Millä ruualla voittaa maailmanmestaruuden?

Perjantai 2.7.2010 - Reijo Laatikainen

Maailman parhaat jalkapalloilijat kamppailevat Etelä-Afrikassa. Mutta millaisilla eväillä pärjää? ETM Janne Huovila tiivistää haastattelussa alla oleellisen. Lisäksi tein pienen kirjallisuuskatsauksen Helsingin Cupiin ja muihin koitoksiin valmistautuvia varten. 

Janne, Sinulla on netissä jalkapalloilijan ravitsemus -sivusto. Otetaan pieni alkulämmin ensin, ennen kuin mennään asiaan. Oletko itse  pelaillut jalkapalloa nyt maailmanmestaruuskisojen aikaan?

Oma pelaaminen on valitettavasti jäänyt viime vuosina vähän vähemmälle toistuvien nilkka- ja polvivammojen takia. Olen joutunut tyytymään lajeihin, kuten juoksuun ja pyöräilyyn, joissa nilkat ja polvet eivät joudu niin kovalle koetukselle.

Miten ja miksi innostuit tekemään jalkapalloilijanravitsemus.net sivuston?

Opiskelin ravitsemustiedettä ja mietin, mihin omaa tietotaitoa voisin parhaiten soveltaa. Koska olen viettänyt jalkapallon parissa satoja intohimoisia tunteja, niin ravitsemustiedon soveltaminen jalkapalloilijan arkeen oli luonteva vaihtoehto.

Miten suomalainen jalkapalloilija syö?

Tietääkseni suomalaisten jalkapalloilijoiden ruoankäyttöä ei ole juurikaan tutkittu. Jos mietitään kaikki suomalaisia jalkapallon harrastajia, ruokatottumukset varmaan vaihtelevat laajasti - niin kuin muussakin väestössä. Onneksi myös jalkapallossa seura- ja joukkuetasolla puhutaan yhä enemmän terveellisestä ja pelaamista tukevasta syömisestä. Erityisen tärkeää tämä on kasvavassa iässä olevilla nuorilla, jotka käyvät koulua ja harjoittelevat paljon.

Siinähän olisi gradun tai muun opinnäytetyön aihetta. Miten maailmanluokan pelaaja syö?

Suurimmissa seuroissa on palkattu ravitsemuksen asiantuntijoita ja järjestetty aterioita ja välipaloja. Ainakin ateriat suorituksen yhteydessä - ennen ja jälkeen - on pyritty hoitamaan ammattimaisesti. Myös yksittäisten huippupelaajien tietämys ja halu ottaa vastuuta omasta syömisestä on muuttunut vuosikymmenien aikana.

Googlaamalla huomasin, että Ronaldo ainakin käyttää omaa ravitsemusvalmentajaa. Miten jalkapalloilijan pitäisi syödä?

Tärkeimpiä asioita ovat perusruokavalion laatu, hyvä nestetasapaino ja suoritusta tukeva ravitsemustila. Perusruokavalion laatu noudattaa hyvin pitkälle muullekin väestölle annettavia ohjeistuksia. Kun harjoittelu tai pelaaminen on lähes päivittäistä, niin erityishuomiota kannattaa kiinnittää riittävän hiilihydraattien saantiin. Jalkapallo on rasitustasoltaan intervallityyppistä, jossa otetaan jatkuvasti pieniä spurtteja. Tämän takia lihasten ja maksan riittävät hiilihydraattivarastot ovat avainasemassa.

Nestetasapainon merkitys, varsinkin helteillä, on äärimmäisen tärkeää. Pitkäkestoisissa, usein toistuvissa suorituksessa on veden lisäksi hyvä saada myös natriumia (suoloja), jolloin urheilujuomien käyttö on perusteltua. Suoritusta tukeva hyvä ravitsemustila perustuu sille, että hiilihydraattivarastot ovat täydentyneet ja nestetasapaino on kunnossa.

Onko ennen peliä huomioitava jotain erityisen tärkeää?

Suoritusta edeltävien tuntien aikana tärkeintä on nestetasapainon ylläpito. 4-5 tuntia ennen suoritusta olisi hyvä syödä keskikokoinen ateria. Pienen välipalan voi syödä 1-2 tuntia ennen suoritusta. Suoritusta edeltävään ruokailuun vaikuttavat yksilölliset tekijät, kuten jännittäminen, joten sitä on hyvä testata harjoituksenomaisissa tilanteissa.

Entä pelien välissä, esim. turnauksissa?

Turnaustilanteissa otteluiden välinen aika on merkittävä. Jos aikaa on vain 1-3 tuntia, niin välipala, jossa on vähän rasvaa ja kuitua, on hyvä vaihtoehto. Esimerkiksi vaalea leipä täydennettynä maitotuotteilla ja vähärasvaisella leikkeleellä. Ja on tietysti muistettava juoda.

Eli hiilihydraattia riittävästi ja lisäksi sopivasti proteiinia, rasvaa kannattaa hieman vältellä. Hiilihydraattitankkaus, onko siitä mitään hyötyä jalkapallossa?

Siinä mielessä voidaan puhua hiilihydraattitankkauksesta, että hiilihydraattien saantiin on syytä kiinnittää huomiota. 1-3 vuorokautta ennen suoritusta voi vähän lisätä hiilihydraattien saantia, erityisesti jos on kovia harjoituksia tai pelejä takana.

Entä lisäravinteista, olisiko niistä apua?

Ainakin perinteistä urheilujuomaa, joka sisältää hiilihydraatteja ja natriumia, on perusteltu käyttää erityisesti helteillä ja turnaus- ja otteluruuhkatilanteissa. Päivittäin pelaavilla myös palautumisjuomat voivat helpottaa suorituksesta palauttavan ruokavalion noudattamista. Palautumisjuomat eivät kuitenkaan sisällä mitään keskeistä, mitä ei perinteisimmistä elintarvikkeista saisi. Huipputasolla myös jotkin yksittäiset ravintoainelisät voivat tulla kysymykseen.

Itse olen pohtinut onko lisämagnesiumista hyötyä. Ne joiden jalat kramppaavat helposti saattavat hyötyä magnesium -juomasta tai tabletista. Tästä asiasta ei tosin oikein taida löytyä kunnon tutkimuksia.

Mikä maa voittaa?

Perinteisiä vahvoja voittajamaita ovat Brasilia, Saksa ja Argentiina. Mutta olisihan se mukava, että ikuiset alisuorittaja, Hollanti ja Espanja, tai Uruguay pärjäisivät.

Ja perustuuko menestys ruokavalioon, mitä luulet :-)

Täysin epätieteellistä pohdintaa: Välimeren ruokavalion maa Italia voitti viimeiset MM-kisat ja Espanja EM-kisat. Sen sijaan maineeltaan huonojen ruokatottumusten maat Englanti ja USA ovat jo pudonneet. Selittyisikö Ranskan tason putoaminen sillä, että he ovat menettämässä otettaan monipuolisesta ruokakulttuuristaan.

Vakavasti: Onneksi jalkapallo on jotain enemmän kuin vain ravintoaineiden matkaamista lihaksiin. Huippumaissa tuskin on sellaista eroa ravitsemustietämyksessä, että se olisi ratkaiseva tekijä.

Kiitokset haastattelusta Janne!

Tein haastattelun päätteeksi pienen kirjallisuushaun PubMedissä (hakusanoina soccer diet, soccer supplementation, soccer dehydration). 

Päähavaintoja jalkapalloilijan ravitsemuksesta kirjallisuuden mukaan: 

• Riittävällä hiilihydraattivarannolla voidaan ehkäistä rasittavien olosuhteiden, esim. turnauksen, aiheuttaman taitoheikkenemä pelin viimeisen puolen tunnin aikana, esim. 50 g hiilihydraattia sisältävän urheilujuoman nauttiminen pelin aikan estää tämän (Ali A & Williams C 2009)
• Naisjalkapailloiljoiden rautatasot (veren hemoglobiini) voi olla usein anemian rajamailla, ja siten riittävään raudan saantiin kannattaa kiinnittää huomiota (Maughan RJ & Shirreffs SM 2007)
• Jalkapalloilevan nuoren proteiinin tarve voi olla suuri. Esim. 14-vuotiaan pitäisi saada minimissään n. 1,2 g proteiinia/painokilo, jotta typpitasapaino pysyisi positiivisena (Boisseau et al. 2007)
• Ammattilaisjalkapalloilijan energiankulutus on n. 3 500 kcal/pv (Ebine N et al. 2002)
• Kofeiini, esim. kahvi, ennen ottelua nautittuna saatta parantaa syöttötarkkuutta ja ponnistustehokkuutta (Foskett et al. 2009)
• Kreatiini -lisäravinne saattaa auttaa parantamaan ponnistusvoimaa ja ylläpitämään parasta taitotasoa, mutta ei kestävyyttä rasittavissa olosuhteissa (Ostojic 2007)
• Nestehukka on aikuisella miesjalkapalloilijalla n. 1,7 l/ottelu 8 asteen lämpötilassa ja suolahukka n. 6 g (natriumina 2,4 g) (Mauhgan RJ et al 2007)

Toivottavasti näistä on apua. Tsemppiä kesän peleihin! 

Haperoihin hurahtanut tohtori -innoittava esimerkki kirvesmiehestä

Keskiviikko 9.6.2010 - Reijo Laatikainen

Tämä tarina liittyy vain hatarasti ravitsemukseen, ja on lähinnä kertomus siitä mitä voi tapahtua, kun kuuntelee omaa innostustaan ja toimii periksiantamattomasti. Tämä on hatunnosto niille, jotka jaksavat pysyä uskollisena omalle kiinnostukselleen ja uteliaisuudelleen, vaikka maallista mammonaa ei ropise laariin. Pieniä ihmeitä tehdään meidän kodeissa, kylissä, kaupungeissa, ihan yhtä lailla kuin Jenkkilässä tai muualla "suuressa maailmassa".

Itä-Suomen yliopistossa juhlitaan 12.6.2010  itseoppineen sienitohtorin, kirvesmies Juhani Ruotsalaisen kunniatohtorin hattua yhdessä mm. Martti Ahtisaaren kanssa. Oppiarvojen, kielitaidon, rahan puute tai "väärään sukuun syntyminen" eivät ole este, kun tahtoa ja intoa riittää. Eikä aina asiat mene putkeen, mutta vaikeuksista päästään yli, kun asia jota edistetään on todellinen oman uteliaisuuden ja luovuuden lähde.

Hiipien intohimolleen antautunut

Haperoihin omien sanojensa mukaan hurahtanut kirvesmies innostui sienistä todenteolla 1980-luvulla Ruotsalaisen ollessa keski-ikäinen. Ruotsalainen tosin muistaa pitäneensä aina metsissä samoilusta ja sienten tutkailusta. Pikkupojan retket mummon kanssa sienimetsään ovat jääneet lähtemättömästi mieleen. Jotakin jäi kytemään näistä retkistä. Asiat lähti piilotajuisesti, hiipien etenemään sienitutkimuksen suuntaan. Ensimmäinen kurkistus mikroskoppiin 80-luvulla -ja sitten oli vientiä, sen jälkeen ei ollut paluuta entiseen, Ruotsalainen kuvailee. Ruotsalaisen erikoisalaa ovat olleeet haperot. Hän on kuvannut useita tieteelle uusia haperolajeja yhdessä (FM) Jukka Vauraksen kanssa, joista viimeiset ovat olleet: isonuhruhapero, Russula vinosososordida  ja noronuhruhapero, R. rivulicola. Sienitutkimuksen merkitystä itselleen Ruotsalainen kuvaa lyhyesti: "se antoi uuden elämän eläkkeelle päästyäni" ja jatkaa hetken pohdittuaan " tai oikeastaan en ole edes kokenut olevani eläkkeellä, vaan nyt olen saanut tehdä sitä työtä harrastuksena johon olisi varmaankin ollut kutsumusta jo nuorena jos ei kaikkea loppuelämää olisi joutunut päättämään aikanaan 9 -10 v. iässä (oppikoulu valinta tai pakko)".

Kielitaidon ja koulutuksen puute eivät ole este

Ruotsalaista harmittaa, ettei hänelle aikoinaan karttunut kielitaitoa, englanti ei suju toivottuun malliin itseopiskelusta huolimatta. Mutta Ruotsalainen ei ole antanut tämän häiritä liikaa. Huolimatta siitä, että kielitaito ei ehkä riittäisi kongressiesitelmän pitoon tai tieteellisen artikkelin kirjoittamiseen englanniksi Ruotsalainen on jatkanut tekemistään ja saanut apua kielitaitoisilta sekä akateemisesti meritoituneilta. Hän itse on auttanut muita ja ollut luomassa monenlaisia sieniharrastukseen liittyviä yhteisöjä sekä kirjoittanut lukuisia tiede- mielipide- ja tietokirjoituksia sieniin liittyen.  Akateemikot ovat varmasti saanet enemmän apua ja hyötyä Ruotsalaisesta kuin mitä Ruotsalainen akateemikoista. CV puhuu puolestaan. Eikä pyrkimys ole ollut hankkia tohtorin hattua, präniköitä tai maallista mammonaa. Pyrkimys on ollut löytää uutta, oppia ja siirtää tietoa muille. 

Sieni tutkijan lautasella

Ruotsalaisen mielestä parhaat ruokasienet ovat yksinkertaisia laittaa.  Paistaminen on hyvä ja yksinkertanen tapa löytää omat mielisienensä ja se sopii hyvin myös haperoille. Sienireseptit eivät olla saa liian monimutkaisia ja mausteisia, jotta sienen parhaat maut saa irti. Kananmunalla leivitetty ukonsienipihvi käy, kuten myös tattikeitto, jotka molemmat ovat herkkua. Reseptit tosin ovat kuulemma paremmin rouvan hallussa. Kauan kokeiltu japanilaisten hajuvesimäinen sieniherkku matsutake (entiseltä nimeltä männyntuoksuvalmuska) saatiin omiin makuihin sopivaksi seuraavasti:

• paista matsutake -sientä valkosipulilla maustettussa virgin -rypsiöljyssä ja voissa 
• paista sipulia maun mukaan sekaan 
• loraus soijakastiketta, suolaa ei tarvita 
• nauti välittömästi sellaisenaan

Suppilovahverossa on runsaasti D-vitamiinia

Sienten ravintoarvoihin Ruotsalainen ei ole varsinaisesti perehtynyt, mutta toteaa suppilovahverossa olevan paljon D-vitamiinia. Tarkistin asiaa hieman Finelistä. Toden totta D-vitamiinipitoisuus on suppilovahveroissa 12,8 mikrogrammaa/100g. Kun suolatuissa rouskuissa, herkkutateissa herkkusienissä on vastaavasti "vain" 5,3; 2,9 ja 0,2 mikrogrammaa/100g. Sienten ravinto-arvoja voit kurkistaa Finelistä.  Juhani Ruotsalainen on lahjoittanut innostuksensa myötä meille kaikille merkittävää uutta tietoa ja edistänyt sienten tuntemusta.

Kiitokset Juhani Ruotsalaiselle haastattelusta, ja lämpimät onnittelut inspiroivasta elämäntyöstä sienien parissa!

Internetin ja nopean tiedon välityksen aikakaudella meillä kaikilla on entistä paremmat mahdollisuudet toteuttaa itseämme, esim. nettiyhteys ja blogialustat työvälineinä. Tiellä ei saa olla liika kriittisyys, uuden tekniikan vierastus, yhteisöllisen ja avoimen keskustelun pelko eikä mikään mukaan. Ravitsemus suorastaan pullistelee mahdollisuuksia, joihin voi tarttua ja kehittyä asiantuntijaksi, verkottujaksi, keskustelijaksi jne. 

Mikä on Sinun intohimosi, jolla voisit tehdä "Ruotsalaiset"? 

Suomalaisten ruokakorista puuttuu D-vitamiinia (VIDEO)

Maanantai 22.3.2010 - Reijo Laatikainen

 Suomalaisten ravintoaineiden saantia seuraa noin viiden vuoden välein Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) Finravinto -tutkimus. Se tuottaa väestötason tietoa erityisesti päättäjille, tutkijoille ja terveydenhuollon henkilökunnalle. Yksittäiset kuluttajat voivat seurata ravintoaineiden saantiaan pitämällä ruokapäiväkirjaa, ja tallentamalla päivittäiset ruuat ja juomat erilaisten ravinnonsaantiohjelmien avulla. Internetissä tällaisia ilmaisia palveluja ovat mm. Fineli, Kalorilaskuri, Kiloklubi ja Energynet.

Kuluttajille on tarjolla muitakin tapoja. Eräs luotettava, ja yksinkertainen pitkäaikaisesta ravinnon saannista kertova palvelu on Ravintokoodi. Ravintokoodi on tehnyt sopimuksen K-ryhmän kauppojen kanssa seuraavasti. Kaikki K-plus -kortilla tehdyt ruokaostokset kerryttävät tietoutta ruokakoriin valittujen ruokien ravintoainesisällöistä. Palvelun vahvuus on se, että siinä ei tarvitse pitää ruokapäiväkirjaa, ja että se on pitkällä aikavälillä lahjomaton. Virhelähteitä on tietysti olemassa. Mielenkiintoinen palvelu, jonka soisi leviävän muhinkin kauppaketjuihin.

Minua kiinnosti, miten kaikkien suomalaisten Ravintokoodin käyttäjien ravintoaineiden saanti eroaa tai on yhteneväistä Finravinto -tutkimuksen kanssa. Asiasta kertoo tarkemmin haastattelussa Ravintokoodin kanssa työskentelevä Aki Paasonen. 

1.Aki Paasonen Tuulia International Oy:stä, mitä Tuulia Oy tekee ja kuka olet?

Tuulia International Oy suomalainen ravitsemusalalla toimiva yritys. Se on keskittynyt erilaisten tietoteknisten kuluttajasovellusten kehittämiseen, joilla mitataan ja arvioidaan ruoankäyttöä, ravinnonsaantia ja energiankulutusta. Tunnetuimpana järjestelmänä on ilmainen Ravintokoodi.fi-palvelu, joka on käytössä K-ruokakaupoissa. Palvelu vertaa asiakkaan ruokaostoksia ravitsemussuosituksiin ja ostostiedot siirtyvät järjestelmään automaattisesti jos asiakas on ottanut palvelun käyttöönsä.

Itse olen Viikistä valmistunut elintarviketieteiden maisteri ja toimin Tuuliassa ravitsemusasiantuntijana.

 

2. Miten kauan Ravintokoodi.fi -palvelu on ollut käytössä, ja miten moni henkilö on rekisteröitynyt käyttäjäksi?

Nykyisessä muodossaan Ravintokoodi.fi julkaistiin keväällä 2009 ja samalla se muuttui ilmaiseksi K-ruokakauppojen kanta-asiakkaille. Palvelun on tämän jälkeen rekisteröinyt käyttöönsä jo yli 30 000 asiakasta.

3. Millaista palautetta olette saaneet käyttäjiltä?

Palaute on ollut erittäin hyvää, sillä tunnetusti ruokavalioasiat kiinnostavat ihmisiä, mutta apuvälineitä ruoankäytön ja erityisesti ravintoaineiden saannin arvioimiseen ei juurikaan ole ollut saatavilla. Ahaa-elämyksiä on ollut mukava lukea, missä käyttäjä on oppinut jotain uutta valintojensa merkityksestä ja onnistunut tekemään hyödyllisiä muutoksia päivittäisissä valinnoissaan.

Jonkin verran ihmetystä tietysti aiheuttavat ravintoainetiheyksiin perustuvat suositukset, vaikka esimerkiksi kaikkien tuntemat hiilihydraattien, proteiinien ja rasvojen suositukset pohjautuvat juuri ravintoainetiheyteen.

4. Miltä suomalaisten ostoskori näyttää?

Ravintoaineina tarkasteltuna Ravintokoodia käytävien talouksissa asiat ovat hyvin samansuuntaiset mitä on havaittu ylipäätään suomalaisten ruokavaliossa. Tämä siitäkin huolimatta, että Ravintokoodia käyttävät ovat luultavimmin ”terveystietoisempia” tai ainakin ravinnosta kiinostuneempia kuin suomalainen väestö keskimäärin.

Vitamiinien ja kivennäisaineiden kohdalla hankaluuksia tuottavat folaatin, D-vitamiinin ja raudan niukkuus, kun taas muissa ravintoaineissa suola, tyydyttynyt rasva ja sokeri ylittävät suositustason. Myös kuitu käsi kädessä hiilihydraatin kanssa jää hieman suosituksista. Merkittävimmäksi ongelmaksi nostaisin kuitenkin suurehkon energiapitoisuuden, joka vaikeuttaa painonhallintaa. Osaltaan tähän liittyen myös kasvisten osuuden ruokakoreissa soisi suurentuvan nykyiseltä tasoltaan.

5. Minkä tai mitkä asian haluaisit nostaa erityisesti esiin? 

D-vitamiinin, kts. video.

6. Saatko itse riittävästi D-vitamiinia?

Ravintokoodin ja pitämieni ruokapäiväkirjojen perusteella D-vitamiinin saantitasoni vastaa nykyistä suositustasoa. Saanti ei ole kuitenkaan koskaan selkeästi runsasta niin kuin monien muiden vitamiinien kohdalla. Kesällä en kiinnitä D-vitamiiniin sen suurempaa huomiota, mutta talvella sitäkin enemmän. Lisäksi käytän D-vitamiinia valmisteena enemän tai vähemmän säännöllisesti koko pimeän kauden ajan.

7. Minkä neuvon haluaisit antaa ruoka-ostoksia tekevälle suomalaiselle?

Ehkä parhain käytännönohje kauppareissulle on välttää ruokaostosten tekemistä nälkäisenä. Nälkätila vaikuttaa ihmisen ruoanvalintaa voimakkaasti ja spontaanit valinnat ohjautuvat luontaisesti painonhallinnan kannalta epäedullisiin tuotteisiin. Tämä yksi kaupassa vietetty hetki voi näin ollen vaikuttaa epäsuotuisasti usemman päivän ruokavalintoihin kotona, missä vaikutus jakaantuu lisäksi kaikkiin perheenjäseniin.

Kiitokset haastattelusta Aki Paasonen.

Ärtyvän suolen oireyhtymästä ensimmäinen suomalainen väitös

Maanantai 15.3.2010 - Reijo Laatikainen

Ensimmäinen suomalainen väitöskirja ärtyvän suolen oireyhtymästä (Irritable Bowel Syndrome, IBS) tarkastettiin 12.3.2010 Helsingin yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa. Lääketieteen lisensiaatti Markku Hillilän väitöskirja ” Ärtyvän suolen oireyhtymän esiintyvyys, liitännäisoireet ja terveystaloudelliset kustannukset valikoitumattomassa väestössä” sisältää uraauurtavia tutkimuksia suomalaisista IBS-potilaista, IBS:n kuormittavuudesta,  kustannuksista ja liitännäissairauksista. Tautia  kutsuttiin ennen ärtyneeksi paksusuoleksi.

Ärtyvän suolen oireyhtymä on hyvin tavallinen suolistovaiva. Väittelijän mukaan siitä kärsii jopa 10 % aikuisista Suomessa. Suomesta löytyy siis n.200 000-400 000 IBS-potilasta riippuen käytetävästä kriteeristöstä, kyse on kansansairaudesta. IBS ei kuitenkaan ole mikään moderni, länsimaiseen elämäntapaan tai ruokavalioon liittyvä vitsaus, vaan se on tunnettu jo 1500-luvulta lähtien. IBS:n esiintyvyyden ei tiedetä lisääntyneen viime vuosina, vaan se lienee pysynyt ennallaan. Kyse on siis ennemminkin sairaudesta, josta ollaan huonosti tietoisia, ja johon ei ole erityisen tehokkaita hoitoja.  Edellä mainituista syistä johtuen potilaat kokevat itsensä usein väärinymmärretyksi tai heitteille jätetyiksi.

IBS ei lyhennä odotettavissa olevaa elinaikaa eikä ennusta syöpää. Siksi sitä kutsutaan ”hyvänlaatuiseksi”. Potilaat tosin eivät koe tautiaan hyvänlaatuiseksi, vaan erittäin paljon arkielämää haittaavaksi. Onkin todettu, että IBS saattaa heikentää elämän laatua yhtä paljon kuin aikuistyypin diabetes, migreeni tai astma. IBS voi olla koko elinikäinen kumppani, ja siksi potilaita pitää tiedottaa siitä, että se ei lyhennä elinikää eikä aiheuta syöpää (tai muuta vakavaa sairautta). Tyypillisistä taudille on muutamien viikkojen helpommat jaksot ja viikkoja tai kuukausia kestävät hankalat vatsavaivajaksot. Kyse on siis fluktuoivasta taudin kuvasta.

IBS:n diagnosointi perustuu oirekuvaan. Diagnoosi suositellaan tehtäväksi tuoreimpien,  Rooma III kriteerien mukaisesti.Tyypillistä ovat limaiset ulosteet, vatsan turvottelu, ulostusfrekvenssin muutokset (ripuli-ja/tai ummetusjaksot) sekä vatsakivut. Tähystyksissä suolesta ei löydy mitään epänormaalia.  Jos potilaalla on ns. hälytysoireita kuten verta ulosteessa, tahatonta laihtumista, kuumeilua tms. tähystys ja muut tarkemmat tutkimukset ovat tarpeen.

IBS-potilaiden on osoitettu aistivan kipua suolistosta herkemmin kuin terveet verrokit. On epäselvää onko ensisijainen vika kipuaistimuksessa suolistoa ”verhoavassa” hermostossa vai keskushermostossa. Lienee kuitenkin selvää, että syystä tai toisesta hermosto tulkitsee suolen venytyksen kivuksi liian herkeästi. Kroonisissa kiputilanteissa (esim. selkäkivussa) on havaittu samanlaista kipukynnyksen alenemista.

Oireille ei löydy elimellistä syytä.  IBS:llä ei löydy useinkaan syytekijää. Joissakin tapauksissa saattaa olla kysymyksessä suolistoinfektion (ärhäkän vatsataudin) jälkitila, joka kroonistuu ärtyvän suolen oireyhtymäksi. Uusimpien tietojen mukaan piilevät ruoka-aineallergiat saattavat selittää pienen osan IBS:stä. Potilaat kärsivät erittäin usein ( 45 % väitöskirja-aineiston IBS-potilaista vs 8 % verrokit) myös ylävatsan vaivoista eli dyspepsiasta. 1/3 osaa IBS-potilaista kertoi kärsineensä vatsaoireista jo lapsena, kun verrokeista vain 10 %. Myös päänsärky, selkäkipu, depressio, ahdistuneisuus ja univaikeudet ovat yleisempiä ärtyvän suolen oireyhtymästä kärsivillä potilailla. Sairauteen liittyy ilmeisesti myös perinnöllinen alttius.

On merkillepantavaa, että koulutustaso ei vaikuta ärtyvän suolen esiintyvyyteen, vaan että se on yhtä yleinen korkeimmin kuin vähiten koulutetuilla (toisin kuin esim. aikuistyypin diabetes tai sepelvaltimotauti).

IBS:n ruokavaliohoidon kulmakivenä on välttää oireita aiheuttavia ruoka-aineita. Tyypillisesti oireita aiheuttaa palkokasvit, kaalit, kahvi, maito, fruktoosi, sokeri (ainakin suurina määrinä) ja alkoholi. Hyötyä saattaa olla esim. probiioteista ja liukenevasta kuidusta. Vehnän lese saattaa pahentaa oireita. IBS:n ruokavaliohoidosta enemmän aiemmissa uutisissani.

Kuuluisia kansainvälisiä IBS-potilaita ovat esim. John F Kennedy (diagnoosi tehty kuoleman jälkeen), Cybil Chebherd, Faye Tozer ja Lynda Carter.

Lähteitä

Markku Hillilä. Ärtyvän suolen oireyhtymän esiintyvyys, liitännäisoireet ja terveystaloudelliset kustannukset valikoitumattomassa väestössä. Helsingin yliopisto, lääketieteellinen tiedekunta. 12.3.2010. 

Kalakannat ehtyvät ja kysyntä lisääntyy

Perjantai 5.3.2010 - Reijo Laatikainen

Kala on hyväksi sydämelle, muistille, luille, mielelle, tulehduksellisille sairauksille, sikiön aivojen kehitykselle... Niinpä, kalalla on runsaasti terveyshyötyjä. Riskejäkin kalan käytöön saattaa liittyä, mutta niiden on katsottu lähes poikkeuksetta olevan pieniä verrattuna saavutettuihin hyötyihin (ne joita kiinnostaa punnittu puhe hyödyistä ja riskeistä voivat lukea esim. Mozaffarian et al. 2006 katsauksen) 

Kalan kulutus lisääntyy voimakkaasti maailman laajuisesti. Kalan terveyshyödyt, parantunut saatavuus, ryöstökalastus ja tehokkaat kylmäkuljetukset maailman ympäri ovat merkittäviä tekijöitä kalan kulutuksen lisääntymiselle. Tieysti vaurastuminen ja ehkäpä myös se, että kala- ja äyriäisruuat ovat trendikkäitä vaikuttaa osaltaan kysynnän kasvuun. Kalan syönnistä kieltäytyminen saattaa aiheuttaa pöytäseurueessa kulmakarvojen kohottelua -ellei kiirehdi sanomaan kärsivänsä kala-allergiasta. 

Kalakannat ovat kuitenkin ehtymässä uhkaavasti. Useat peto- ja suurikokoidet kalat ovat uhanalaisia. TV1:n Ulkolinja raportoi torstaina 4.3.2010 kalakantojen romahtamisesta. Ohjelma on nähtävissä Ylen Areenassa 30 päivän ajan. Yksi suurimpia syitä on ryöstökalastukseen liittyvä ahneus ja piittamattomuus. Erityisesti pohjatroolilla kalastaminen saa suurta hävistystä aikaan. Pohjatrooli kyntää merenpohjassa kaapaten mukaansa paitsi kaloja myös kasvillisuutta ja äyriäisiä. Pohjatroolaus köyhdyttää merenpohjan pitkäaikaisesti ellei pysyvästi. Uhkana on, että meret täyttyvät meduusoista, madoista ja levästä -ja tyhjenevät kaloista. 

CBS-uutistoimiston nettiuutisen mukaan valtamerien kala loppuu 2048. Saman uutisen mukaan 29 % kalalajeista on sellaisia joiden saaliit ovat vähentyneet enemmän kuin 90 % . Guardian -lehden mukaan usean kalalajin kannoista yli 90 % on menetetty.Yksi uhanalaisimmista kalalajeista on tonnikala. Jos nykyinen tahti jatkuu niin sinievätonnikala on hävinnyt kahden vuoden sisällä täysin, toteaa World Wildlife Fund (WWF). 

Tanskalaisen puolueettoman, ennustuksiltaan optimistisemman, vesien tutkimuslaitoksen DHI:n  mukaan kalan kysyntä on kasvanut kolminkertaiseksi 1970 -luvulta. Sen ennustetaan kasvavan vuoteen 2030 mennessä n. 50 %. Kalasaalit ovat puolestaan DHI:n mukaan pysyneet ennallaan n. 10 vuoden ajan. Kulutuksen kasvu on katettu kalan kasvatuksella. Kalan kasvatuksen tuottaman kalamäärän pitäisi ennustuksen mukaan ylittää kalasaaliiden määrän n. vuonna 2020. DHI:n kotisivuilla oleva kuva kertoo havainnollisesti tilanteesta. DHI taitaa siis todellakin edustaa optimistista linjaa kalan riittävyyden arvioinnissa.

Ulkolinjan raportin mukaan kalankasvatus on ongelmallista, sillä kalan viljelyyn tarvitaan kalarehua. Kalarehun tuottaminen pienistä kaloista tuhoaa enemmän kuin pystyy tuottamaan isojen kalojen kasvuna. Yhden lohikilon kasvattamiseen tarvitaan 4-5 kiloa sardelleja tai muuta pientä kalaa. Pienkalakin uhkaa ehtyä merestä, kun pyritään kattamaan voimakkaasti lisääntyvän kalankasvatuksen tarpeet. 

Asialla on myös valoisa puoli. Kehityksen kelkka on käännettävissä suhteellisen nopeasti, ehkä jopa 10-15 vuodessa jos halutaan. Rauhoutettuja merialueita on maailmassa n. 1 % ja niillä kalakannat ovat lähteneet runsaaseen kasvuun. Tärkeää on siis lisätä rauhoitettujen merialueiden määrää, lopettaa ryöstökalastus, vaatia tiukempia kalastuskiintiöitä ja säästää uhanalaiset lajit kalastamiselta. Nopeilla ja riittävän voimakkailla toimenpiteillä voimme välttyä merikalakantojen ehtymiseltä. Kysymys kuuluu onko meillä siihen riittävästi tahtoa? 

Uhkana on, että 1950 -luvulla alkanut teollinen kalastus tyhjentää meret kalasta vuoteen 2050 mennessä. Tämä olisi äärimmäisen surullista ja katastrofi. Meidän aika toimia tuhon ehkäisemiseksi.

Mitä voimme asialle tehdä? Meidän olisi syytä oppia valmistamaan kala-aterioita kotimaisista ali-arvostetuista kaloista, kuten mm. hauesta, silakasta, särestä ja lahnasta. Näiden kalojen ruokakäytön lisäämisestä pitäisi järjestää suurempi kampanja.

Muutama muu keskeinen neuvo:

1. vähennä suurten ja lisää pienten merikalojen käyttöä
2. varmistu ettei kala ole uhanalaisten kalojen listalla (kts.lista alla)
3. varmistu, että kala on pyydetty laillisin keinon eli se on MSC-merkitty 
4. vaadi toimia laittoman ja ryöstökalastuksen lopettamiseksi
5. suosi järvikaloja

Uhanalaisia kaloja Suomessa (perustuu WWF:n listaukseen): 

1. Ankerias
2. Meritaimen
3. Saimaan Nieriä
4. Villi Itä-meren lohi

Uhanalaisia kaloja muualla:

1. Haikalat (Sharks)
2. Itämeren läntisen populaation turska (Cod)
3. Merikrotti (Monkfish)
4. Miekkakala (Swordfish)
5. Puna-ahven (Deep water redfish, Ocean perch)
6. Ruijan pallas (Atlantic Halibut)
7. Villi sampi (Sturgeon)
8. Villi taimen (Trout)
9. Tonnikala (Tuna), tonnikalasäilykkeen ostaessani varmistu MSC-merkinnästä)

Lisätietoa

• Marine Stewardship Council
• Ulkolinja: Kalastuksen loppu
• MTV3: Uhanalaiset kalat pois lautaselta
• WWF: Meren herkkuja, kuluttajan kalaopas (sisältää kalojen luokittelun uhanalaisuuden mukaan)

1. suomenkielinen "kaloritaulukko"?

Lauantai 20.2.2010 - Reijo Laatikainen

28.2.2010 on kulunut 157 vuotta, kun suomalaisen ravitsemusfysiologian pioneeri Robert Tigerstedt syntyi. Tigerstedt tunnetaan maailmalla reniinin keksijänä. Keksinnön myötä vuosikymmeniä myöhemmin täydentyi käsitys yhdestä verenpainetta kaikkein keskeisimmin säätelevästä järjestelmästä: reniini-angiotensiini-aldosteronijärjestelmästä. Jälkeenpäin ollaan oltu sitä mieltä, että Tigerstedtille olisi kuulunut lääketieteen Nobel-palkinto. 

Mutta Robert Tigerstedt oli myös ravitsemustieteen pioneeri. Vuonna 1893 julkaistussa kirjassa Kuvallinen terveydenhoito-oppi löytyy ilmeisesti ensimmäinen suomenkielinen ravintoainesisältö "tietokanta". Tietokanta, "Luettelo ravintoaineiden kemiallisesta kokoomuksesta" on käytännössä kolmesivuinen taulukko, jossa esitellään silloisten keskeisimpien ruoka-aineiden sisältöjä. Se sisältää 85 ruoka-aineen tai juoman hiilihydraatti-, rasva- ja proteiinisisällöt tiedot. Energiamääriä taulukossa ei ilmoitettu, joskin tekstissä kerrottiin seikkaperäisesti "munanvalkuaisen", rasvan ja hiilihydraattien energiamäärät. Yllä olevassa kuvassa muutama poiminta taulukon sisältämistä ruoka-aineista. 

Ravintoainetaulukko on hämmästyttävän tarkka. Useiden ruoka-aineiden ravintoainesisällöt vastaavat lähes Finelin tietoja. Joukkoon mahtuu erikoisia ruoka-aineita, kuten aivot ja kastanjat. Alkoholijuomia mahtuu taulukkoon useita.

Tigerstedt perustelee Kuvallisessa terveydenhoito-oppi -kirjassa kappaleessa "Muutamia yleisiä mietteitä ravinnosta", kuinka on mahdotonta saada kaikkia energiaravintoaineita yhdenlaisista ravintoaineista. "Hyvän ruokajärjestyksen laadinnassa" (ruokavalion suunnittelussa) on lähtökohtana riittävä monipuolisuus ja oikeat suhteet rasvan, hiilihydraattien ja munanavalkuaisen (proteiini) suhteissa. Kovaa työtä tekevälle, täyskasvuiselle miehelle Tigerstedt suosittelee: 118 g munanvalkuaista, 56 g rasvaa ja 500 g hiilihydraatteja päivää kohden, miehen painoa tai ikää ei ole huomioitu suosituksessa. Energiaprosentteina suositus vastaisi proteiinista 16 E %, rasvasta 17 E % ja hiilihydraateista 67 E %. Tämä suositus on energiaravintoainesisällöltään vielä vähärasvaisempi kuin nykyinen Valtion ravitsemusneuvottelukunnan suositus (rasvasta 25-35 E%). Kirjassa ei pohdita mikä mahtaa olla silloisen väestön energiaravintoaineiden jakauma.

Ravintoainetaulukon kostaamisesta todetaan: "tavattoman ahkerain töiden kautta on määrätty kaikenlaisten ravintoaineiden , sekä kasvikunnasta että eläinkunnasta, kemiallinen koostumus" . Epäselväksi jää miten tiedot on hankittu ja analysoitu.

Kuvaavaa Tigertstedtin kirjoituksessa on myös ravintoaineiden ja ruuan hinnan välisten suhteiden pohdinta. Esimerkiksi "Ravintoarvoonsa nähden ovat seuraavat ravintoaineet kalleimmat, niiden ostohinta nousee enemmän kuin 3 kertaa yli niiden ravintoarvon, nimittäin eläimellistä ravintoaineista: ahven, hauki, turska, lohi, munat ja kasvillisista: saagoryynit, suklaati, hunaja, sokeri, sokerisiirappi." Tälläistä pohdintaa soisi olevan enemmän nykyaikaisissakin ravitsemussuosituksissa, sillä onhan ruuan hinnalla osoitettu olevan suuri merkitys sille, mitä ruoka-aineita ruokakoriin valitaan. 

Ruuan vaikutuksia eri sairauksiin syntyyn ei tarkemmin pohdiskella. Keskiössä on lähinnä energian tarpeen tyydyttäminen, ja kaikkien energiaravintoaineiden tasapuolinen saanti. Hieman huvistusta herättävää on pohdinta siitä, mikä olisi ruuan ja juoman oikea tarjoilulämpötila terveyden kannalta. Esimerkiksi "kahvia ja teetä älkööt juuri juotako lämpimämpänä kun 43°" . Tosin, äskettäin julkaistu meta-analyysi osoittaa, että erittäin kuumana juotu kahvi tai tee altistaa ruokatorven syövälle (Islami et al. 2009), joten olisiko Tigerstedt sittenkin ollut oikeilla jäljillä?

Tigerstedt tunnettiin raittiuden kannattajana. Hän kirjoitti useita kirjoja viinan kiroista mm. Väkijuomakysymyksen, 1922. Ruotsin- ja suomenkielisiä versioita kirjasta "Om spritdryckernas inverkan på kroppens normala förrättningar" painettiin joidenkin lähteiden mukaan ainakin 140 000 kpl .

Tigerstedt tunnettiin myös humanistina. 1918 Tigerstedt toimi ylilääkärinä punaisten vankileirillä Tammisaaressa ja hänen ansioistaan aliravitsemus leirillä korjaantui merkittävästi. 

Tigerstedt teki suuren työn suomalaisten terveyden ja ravitsemuksen eteen. Hän oli yksi suurista ravitsemustieteen pioneereistamme.  

Lisätietoa: Ahlström A 1997. Forsius A 2000. Fyhrqvist F 2000. 

Lähde. Kuvallinen terveydenhoito-oppi, toim. Robert Tigerstedt. Lääkäriseura Duodecim 1893. Kirjaa voi etsiä esim. Kansalliskirjastosta Helsingistä tai Helsingin yliopiston Terkko-kirjastosta. 

Lue lisää »

Siirtymä on ohi terveysväittämien maailmassa

Tiistai 2.2.2010 - Reijo Laatikainen

EFSA (European Food Safety Authority) ja sen suomalainen sisarjärjestö Evira (Elintarviketurvallisuusvirasto) ovat aiemmin ilmoittaneet, että 31.1.2010 oli päättyvä elintarvikkeita markkinoivien yritysten siirtymäaika ravitsemus-, terveys- ja lääkkeellisten väittämien käytön osalta. Tämä tarkoittaa, että tästä eteenpäin EU:n alueella saa käyttää terveysväittämiä elintarvikkeiden markkinoisissa, siis myös ravintolisien ja luontaistuotteiden markkinoinnissa, vain jos väittämillä on EFSA:n etukäteishyväksyntä. Hyväksyntäprosessin tarkoitus on helpottaa kuluttajia arvioimaan onko väitetyillä terveyshyödyillä todenperää. Prosessin aikana terveysväittämän takana oleva tieteellinen näyttö punnitaan huolellisesti. 

EFSA:n hyväksymiä väitteitä voi tutkia EFSA:n ylläpitämästä tietokannasta. Nopea silmäys internetissä toimivien ravintolisiä markkinoivien yritysten kotisivuille osoittaa, että terveysväittämiä ei oltu karsittu eiliseen mennessä, ainakaan laajmittaisesti. Mutta joukkoon mahtunee niitäkin, jotka ovat siivonneet väittämien käyttöä. Hatun nosto niille! 

Suuret elintarvikeyritykset, kuten Valio ja Arla,  ovat hakeneet EFSA:sta hyväksyntää toivomilleen terveysväittämille. Moni hakemus on hylätty, mutta osa on myös hyväksytty. Suurten yritysten etiikka ei antane periksi käyttää tästä edes liioiteltuja väitteitä, mikä on puolestaan eduksi kuluttajalle. Mutta miten on pienten ravintolisien, esim. laihdutusvalmisteita, markkinoivien yritysten laita? Osa ei ehkä tunne koko säädöstä, osa ei välitä. Kyse on myös siitä, mitä kilpailijat tekevät samalla toimialalla. Jos yksi yritys muuttaa toimintaansa lain mukaiseksi, ja muut eivät, koituu siitä kilpailutilanteessa haittaa lakia noudattavalle. Kyseessä on tavallaan pattitilanne, koska koko säädös ja systeemi tunnetaan huonosti kansalaisten keskuudessa ja julkista painetta muuttaa kaikkien toimijoiden käyttäytymistä ei käytännössä ole, eikä julkinen tai alan sisäinen valvonta toimi. 

Evira ja EFSA eivät ole tähän päivään mennessä päivittäneet vielä internetsivustoilleen kattavaa listaa hyväksytyistä terveysväittämistä. Toivottavasti sellainen ilmestyy pian. Toivottavasti listasta saisi kuvan millaisille tuotteille ylipäätään on olemassa EFSA:n hyväksyntä ja mitä terveysvaikutusta väittämä koskee. Koko terveysväittämä uudistus on monimutkainen, ja sen valvonta järjestämättä. Ajatus uudistuksen taustalla oli hyvä, mutta miten toimii sen soveltaminen käytännössä? Aika näyttää. 

Tästä monimutkaisesta uudistuksesta lisää aiemmassa blogikirjoituksessani. 

Katso myös Juuso Reinikaisen blogi. 

Sisätautilääkäri Tuula Tikkasen neuvot verenpainepotilaalle (video)

Lauantai 23.1.2010 - Reijo Laatikainen

Haaastattelu tavallisimmista verenpaineen ravintotekijöistä

Tuula Tikkanen on tehnyt pitkään työtä verenpainepotilaiden kanssa. Hän on Kohonneen verenpaineen Käypä hoito -suosituksen ja Suomen verenpaineyhdistyksen hallituksen jäsen. Tuula Tikkanen työskentelee Laakson sairaalassa Helsingissä.

Hänen arkityöhönsä kuuluu verenpainepotilaiden vastaanottotyö, lääkäriopiskelijoiden ohjaaminen ja terveyskeskuslääkäreiden erikoissairaanhoitoon lähettämien sisätautipotilaiden konsultaation järjestäminen. Lisäksi hän luennoi sydän- ja verisuoniterveyteen liittyvistä asioista ja erityisesti verenpaineen hoidosta. 

Haastattelun aluksi keskustellaan lyhyesti ideaalisesta verenpaineesta ja hoidon merkityksestä. Lataa video kohonneen verenpaineen hoidon merkityksestä tästä 

Toisessa videossa puhutaan lähinnä alkoholin, suolan ja lakritsin sekä salmiakin merkityksestä verenpaineelle. Lataa video kohonneen verenpaineen ravintotekijöistä klikkaamalla tästä  tai klikkaa alla olevaa kuvaketta. 

Kohonneen verenpaineen ravintotekijöistä from Reijo Laatikainen on Vimeo.

Lisätietoa salmiakista, alkoholista ja suolasta tältä sivustolta. Kaakaopavusta valmistetut tuotteet (tumma suklaa/kaakaojuoma) saattavat myös laskea verenpainetta. 

Lisätietoa kohonneen verenpaineen ja ravintotekijöiden yhteyksistä

Kohonnut verenpaine (Terveyskirjasto)

Kohonnut verenpaine (Suomen sydänliitto) 

Suolan käyttö suurennuslasin alla (Ravitsemusuutiset)

Millä äänenpainolla ravinnosta?

Maanantai 14.12.2009 - Reijo Laatikainen

Ravitsemusasiat kiinnostavat laajasti kansalaisia. Uutisia syöttää maailmalla niin mediat, lääketieteen toimittajat, kongressit, tutkijat, blogistit ja monet muut. Media uutisoi joskus kritiikittömästi myyviä ja aiempia totuuksia kyseenalaistavia tutkimustuloksia. Rottakokeen tuloksilla saatetaan haastaa useiden pitkäkestoisten ihmisillä tehtyjen tutkimussarjojen tulokset. Tutkijaa tällainen uutisointi saattaa vihastuttaa tai huvittaakin.

Tutkijat pysyvät kuitenkin useimmiten etiikalleen uskollisina ja ovat varovaisia päätelmissään. Aina tarvitaan lisää tietoa, ennen kuin voi ilmaista vahvasti oman kantansa. Lähdesuojaa tutkijan tietolähteet eivät kaipaa. Päinvastoin, kaikki lähteet on oltava julkisia ja ladattava pöytään kysyttäessä, ja niitä on oltava mielellään kymmeniä, jos ei satoja.

Mitä kansalainen muuten todennäköisemmin uskoo: Hesarin kärjistävää väitettä vai harmaansävyistä ammattilaisten jäsentynyttä tietoa? Kenen asialla media on? Osakkeenomistajien, muiden hyödyn saajien, toimittajien julkisuuden tarpeen -vaiko kansalaisten ja demokratian (joiden etua media itse sanoo ajavansa)?

Blogisteilla on kullakin oma tyylinsä. On ammattilaista, on kosiskelijaa, on barrikaadityyppiä, on ihmettelijää, on kuuntelijaa, on liittoutujaa, on jyrisevää vihasielua, on itseoppinutta asiantuntijaa jne. Ja sitten on taustalla kasvottomat kommentoijat, ja heillä kaikilla oma tyylinsä.

Onko tyyleistä jokin toista parempi? Onko vastakkainasettelu ja vastaleirin mollaaminen ok? Kuka voittaa ja kuka häviää? Nopeuttaako jyrkät asenteet ja vääristellyt uutiset uuden tiedon leviämistä, vai hidastaako ne sitä?

Tieto terveyden edistämisestä tai sairauden hoitamisesta etenee joskus liian hitaasti. Vuonna 1993 julkaistiin New England Journalissa meta-analyysi, joka todisti, että sydäninfarktin liuotushoitoon oli riittävästi lääketieteellisiä perusteita jo 1973. Liuotushoito tuli laajaan käyttöön kuitenkin vasta 1980-luvun jälkipuoliskolla. Olipa tähän viiveeseen syy mikä tahansa, viive oli potilaiden kannalta epäedullista. Samanlaisia viiveitä ei soisi ravintoasioissakaan.

Internet-aikakausi nopeuttaa tiedon leviämistä. Mutta voiko liian asenteellinen keskustelu ja ”vastaleirin” kärkevä haukkuminen hidastaa haukkujan ideologian leviämistä? Voiko vastarinta vahvistua ja hyvä tarkoitus verhoutua ja hävitä taistelun savuihin ja pauhuihin? Voiko internet ja nopea tiedonvälitys hidastaa terveystiedon omaksumista? Dialogi –mitä se olikaan?

Terveysväite -mitä väitetään?

Maanantai 26.10.2009

Elintarvikkeiden, ravintolisien ja luontaistuotteiden terveysväittämiin osaamme kaikki suhtautua epäilevästi. Mutta toiveikkuus, sulon ja auvon etsintä saa silti monet tarrautumaan mainoslauseeseen ja kokeilemaan tuotetta. Meistä suomalaisista ainakin 50 % käyttää ravintolisiä tänäänkin. 

Terveysväitteiden määritelmä

Terveysväittämille on olemassa eurooppalaiset viralliset määritelmät, jotka on määritellyt Europaan ruokaturvaviranomainen, EFSA (European Food Safety Authority). Tässä määritelmät, jotka eivät oikein tuntuneet ainakaan minusta yksinkertaisilta.

• Lääkkeellinen väite on KIELLETTY kokonaan. Ravintolisillä ja elintarvikkeilla ei saa väittää olevan lääkkeellisiä vaikutuksia. Tällaisia kiellettyjä väittämiä ovat esimerkiksi  

Vähentää riskiä sairastua aivohalvaukseen

Vähentää sydän- ja verisuonitauteja

Estää dementiaa

Ehkäisee niveloireita

Hoitaa ripulia

Auttaa masennuksessa

Toisin sanoen minkään taudin ehkäistymistä tai lieventymistä, saati kuoleman estymistä ei saa väittää. Tämä tarkoitus on varattu yksin reseptilääkkeille, joiden markkinointia säätelee lääkelaki ja lääkemarkkinoinnin eettiset ohjeet.  

• Terveysväite  on SALLITTU, jos terveysväite on saanut EFSA:n etukäteishyväksynnän. Tällaisia väittämiä ovat sairauden ehkäisyyn tai hoitoon välillisesti liittyvät väitteet, kuten:

Auttaa painonhallinnassa

Auttaa verenpaineen hallinnassa

Vähentää vatsan turvotusoireita

Alentaa veren kolesterolia (hyväksytty Benecolille)

Terveysväitteet jaetaan edelleen kolmeen alaluokkaan:

- toiminnallisiin väitteisiin

- sairauden riskiä vähentäviin

- lasten terveyteen viittaaviin väitteisiin 

• Ravitsemusväite on SALLITTU. Tähän väitteiden "kevyeen" luokkaan kuuluu sellaisia väitteitä, kuin

Runsaskuituinen

Suolaa vähennetty

Kevyt

Kun kielenkäytössä puhutaan terveysväitteistä saatetaan siis puhua joko kaikista näistä väitteistä tai sitten vain toisen kohdan terveysväitteistä. Tällä viikolla uutisoitiin, että Valion Evolus ja Gefilus tuotteiden tietyt toiminalliset terveyväitteet eivät olleet läpäisseet EFSA:n tarkastusta.

Helmikuussa 2010 ravintolisien markkinointi muuttuu

Jos terveysväitteelle ei ole haettu eikä saatu hyväksyntää sallittujen terveysväitteiden luetteloon, sitä ei saa enää käyttää markkinoinnissa, kun hyväksyttyjen terveysväitteiden luettelo julkaistaan (30.1.2010 jälkeen). Tämä lause on suora lainaus Eviran kotisivuilta. Luovassa on siis mainosväittämien siistimistalkoot, vai onko? Kuka nimittäin valvoo, että säädäntöä noudatetaan?

Harhaanjohtaminen on kielletty nytkin, mutta EFSA:n suomalainen sisarvirasto Evira ei valvo aktiivisesti markkinointitoimia. Mahdollisista ylilyönneistä pitää Eviran mukaan  (kts. s.27) valittaa kuntiin terveystarkastajille. Tämä olisi meidän kuluttajien tehtävä. Tunnetko ketään joka olisi joskus valittanut? Minä en.

Eviralla ei liene mahdollisuutta valvoa nykyisin resurssein asiaa tehokkaasti, markkinointi on liian laajaa ja läpitunkevaa. Ainoastaan luontaisalan ja ravintolisiä markkinoivien sekä elintarvikeyritysten sisäinen valvonta voisi tuoda pysyviä tuloksia. Sellainen toimii reseptilääkkkeiden markkinoinnissa varsin tehokkaasti, mutta lienee utopiaa pirstaleisella elintarvikealalla (johon siis kuuluu ravintolisien markkinoijat).

Tulevaisuus on toisenlainen

Olisi hienoa, jos asiat muuttuisivatkin vuonna 2010 ihan oikeasti.  Parasta  on se, että kuluttaja, ravitsemuksen tai lääketieteen ammattilainen voi kohtuullisen helposti varmistaa itse jonkin elintarvikkeen tai ravintolisän terveysväittämän todenmukaisuuden EFSA:n listalta. Lienee myös niin, että hyväksytyt väitteet tuodaan markkinoinnissa selvästi esille (esim. "EU:n hyväksymä terveysväite", "EU:n tiedeasiantuntijoiden hyväksymä" jne.), ja jos tällainen slogan puutuu, voi jo melkein epäillä, että ollaan vähän joronjäljillä.

Ymmärrettävästi tämä tuottaa tuskaa ravintolisiä markkinoivien yritysten keskuudessa. Tieteellisen tutkimusnäytön kerääminen on hidasta, vaatii rahaa ja asiantuntemusta. Näitä ei löydy kaikista firmoista. Systeemi hidastuttaa tuotteiden markkinoille tuloa ja penetraatiota. Suuressa mittakaavassa tämä on kuitenkin hyvä askel, kyse on kuluttajan edusta. Ennen pitkää Valiokin löytää sopivia väitteitä, jotka menevät läpi, ja joilla voi rehdisti ja ylpeästi markkinoida sinivalkoisia keksintöjä.

Lisää elintarvikkeiden terveysväittämistä

• Evira (Kysymyksiä ja vastauksia terveysväitteistä)
• EFSA:n hyväksytyt terveysväitteet päätökset (Hakukone)
• Lääkelaitoksen Tabu-lehti. (Enkovaara A-L: Elintarvikkeiden ja ravintolisien terveysväitteet, 5-6/2009)
• MediUutisten artikkeli terveysväittämistä
• Terveysväittämien oikeellisuus tällä sivustolla

Kiinnostuitko muista blogikirjoituksistani? Klikkaa tästä

Kihti ja ruokavalio

Keskiviikko 7.10.2009 - Reijo Laatikainen

Kihti on virtsahapon kertymisestä aiheutuva sairaus, joka paikantuu usein isovarpaaseen reumaattisena kipuna. Kihtiä sairastaa ilmeisesti yli 30 000 suomalaista, ja taudin ilmaantuvuus lisääntyy. Kaikki eivät saa kihdin oireita vaikka heillä on korkea veren uraatti- eli virtsahappopitoisuus. Kihti voi tulla muihinkin niveliin kuten polviin ja nilkkoihin, eikä siihen aina liity normaalia selvästi korkeampia uraattiarvoja.

Virtsahappoa syntyy elimistön omassa puriiniaineenvahdunnassa ja ruuasta saaduista puriineista. Joissakin sairauksissa kuten mm. lihavuudessa, kohonneessa verenpaineessa, munuaisten vajaatoiminnassa ja metabolisessa oireyhtymässä virtsahappopitoisuudet kohoavat sisäsyntyisesti enemmän kuin ruokavalion seurauksena.  

Syyskuussa 2009 American Dietetic Association käsitteli tiedelehtensä kuukauden kysymyksenä kihdin ja ruokavaliohoidon merkitystä (Question of the month: Gout. Is a purine restricted diet still recommeneded? ). Yhden sivun kirjoitus ei juuri ota kantaa, vaan esittelee uusia tutkimustuloksia. Johtopäätökseksi jää, että uutta tietoa tarvitaan. Varovaisesti todetaan, että kahvilla ja maitotaloustuotteilla saattaa olla kihtiä ehkäiseviä tai lieventäviä vaikutuksia. Toisaalta suuret fruktoosimäärät, olut, alkoholi sinänsä ja lihavuus lisäävät kihdin riskiä. Lyhyesti suositellaan , että on paras välttää alkoholia, lihaa, äyriäisiä ja kalaa varsinkin akuutissa kihtivaiheessa, ja suosia maitotaloustuotteita, tofua, kananmunia ja pähkinöitä. Eräässä katsausartikkelissa todetaan, että kirsikat voivat auttaa kihtipotilasta lievittämään oireita.

Fruktoosin osuus kihdissa keskusteluttaa erityisesti (Angelopoulos et al 2009). Fruktoosia saadaan suuria määriä erityisesti ruokasokerista, joka on puoliksi glukoosia ja fruktoosia. Siten sokeroidut juomat, makeiset ja muut makeat ruuat eivät ole kihdissä hyväksi. Myös olut sisältää sokeria (n. 40 grammaa litrassa keskiolutta), ja koska sitä saatetaan juoda suuria määriä kerralla saattaa se aiheuttaa myös sokerivälitteisesti kihtioireita.

Yllättävää on, että virtsahappo eli uraatti on myös kehon tärkeä antioksidantti (Waring et al 2002).  Siten yhden teorian mukaan kihti lisääntyy, koska aiheutamme kehollemme oksidatiivista stressiä (tupakoimalla, kohonneella verenpaineella, lihavuudella jne) ja keho yrittää puolustautua näiden tekijöiden aiheuttamalta oksidatiiviselta stressiltä lisäämällä antioksidanttikapasiteettiaan -noustamalla virtsahappopitoisuuksia. Ja lopulta seurauksena on niveloireet.

Terveyskirjaston yhteenveto kihdistä

Lue lisää »

Lihaton kesälomaviikko

Torstai 18.6.2009 - Reijo

Paul McCartney kampanjoi lihattoman maanantain puolesta, kampanjan virallinen nimi kuuluu "Meat Free Mondays" http://www.meatfreemondays.co.uk/

Luulenpa, että McCarneyn kampanja tekee suuren palveluksen terveysvalistajille. Ilmastosyihin vetoaminen saattaa olla suurelle yleisölle tehokkaampi motivaattori kuin terveydellisin syin perustelu. Suurin osa kansalaisista voisi rajoittaa lihan kulutusta surutta.  "Rajoittaisinko lihan käyttöä", katso Antti Aron artikkeli asisasta Terveyskirjastossa.

Suomalainen syö keskimäärin 180 g lihaa päivässä. Se on yhden tavallisen ravintolapihvin verran. Jenkeissä on kuulemma tarjolla puolen tai jopa kilon ravintolapihvejä. Ennen kuin kiloisen pihvin laittaa suuhunsa, voisi hetkeksi pysähtyä.

Itse olen pysähtynyt miettimään sitä, millaista haaskausta kaiken eläinpohjaisen ruuan suuri kulutus on. Onko yhtään parempaa ryöstökalastaa tonnikalaa, kasvattaa broilereita ääriolosuhteissa, tai mussuttaa juustoja kilomäärin? Jos lihan, kalan ja maitotuotteiden valtava maailmanlaajuinen käyttö lisääntyy entisestään ja jatkuu seuraavat sata- kaksisataa vuotta, millä kestävän kehityksen keinoin tuotetaan kasvavalle maapallon väestölle kaikki tarvittava ruoka? Entä onko yhteiskuntamme todella pakko maksaa verorahoin kaikki eläinkunnantuotteiden ylensyönnistä aiheutuvat terveydelliset seurannaiskulut? Slow food -liikkeelle ja muulle hillittyä syömistä edistävälle kampanjoinnille on nyt ja tulevaisuudessa tilausta.

Itse voisin vaikka loman alkajaisiksi miettiä, haluanko mussuttaa makkaraa ja muita herkkuja niin, että lihon muutaman kilon niin kuin usein ennenkin kesäloma-aikaan. Vai voisinko kokeilla jotain aivan uutta ja muuttaa tuttua lomakaavaa? Pitää vaikka lihattoman kesälomaviikon!

Hyvää kesää!

Ensimmäinen ravitsemusterapeutin uutiskanava aloittaa

Perjantai 3.10.2008 - Reijo Laatikainen

Ravitsemusterapeutin ylläpitämä uutispalvelu on avattu. Tätä sivustoa pidetään harrastuspohjalta. Tavoitteena on haravoida ravitsemustutkimuksia, ja julkaista niitä uutiset palstalla sekä samalla arvioida niiden anti lyhyesti.

Keskityn erityisesti PubMedissa julkaistuihin tutkimuksiin ja suomalaisiin tutkimuksiin. Pyrin tuomaan esille myös sellaiset havainnot, jotka eivät ole median mielestä kiinnostavia, esim. tutkimustulos joka vahvistaa aiempaa tietoa. Luonnollisesti valikointia voi tapahtua, kirjoitan mielellään sydän- ja verisuoniterveyteen liittyvistä asioista.