttaa joko kohtuullisesti hiilihydraatteja sisältävää Zone-ruokavaliota (Frisch et al 2009 ja Sacks et al 2009)  tai erittäin tiukkaa VVH-dieettiä (Atkinsin dieetti, Dansinger et al 2005, Gardner et al 2007).

VHH-dieetin vaikutukset aikuistyypin diabeteksen ilmaantumiseen (puhkeamiseen) ja sen hoitoon vaativat ihan oman pohdintansa toisella kertaa. Tutkimuksia on ainakin glykeemisen kuorman vaikutuksesta aikuistyypin diabeteksen ilmaantumiseen (Halton et al 2008, Salmeron et al 1997, Shultze et al 2004)

Painonhallinta

Satunnaiset VHH-kokeet ovat yleensä kohtuullisen lyhyitä, poislukien Sacksin (2009) tutkimus, ja niissä VHH-dieetti on ollut yhtä hyvä kuin vähärasvainen tai jopa hieman parempi painon hallinnan kannalta. VHH-dieetillä saattaa paino pudota hieman nopeammin aluksi, tosin kaikissa tutkimuksissa eroa ei havaittu.

Siten omaksi mielipiteeksi tämän lyhyen asiaan perehtymisen jälkeen muodostui, että VHH-ruokavalio lienee painonpudotuksessa oikein toteutettuna yhtä tehokas tai alkuvaiheessa jopa tehokkaampi kuin vähän rasvaa ja runsaasti hiilihydraatteja sisältävä ruokavalio.

Lopuksi

Minua sävähdyttää se into ja fanaattisuus, jolla VHH-dieetin puolesta puhujat omaansa puolustavat. Uskon tämän useimpien kohdalla johtuvan siitä, että he ovat oikeasti saaneet apua alakarppauksesta painonhallinnassa. Tieteellinen näyttö viittaa siihen, että VHH-ruokavalio olisi painonhallinnassa hyvä vaihtoehto perinteiselle vähärasvaiselle ruokavaliolle.

Minua jäi hieman vaivaamaan se, että glykeeminen kuorma on ollut monissa VHH-dieetin edullisuutta "puolustavissa" -tutkimuksissa yksin yhteydessä parempaan sydänterveyteen, runsaan eläinrasvan tai -proteiinin saannin puolesta en löytänyt näyttöjä. VHH-ruokavaliot sisältävät usein paitsi alhaisen glykeemisen kuorman myös paljon eläinrasvaa ja -proteiinia. Yksi asia joka edelleen hieman mietityttää on, että VHH-ruokavalion pitkäaikaistuloksia kuolleisuuteen ja sairastavuuteen ei ole tutkittu satunnaistetussa koeasetelmassa. Olisi mainiota, jos sitä voitaisiin verrata tällaisessa asetelmassa vaikka välimeren ruokavalioon.

Vahvin tieteellinen näyttö puolestaan puhuu sen puolesta, että varsinaista dieetin rakennetta tärkeämpi on varsinainen ruokavalion noudattaminen, oli se sitten VHH tai joku muu. Näin päättelevät useat alla mainitut tutkijat, sillä vain noin puolet tutkimuspotilaista näytti jaksavan noudattaa ruokavaliota vuoden päivät, oli kyse millaisesta ruokavaliosta tahansa. Ruokavaliolla pysytteleminen on tärkempää kuin se millainen on lyhyehkön ajan käytetyn ruokavalion koostumus.

Siksi on tärkeää, että laihduttaja kokee ruokavalion omakseen, ja nauttii siitä omista subjektiivisista lähtökohdistaan. Kaikki ei taida taipua perinteiselle vähärasvaiselle laihdutusruokavaliolle, ja heille VHH-ruokavalio lienee tervetullut apu.

Jos VHH-dieetillä ei paljastu myöhemmin muita ihmeempiä haittoja kuin ummetus ja pahanhajuinen hengitys, niin oikein toteutettuna se lienee kelpo vaihtoehto.Ummetuksen ja pahanhajuisen hengityksen voi hoitaa ksylitolipastilleilla –niillä on muuten hyvä glykeeminen indeksi ja ne vievät nälän pariksi tunniksi. VHH-ruokavalion pitkäaikaisvaikutukset vatsan toimintaan ovat selvityksen alla, ja herättäneet sekä toiveita (Austin et al 2009) että huolia (Brinkworth et al 2009).

Kaikille VHH-ei sopine, esimerkiksi runsaasti liikuntaa harrastavien lienee riittävien polttoainevarastojen ylläpitämiseksi syytä nauttia riittävästi hiilihydraatteja.

Kirjallisuus - ei täydellinen kirjallisuushaku

VHH sydänsairastavuuden ja/tai kuolleisuuden suhteen huonompi

Trichopoulou et al 2007

Lagiou et al 2007

Alhaisen glykeemisen kuorman vaikutus sydänsairastavuuden ja/tai kuolleisuuden suhteen

Yhtä hyvä

Halton et al 2006 (tässä tutkimuksessa VHH oli parempi kuin muu dieetti vain jos VHH-dieetin aikaiset proteiinin ja rasvan lähteet olivat kasviperäisiä)

van Dam 2000 (otetaan kantaa vain hiilihydraatteihin, ei VHH:n kokonaisvaikutukseen sisältäen proteiinien merkityksen) 

Parempi

Beulens et al 2007 (otetaan kantaa vain hiilihydraatteihin, ei VHH:n kokonaisvaikutukseen sisältäen proteiinien ja rasvan merkityksen)

Liu et al 2000 (otetaan kantaa vain hiilihydraatteihin, ei VHH:n kokonaisvaikutukseen sisältäen proteiinien ja rasvan merkityksen)

Mente et al 2009 (Systemaattinen katsaus: vain pieni glykeeminen kuorma hyödyksi)

Oh et al 2005 (otetaan kantaa vain hiilihydraatteihin, ei VHH:n kokonaisvaikutukseen sisältäen proteiinien ja rasvan merkityksen)

VHH painonhallinnassa parempi

Brehm et al 2003

Foster et al 2003 

Gardner et al 2007

Samaha et al 2003

Yancy et al 2004

VHH painonhallinnassa yhtä hyvä

Brinkworth et al 2009

Dansinger et al 2005

Davis et al 2009

Frisch et al 2009

Sacks et al 2009

Shai et al 2008

Stern et al 2004

VHH painonhallinnassa huonompi

-

Kaikki joukolla vaatimaan

Lauantai 7.3.2009 klo 14:20 - Reijo

New England Journal of Medicine lehdessä julkaistiin helmikuussa 2009 kirjoitus erilaisten dieettien vaikutuksesta painoon. Mitään uutta oleellista ei löydetty, mutta jälleen tuli vahvistettua se, että pysyvä painonpudotus on vaikeaa, vaikka olisi ammattilaiset vahtimassa kaloreita ja kannustamassa laihduttajia.

Tutkimuksen yhteydessä oli pääkirjoitus ja vilkasta verkkokeskustelua, joista voi aistia turhautumista dieettihömpötykseen. Moni, jopa USA:ssa, tuntuu peräänkuuluttavan yhteisötason painonhallintaohjelmaa. 

Pysyvä keino parempaan terveyteen on painonhallinta. Siinä terveellisestä ruokavaliosta on tullut pysyvä tapa. Tähän päästään laajalti muuttamall ympäristöämme siten, että ympäristö kannustaa terveellisiin elämäntapavalintoihin ja estää epäterveellisiä valintoja. Jälkimmäisestä hyvä esimerkki on esim. tupakoinnin kieltäminen ravintoloissa. Ainakin ravintolatyöntekijöiden passiivinen tupakointi on vähentynyt varmuudella.

Nyt olisi korkea aika tehdä samanlaisia päätöksiä suomalaisen kehon painon hyväksi. Meidän kaikkien tulisi ryhtyä vaatimaan niitä! Kieltojen lisäksi olisi oleellista kehittää kannustimia. Muistatteko, kun Esko Aho esitti, että tupakoimattomat ja normaalipainoiset saisivat taloudellista kannustetta valtiolta, esim. pienemmät verot?  Poruhan siitä nousi, minusta asia oli kiinnostava ajatus. Hyvä esimerkki on myös Pekka Niska Oy, jossa työntekijöille maksetaan lisää useista eri terveysteoista.

On turhaa hölynpölyä, että terveellinen ruoka ei voi olla maukasta. Eikä sen tarvitse olla kallistakaan. Meidän veronmaksajien pitäisi vaatia, että lapsemme saisivat mahdollisimman terveellistä ruokaa koulussa ja päiväkodeissa. Ei ole montaa vuotta, kun Helsingissä lapsille vaihdettiin päiväkodeissa rasvaton maito kevyt maitoon, jostain maatalouspoliittisesta syystä! Toivottavasti asia on nyt korjattu, mutta kaikenlaista älyvapaata tapahtuu.

Uskaltaisipa Risikko tai joku muu riittävän vaikutusvaltainen henkilö tehdä uskaliaan ja uraauurtavan aloitteen terveyspoliittisesta ohjelmasta ja ampua Suomen maailmankartalle painonhallinnan mallimaana! Siinähän saisi jokusen henkilön työllistettyäkin sivussa.

Mitä sinun mielestä voisimme itse kukin tehdä lihavuusepidemian suitsimiseksi?

Ensimmäinen ravitsemusterapeutin uutiskanava aloittaa

Perjantai 3.10.2008 - Reijo Laatikainen

Ravitsemusterapeutin ylläpitämä uutispalvelu on avattu. Tätä sivustoa pidetään harrastuspohjalta. Tavoitteena on haravoida ravitsemustutkimuksia, ja julkaista niitä uutiset palstalla sekä samalla arvioida niiden anti lyhyesti.

Keskityn erityisesti PubMedissa julkaistuihin tutkimuksiin ja suomalaisiin tutkimuksiin. Pyrin tuomaan esille myös sellaiset havainnot, jotka eivät ole median mielestä kiinnostavia, esim. tutkimustulos joka vahvistaa aiempaa tietoa. Luonnollisesti valikointia voi tapahtua, kirjoitan mielellään sydän- ja verisuoniterveyteen liittyvistä asioista.